Maxell vedenkestävä MP3 -soitin

by Michael Tillman

Aamukahvipöytään saapui läpi  lumen ja sohjon  Itellan  kuskaamana   gebhardilaisen  osuustoimintaliikkeen  mainoslehti, joka edelleen kehoitti ponnistelemaan eteenpäin yhteisvoimin kohti yhteistä hyvää. Vaikka sitten uimalla.
Pyydettiin lehdessä ystävällisesti testaamaan Maxellin vedenkestävää MP3-soitinta. Aparaatissa on muistitilaa älämölölle 8 GB.  Minä muistan hyvin vielä ajan, jolloin henkilökohtaisessa tietokoneessa oli  työpapereille 40 megaa tilaa.
Uimarin mölytoosa  on  vedenkestävä 3 metriin asti. Väriksi  uimari voi valita sinisen, keltaisen taikka vihreän. Hinta ei voi valita. Se on  99,-
Kyllä en testaa. Jos nimittäin uin, niin haluan  uida ihan rauhassa. En pidä  mölyämisestä uimahallissa. En pidä itseasiassa varsinkaan  murrosikäisten nuorten  mölyämisestä, enkä  myöskään venäläisten  turistien saunatavoista. Enkä pidä heidänkään  mölyämisestään.
Ja minua kummastuttaa nykyajan  ihmisen pakonomainen tarve  täyttää hiljaisuus äänellä. En ole koskaan sitä ymmärtänyt. Minulle ääni on merkinnyt aina tarkoitusta. Kun puhun, ääneni kautta  yritän levittää oppimisärsykkeitä. Ääni on siis todella ärsyke, mutta toivon mukaan hyödyllinen sellainen.  Kun juna viheltää varoituksen tasoristeystä lähestyvälle autolle, sillä on tarkoitus. Kun lintu laulaa soidinmenoissa, sillä on tarkoitus.  Kun Eikka Gron laulaa ” Vaarallista onnea”, sillä äänellä tahditetaan  liikuntaa, joka saataa  pitkässä  juoksussa sekä nostaa  kuulijan ja tanssijan  fyysistä kuntoa, että  myös mahdollisuutta  ikiaikaiseen darwinistiseen vaakamamboon.
Mutta, että pitäisi  uida  pää veden pinnan alla ja kuunnella musiikkia.
Ei, uidessa ei tarvitse  tommoista vekotinta. Uidessa ei tarvitse kuulolaitettakaan. Uidessa tarvitsee silmälasit. Jos nimittäin  ruumiinliikunnan  lisäksi halua  jotain aistia  ärsyttää ja saada aikaan  verkkokalvoille  pitkään säilyviä kuvia, uidessa on syytä pitää silmälaseja. Niistä on iloa ja hyötyä. Paitsi höyrysaunassa. Siellä taas  kuulosta on suurta apua.
Kuvassa isoisäni kokee rysintä kevätkudun aikaan. Kuten huomaatte, rysän perällä on saalistakin. Isoisän radio taas on  kotona, eikä taatusti auki. Radiota kuunneltiin ladattavilla pattereilla. Ja vaikka isoisä tuosta  horjahtaisikin, niin radio säilyy kotona  kuivana. Eikä isoisällekään kävisi kuinkaan. Tuossa Samulinnokan  päässä on vettä keväälläkin  vain alle metrin. Voitte päätellä sen  sauvoimen  asennosta ja pituudesta.
Mainokset