Hylkäys

by Michael Tillman

Opiskelija toimitti minulle eilen essee -tehtävän, jossa  tehtävässä hänen olisi pitänyt pohtia yhteiskunnassa vaikuttavan toisinajattelijan  asenteita ja arvoja. Pohdinnan  pohjaksi olin  nuorisolle  järjestänyt  aineistoa  tämän vastarannankiisken ajatuksista.  Pyysin  heitä kirjoittamaan kaksi sivuisen esseen  aiheesta.
Opiskelija toimitti minulle  noin puolisivua  pitkän  tajunnanvirta- tonavan. 
Minä hylkäsin tekstin.
Nyt olen illalla tullut  katumapäälle. Jospa opiskelija tahallaan kirjoitti  puolisivua  pötköön, ilman kappalejakoa. Jospa hän sillä tavalla pyrki ilmentämään toisinajattelijan  järkähtämätöntä uskoa  luonnon ylivertaisuuteen. Jospa opiskelija tahallaa kirjoitti  kymmenen riviä pitkiä lauseita siksi, että hän halusi ilmentää yhteiskunnan puuduttavuutta  ja piittaamattomuutta. Jospa opiskelija tahallaa jätti pois isot alkukirjaimet ja pisteet, jotta  tekstin lukija näin tajuaisi  tulkita oikein  toisinajattelijan halun nujertaa herrat ja talouskavun  piiskurit.
En tiedä. En tiedä sitäkään, miksi tämä asettelu taas tökkii ja teksti näyttää kovin  aukkoiselta ja hassulta.
Minä joka tapauksessa hylkäsin tekstin, sillä jos kaveri haluaa olla todella Volter Kilpi taikka James Joyce, niin sitten sitä  tekstiä pitää kyllä olla enemmän.
Eniten minua  oikeastaan arveluttaa se, että  vaikka yhteiskunnan ulkopuolelle heittäytyvän  kapinallisen  ajatusten   sisältämä  moraali olisikin kaistapäistä, ja vaikka opiskelija  lähtisi  sepustuksillaan tälle samalla kaistapäisyyden  tielle, niin kaikkein moraalittomin taidan olla sentään minä, joka puolelle  kansakuntaa kirjoitan  kirjoitusta  opiskelijan  taitamattomuudesta.
Luultavasti  minä saisin helposti päälleni  vihan ja moraalisen paatoksen  ainakin Platonilta, Uuno Cygneaukselta, esimieheltäni, Jumalalta ja  asianomaiselta  opiskelijalta.
Ja lopuksi tältä paikalta.
Opiskelijan ei ehkä kuietnkaan kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikak minä hylkäsinkin hänen  kirjoituksensa. Aivan samoin  kävi james Joycelle aikoinaan. Hän ei meinannut saada  kuuluisaa yhdenpäivän  romaaniaan, Odysseusta,  millään julkaistua, koska kustantajat  pitivät sitä täytenä roskana. James oli  kuitenkin sitkeä. Hän käytti yhden päivän  kuvaamiseen  lopulta noin 20 000 työtuntia. Vasta sitten tuo päivä, 16.6. 1904 tuli hänen mielestään sangen tyhjentävästi kerrottua. Nimipäiväänsä  viettää  Päivi. Tuon päivän muistamme myös siitä, että Eugen Schauman ampui sinä päivänä Senaatin portaikossa kenraalikuvernöörin.
Ja vielä lisää tajunnan virtaa. Reserviupseerien illanvietossa tapasin miehen, jonka isoisä oli aikoinaan Eugenille mutkan hommannut.
Nyt lukija on tietenkin jo kiusaantunut. Näin upean tajunnanvirran  liikkeelle laittaja, viaton opiskelija on hylätty, vaikka hänen tekstinsä elää koko ajan ja saa aikaa yhä uusia ajatuksia ja tiedon kytköksiä. Jossain vaiheessa kuitenkin  tajunta harhautuu ja katkeaa. Odotatte tietenkin, että  kertoisin  teille, ketkä kuuluisuudet  olivat  samaan aikaan kanssani Haminassa RUK:issa. Joudun tuottamaan pettymyksen. Niin kuin hyvin tiedätte, minä olen 8 kuukauden B-mies.
Eli Haminan asemesta voisin kertoa teille niistä kovista  taisteluista , joihin jouduin 7 komentotoimistossa  työskennelleen upseerinrouvan kanssa. Kun varuskunta  ja  upseerit lähtivät  Rovajärvelle ammuntaleirille, rouvat komensivat minut  apulaisekseen  sohvia siirtelemään, tauluja  kiinnittämään ja muihinkin miesten töihin.
Joita en sentään tässä teille ryhdy selostamaan. Opiskelijan  luokaton teksti on jo nyt  kuljettanut meidät  herkullisen kauaksi   alkuperäisestä epätoivosta.
 
Mainokset