Kevään värit

by Michael Tillman

 Äiti  istui keinutuolissa ja katsoi  leivinuunin kylkeä. Liisa  ei sanonut mitään. Äidin oli hyvä katsoa ja rauhassa valita joku väri. Nyt näytti siltä, että punainen  tiili kiinnosti äitiä. Eilen se oli ollut musta uunin suuluukku
          Isä on värjännyt hiuksensa punaisiksi. Vanha mies. Kyllä se minua niin suututtaa. Ja viime viikolla ne olivat ihan keltaiset. Vanha mies kiusaa  itseään ja minua
Äiti jatkoi keinumista. Isä istui salin nojatuolissa ja katseli järvelle päin. Sen hiukset olivat ihan siilinä. Niin isä oli pitänyt hiuksiaan jo kymmenen vuotta.  Isän hiusrajassa oli luomi, mutta se olikin ainoa väriläiskä isän päässä. Muuten isä oli tasaisen harmaa. Ja hiljainen.
          Mitähän se isä sillä värjäämisellä ? Sillä on joku  nuorempi nainen ja sillä yrittää itseään nuorentaa.  Että viitsiikin !
Liisa katseli äitiään. Äiti keinui  nyt nopeammin. Se puhui koko ajan Liisalle. Isä oli sanonut, että  se ei ollut  hänelle puhunut enää  moneen kuukauteen. Isä sanoi, että  äiti kutsui Selman taikka  Mantan  kylään, kun se halusi  jotain hänelle sanoa hänen uudesta hiusväristään.
Äiti  puhui naisille kovalla äänellä ja  äiti sanoi aina  hänestä  Se.

 Isä sanoi, että se häntä aika tavalla loukkasi, kun hän ei koskaan hevosestakaan niin sanonut. Liisaa semmoinen  puhe aina itketti. Liisa ajatteli, että äidin puheiden jälkeen hän on halannut isää enemmän kuin  koko elämänsä aikana. Liisa itki nykyään  marketissa  hiusvärihyllyn kohdalla. Hiusväri tuntui hautakynttilältä.

Isä sanoi, että hän lähtee viemään junalle. Isä sanoi, että semmoinen matka saa hänen ajatuksensa  hetkeksi  rauhoittumaan. Äitikin saa sinä aikana  mielessään rauhassa  valita taas uuden värin hänelle. Äiti on  sen jälkeen  jotenkin  jämäkämpi ja  tomerampi askareissaan. Isä sanoi, että äiti silloin  hetken muistuttaa  häntä  hyvistä vuosista.
Mainokset