Vuosi pilalla

by Michael Tillman

 
 
Neuroottisena olen miettinyt, mitä voisi  tehdä tänä vuonna semmoista, jota  tekisi jokaisena päivänä tästä  eteenpäin koko  vuoden ajan. Voisi  pitää päiväkirjaa,  taikka ennustaa säätä. Voisi  lopettaa  viinanjuonnin,  taikka aloittaa kuntoilun. Voisi ryhtyä kirjoittamaan kirjaa. Taikka  bongaamaan lintuja.
 
Tai sitten olla vain. Nyt on jo toinen päivä menossa tätä vuotta. Jotain semmoista sen tietenkin pitäisi olla, että eilisen voisi  vielä siihen  liittää.
 
Ehkä pitäisi olla  ihmisille ystävällinen. En muista  eilen  olleeni kovinkaan suuri mulkvisti. Luultavasti olin eilen tavanomaisen  kärttyisä ja kummallinen.
 
Pitäsi ehkä aloittaa elokuvien katselu. Eilen jaksoin katsoa Napapiirin Sankarit – elokuvaa  siihen asti, kun  päähenkilö  kusi  valkoviinipulloon nauramatta. Pojat olivat digiboxia lainaamassa ja  meno oli  saatu etäisesti muistuttamaan  roadmovie – elokuvatyyppiä.
 
Pitäisi ehkä ……
 
Ei, ei sitäkään.  Mutta ehkäpä… Voisi  ehkä yrittää lopettaa nenänkaivamisen. ….No, en sentään. Se tuntuu aika mukavalta usein. Ja lohduttaa yksinäistä sielua. On ehkä helpompi tehdä  päätös siitä, että ei  tee mitään sellaista, joka tulkittaisiin  päätökseksi.
 
Tänä vuonna yritän olla  epälooginen, ennustamaton, kapinallinen, urautumaton, uusia asioita päivittäin etsivä ja ennen kaikkea lupaan olla ryyhtymättä mihinkään säännönmukaisuuteen. Tänä vuonna  säännöttömyyteen  pyrkiessäni voin jopa  äärimmäisessä tilanteessa lopettaa palkkatyön tekemisen, mikäli säännöttömyyttä ei muuten kerry elämääni tarpeeksi.
 
Tavoitteenani olkoon säädyllinen säännöttömyys,  tiukassa paikassa myös säädytön säännöttömyys.
 
Advertisements