Didaktiikan security -dilemma

by Michael Tillman

YT- kurimuksen  pyörteissä olen monesti viime kuukausina muistellut Saimi- mummua ja hänen lohduttavia sanojaan. Hän toisteli usein sellaista ajatusta, että vaikka ihmispoloinen on kuinka  rajusti lyöty maanrakoon, niin usein on jotain  hyvääkin asiassa, vaikka se näyttää kätketyltä ja salatulta. Kärsivällisyys Saimi-mummun mukaan  palkitaan.

No, Murikka-opiston rehtori ja opetusministeri  Jukka Gustafson on tällä kertaa raottanut minulle salaisuuksien verhoja ja  samalla paljastanut minulle myös sen, mikä ihana johdatus  sisältyy siihen, että  ministeri Gustafsonin  päätösten  vuoksi allekirjoittanut lentää  eläkeputkeen kuin telkkä pönttöön.
Minä en joudu ensi syksynä penkomaan opiskelijoiden reppuja, taskuja ja olkalaukkuja. Jo yksistään  ajatus siitä saa minun värisemään kauhusta. 
Tuttu opettaja kertoi minulle viime kuussa, että häntä on syksyn aikana purtu käteen ja lyöty nyrkillä vartaloon. Jos opettajan pitää ryhtyä tarkastamaan  pikkuriiviöiden laukkuja ja vaatteita ja kasseja, niin se on sitten loputon suo, joka johtaa anarkiaan ja kummallisuuksiin. Opettajille pitää ryhtyä antamaan asiaa koskevaa koulutusta veso-päivinä. On hankittava luotiliivejä ja turvahanskoja. On kirjoitettava listoja laittomista  tavaroista ja varauduttava paskamaisiin vanhempiin. On varauduttava  oikeusjuttuihin.
Gustafson siivoa tälllä arkiajattelun sammakolla maton alle homekoulut, suuret luokkakoot, sekä puuttuvat terveydenhoitajat ja koulupsykologit. Olisi tehtävä jotain sellaista, joka estäisi puukkojen  tuomisen kouluun. Vastaukseksi ei riitä se, että kielletään puukot koko yhteiskunnasta, tai  ryhdytään ottamaan puukkoja pois.
Jos Gustafson  haluaa lähteä tällä jälkisäätöiselle linjalle, niin sitten hän  hoitakoon  koulujen oville  läpivalaisulaitteet ja  vahtimestareille  turvallisuustarkastaja statuksen. Opettajan  tehtävä on opettaa. Ongelmana  on tietenkin se, että kyttäämisellä ja tarkastuksella aiheutetaan tilanne, jossa lopulta ihmisten oikeudet  poljetaan maanrakoon ja  turvattomuus lisääntyy.
No, minun ei onneksi tarvitse  tutkia  ketään enää , eikä kopeloida  kenenkään henkilökohtaista habitusta. Minä pesen käteni tästä dilemmasta. Yhteiskunta  on tähän asti aika tarkasti miettinyt sen, kenelle se antaa oikeuden puuttua toisen ihmisen  asioihin. Nyt kun Jyväskylässä  marginaaliryhmät  ottavat mittaa toisistaan  aseilla, ministeri katsoi, että aika on otollinen ja herkkä myös hänen tulla ulos ehdotuksineen. Kovin sopivasti nämä asiat nyt sattuivat. Susia ammutaan,  vierasmaalaisia  otetaan  miesjoukkioin  kiinni ja pahoinpidellään, sekä sitten  viimeksi se, että touhutaan aseistautuneina kirjaston  tilaisuuksissa.
 Ehkä kouluihin sopisivat paremmin poliisiylijohtaja Paateron  lanseeraamat vapaaehtoiset apupoliisit.
Ehkä ensi viikolla joku ehdottaa jotain vieläkin väkevämpää

Kuvassa Wyatt Earp päivystää yhteiskoulun  ulko-ovella.

Mainokset