Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: tammikuu, 2013

Maxell vedenkestävä MP3 -soitin

Aamukahvipöytään saapui läpi  lumen ja sohjon  Itellan  kuskaamana   gebhardilaisen  osuustoimintaliikkeen  mainoslehti, joka edelleen kehoitti ponnistelemaan eteenpäin yhteisvoimin kohti yhteistä hyvää. Vaikka sitten uimalla.
Pyydettiin lehdessä ystävällisesti testaamaan Maxellin vedenkestävää MP3-soitinta. Aparaatissa on muistitilaa älämölölle 8 GB.  Minä muistan hyvin vielä ajan, jolloin henkilökohtaisessa tietokoneessa oli  työpapereille 40 megaa tilaa.
Uimarin mölytoosa  on  vedenkestävä 3 metriin asti. Väriksi  uimari voi valita sinisen, keltaisen taikka vihreän. Hinta ei voi valita. Se on  99,-
Kyllä en testaa. Jos nimittäin uin, niin haluan  uida ihan rauhassa. En pidä  mölyämisestä uimahallissa. En pidä itseasiassa varsinkaan  murrosikäisten nuorten  mölyämisestä, enkä  myöskään venäläisten  turistien saunatavoista. Enkä pidä heidänkään  mölyämisestään.
Ja minua kummastuttaa nykyajan  ihmisen pakonomainen tarve  täyttää hiljaisuus äänellä. En ole koskaan sitä ymmärtänyt. Minulle ääni on merkinnyt aina tarkoitusta. Kun puhun, ääneni kautta  yritän levittää oppimisärsykkeitä. Ääni on siis todella ärsyke, mutta toivon mukaan hyödyllinen sellainen.  Kun juna viheltää varoituksen tasoristeystä lähestyvälle autolle, sillä on tarkoitus. Kun lintu laulaa soidinmenoissa, sillä on tarkoitus.  Kun Eikka Gron laulaa ” Vaarallista onnea”, sillä äänellä tahditetaan  liikuntaa, joka saataa  pitkässä  juoksussa sekä nostaa  kuulijan ja tanssijan  fyysistä kuntoa, että  myös mahdollisuutta  ikiaikaiseen darwinistiseen vaakamamboon.
Mutta, että pitäisi  uida  pää veden pinnan alla ja kuunnella musiikkia.
Ei, uidessa ei tarvitse  tommoista vekotinta. Uidessa ei tarvitse kuulolaitettakaan. Uidessa tarvitsee silmälasit. Jos nimittäin  ruumiinliikunnan  lisäksi halua  jotain aistia  ärsyttää ja saada aikaan  verkkokalvoille  pitkään säilyviä kuvia, uidessa on syytä pitää silmälaseja. Niistä on iloa ja hyötyä. Paitsi höyrysaunassa. Siellä taas  kuulosta on suurta apua.
Kuvassa isoisäni kokee rysintä kevätkudun aikaan. Kuten huomaatte, rysän perällä on saalistakin. Isoisän radio taas on  kotona, eikä taatusti auki. Radiota kuunneltiin ladattavilla pattereilla. Ja vaikka isoisä tuosta  horjahtaisikin, niin radio säilyy kotona  kuivana. Eikä isoisällekään kävisi kuinkaan. Tuossa Samulinnokan  päässä on vettä keväälläkin  vain alle metrin. Voitte päätellä sen  sauvoimen  asennosta ja pituudesta.

Oikeistohihittelijät

Poliittisen kenttämme liikkeet ovat saaneet Aamulehden toimittajan kaivelemaan  Wikipediaa ja tutkimaan sitä, mitä kiintoisaa on tapahtunut tasan 80 vuotta sitten. Huonosti naamioitu lehtijuttu jää torsoksi ja huteraksi. Alma-Median kyky syvälliseen  uutisointiin on  kadonnut lopullisesti  ja heidän kyvyttömyytensä  aste lähenee jo  samaa, mitä erkkolaisen  nyt- liite edustaa.
Hitler  oli tietenkin  suuri roisto ja konna ja murhamies.  Alma- Media on juttunsa kuvitukseksi kaivanut jostain Eduskuntatalon  kuvan. Yhteys Hitleriin on yhtä tiukka, kuin Hitlerin yhteys kurikkalaiseen  kropsuun, eli pannukakkuun. Eli ei paljon mitään. Minä taas en jaksanut kaivaa esille sitä asiaa, mitä mieltä aamulehti oli 1930 – luvulla  Hitlerin valtaannoususta.
No, Aamulehden  uutinen on  mannaa oikeistohihittäjille. Tunnette semmoisen tyypin. Se on semmoinen, joka  ABC:n  kahvipöydässä  sanoo, että vittu, saunan taa, ja jollei, niin lupaa muuttaa Suomesta pois, kun täällä joutuu maksamaan veroja. Se on semmoinen, joka lukee Aamulehteä ja tekee päätelmänsä sen mukaan.
Enkä sympatiseeraa persuja. En sitten alkuunkaan. Minua vain naurattaa läpinäkyvyys ja raadollisuus ja  sivistyksen ohuus. Näille oikeistohihittäjille ja persuille ja kepuleille ja demareille on yhteistä juuri tämä. että  sivistyksen ja käyttäytymisen ohuus paistaa  läpi kaikessa, mikä ponnahtaa esiin.
Otan vielä kolmannen esimerkin. Keskustan  synkänvihreällä tukialueella 17 sälliä viime viikonloppuna järjestivät laittoman susijahdin moottorikelkoilla ym. vempeleillä. Törkeää toimintaa ja ennen kaikkea sivistymätöntä ja eettisesti arveluttavaa, koska lakia ei kunnioitettu. Kyösti Kallio kääntyisi haudassaan.
Perhon tapaus on siinä mielessä tietenkin poikkeus, susijahtiin voihaan  yhdistellä Aamulehden esimerkin tavoin se seikka, että kyseisen alueen  ihmispopulaation  geneettinen rakenne koki huomattavaia takaiskuja  Isonvihan  aikana. Veli venäläinen tuhosi  monen pitäjän alueelta mieskuntoisen väestön  silloin niin tyystin, että henkiin jäi  kuulemma vain pari 75 vuotiasta papparaista, joita sitten  naisväki   seuraavan talven aikana  lykki vesikelkalla talosta taloon. Näin  kertoi dosentti ekologian  luennolla vuonna 1977.Jäljet näkyvät edelleen. 
Perhon  sudet ja vesikelkat kerron vain siksi, että havainnollistan sen, miten minäkin voin olla  moukkamainen ja typerä. Semmoinen on yllättävän helppoa  ihmispoloiselle.
Monet tuntemani oikeistohihittelijät taas sanoisivat, että susille oli ihan oikein  se lahtauskuolema. Ja että reippaita miehiä. Vielä pysyy laki omissa kourissa.

Vysotskiin  meidät kuljettaa helkkarin horjuva ja  huono aasinsilta. Hänen susijahdissaan  metsästettiin  kansalaisia  eliitin ja älymystön  toimesta. Tässä Perhon tapauksessa  vallitut kansankerrokset ovat ottaneet  lain omiin  käsiinsä, ja kun  enää ei oikein voi lähteä kartanon herraa  pistimellä kurittamaan, niin henkisessä ja taloudellisessa  alennustilassa  lähdetään sitten jonkun  muun heikomman kimppuun.

Huh… tulipa hieno  sosiologis-ekologis-filosofinen  häkkyrä. Pitääpä oikein  lukea itsekin uudestaan, mitä ihmettä minä oikein kirjoitin.

Minä ihmettelen

Niin, minä ihmettelen kahta  asiaa tällä hetkellä.  Suorastaan taivastelen. Ensimmäinen on selittämätön seikka, toinen taas käsittämätön.
Selittämätöntä on se,  miksi vaimo tuli kovaan flunssaan ja minä en. On samassa huushollissa oltu koko viikko ja samassa sängyssä maattu. Ja samoja ovenkahvoja hipelöity. 
Ehkä selitys lopulta onkin  yksinkertainen.  Molempia meitä paleli illalla kovasti. Vaimo otti   Finrexin – flunssajuomaa kuumana, eikä välttynyt taudilta. Minä taas otin Finrexin – flunssajuomaa, mutta  sekoitin  siihen  kuuman veden  lisäksi  mustaherukkamehua ja  Negrita – rommia. Ja olen tänään pirteä kuin  peipponen. Join siis itseasiassa Romcassista, huiman hienoa lääkettä, jossa oli lume-osiona Leiraksen  punaista pulveria.  Varmistan  terveenä pysymisen tänään  samalla lääkkeellä.
Käsittämätöntä on taas se, että  Ranska, Natoon kuuluva maa, aloitti Malissa laajan sotilasoperaation  ilman  YK:n  taikka EU:n siunausta  taikka käsittelyä. Tuosta  noin vain. Jenkit antavat  kuljetusapua. Suomi on hinkumassa mukaan. Helvetti.
Olisi joku  perkele tullut 1939 tuosta vain, kolmen päivän varoituksella, auttamaan ja panemaan kampoihin terroristeille. Silloin oltiin kuitenkin  omantunnon arkoja ja rauhantahtoisia. Ja aika hitaita.

On myönnettävä, että tämäkin purkaukseni on  lapsellinen arkiajattelun ilmentymä. Aina kirveeni osuu kiveen.  Joku nimittäin on  tehnyt väitöskirjan , jonka keskeinen  idea on siinä, että Ranskan apu Suomelle talvisodassa oli aivan ratkaiseva ja ilman sitä apua sorvaismme maatuska -hahmoja   koivupuusta  äitivenäjän tarpeisiin

Hugga – hokki ja peruslätkä

Venäjän perukoilla töissä olleet vieraspelaajat  eivät ole pelanneet Hokkia. He ovat  innostuneet sitävastoin peruslätkästä ja  hookasta, mikä taas  on intian kielellä huqqa. Peruslätkä  on heikkolaatuinen palahasis, joka tunnetaan englanninkielisissä maissa nimellä soap bar eli saippuapala. Huqqa taas on vesipiippu. Kiekkomiesten  huono koulumenestys ja onneton kielipää ovat jälleen tehneet  heille tässä pikku  tepposet.
K. Kummola oli illalla sitä mieltä, että liiton mainetta tässä yritetään nyt mustata. Minä taas olen sitä mieltä, että liiton maineeseen  vaikuttaa aikatavalla  mm. Jere Karalahti  sekä eräät  teurastaja-kaverit, jotka  tasapainoilevat kaukalossa  linnatuomion ja  päänsilittelyn välimaastossa. Jos joku jerevanintakana kiskoo  hasaa koti-ikäväänsä, niin ainakin semmoinen on poissa silmistä ja julkisuudesta.
En saata ymmärtää sitä, että  julkinen sana on nostanut tästä asiasta  tämmöisen haloon. Se  vaikenee kuoliaaksi  kaukalossa tapahtuvat pahoinpitelyt ja juniorikiekossa vallalla  olevat  omalaatuiset käytänteet ja   kasvatusmetodit. Tuoreessa muistissa  on hyvin viimeisen maailmanmestaruuden  jälkeinen orveltäminen  sallittujen aineiden  avulla. Myös silloin median  kyky aidosti  ohjastaa pelaajia oli  ontuvaa ja mietoa. Jäääkiekkoliitto  ei taas ole ryhtynyt  tomeriin toimiin, koska media ei sitä ole  pakottanut sellaiseen.
Nyt media  näyttää yrittävän. Ongelmaksi muodostuu nyt se, että iltapäivälehtimäisen myllytyksen  todenperäisyyttä on paha  varmistaa mitenkään. Venäjä on siinä suhteessa arvaamattoman hankala maa toimia ja operoida. On siis mukava melskata  kerrankin, kun  tietää varmuudella, että luvassa ei ole edes oikeusjuttua.
Kaukaloväkivalta, kiekkokulttuurin  olemus ja pelaajien  jumalainen  superstar-asema  jäävät edelleen  keskustelun ulkopuolelle. Vuoden urheilijan  valinta eli tapahtumana ja  kummasteluna julkisuudessa vain  kolme päivää. Vammaisurheilija Tähti  saa jatkaa  pidäkkeistä vapaana kelaamistaan. Kukaan ei enää puhu Tähden oikeusmurhasta.
Jääkiekkoilijoiden  kohdalla Kummola  sanoi mustamaalauksen tapahtuneen. Rohkenen epäillä sitä. Minulle tuli  Kummolasta mieleeni Paavo M. Petäjä ja Lance Armstrong.

Hylkäys

Opiskelija toimitti minulle eilen essee -tehtävän, jossa  tehtävässä hänen olisi pitänyt pohtia yhteiskunnassa vaikuttavan toisinajattelijan  asenteita ja arvoja. Pohdinnan  pohjaksi olin  nuorisolle  järjestänyt  aineistoa  tämän vastarannankiisken ajatuksista.  Pyysin  heitä kirjoittamaan kaksi sivuisen esseen  aiheesta.
Opiskelija toimitti minulle  noin puolisivua  pitkän  tajunnanvirta- tonavan. 
Minä hylkäsin tekstin.
Nyt olen illalla tullut  katumapäälle. Jospa opiskelija tahallaan kirjoitti  puolisivua  pötköön, ilman kappalejakoa. Jospa hän sillä tavalla pyrki ilmentämään toisinajattelijan  järkähtämätöntä uskoa  luonnon ylivertaisuuteen. Jospa opiskelija tahallaa kirjoitti  kymmenen riviä pitkiä lauseita siksi, että hän halusi ilmentää yhteiskunnan puuduttavuutta  ja piittaamattomuutta. Jospa opiskelija tahallaa jätti pois isot alkukirjaimet ja pisteet, jotta  tekstin lukija näin tajuaisi  tulkita oikein  toisinajattelijan halun nujertaa herrat ja talouskavun  piiskurit.
En tiedä. En tiedä sitäkään, miksi tämä asettelu taas tökkii ja teksti näyttää kovin  aukkoiselta ja hassulta.
Minä joka tapauksessa hylkäsin tekstin, sillä jos kaveri haluaa olla todella Volter Kilpi taikka James Joyce, niin sitten sitä  tekstiä pitää kyllä olla enemmän.
Eniten minua  oikeastaan arveluttaa se, että  vaikka yhteiskunnan ulkopuolelle heittäytyvän  kapinallisen  ajatusten   sisältämä  moraali olisikin kaistapäistä, ja vaikka opiskelija  lähtisi  sepustuksillaan tälle samalla kaistapäisyyden  tielle, niin kaikkein moraalittomin taidan olla sentään minä, joka puolelle  kansakuntaa kirjoitan  kirjoitusta  opiskelijan  taitamattomuudesta.
Luultavasti  minä saisin helposti päälleni  vihan ja moraalisen paatoksen  ainakin Platonilta, Uuno Cygneaukselta, esimieheltäni, Jumalalta ja  asianomaiselta  opiskelijalta.
Ja lopuksi tältä paikalta.
Opiskelijan ei ehkä kuietnkaan kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikak minä hylkäsinkin hänen  kirjoituksensa. Aivan samoin  kävi james Joycelle aikoinaan. Hän ei meinannut saada  kuuluisaa yhdenpäivän  romaaniaan, Odysseusta,  millään julkaistua, koska kustantajat  pitivät sitä täytenä roskana. James oli  kuitenkin sitkeä. Hän käytti yhden päivän  kuvaamiseen  lopulta noin 20 000 työtuntia. Vasta sitten tuo päivä, 16.6. 1904 tuli hänen mielestään sangen tyhjentävästi kerrottua. Nimipäiväänsä  viettää  Päivi. Tuon päivän muistamme myös siitä, että Eugen Schauman ampui sinä päivänä Senaatin portaikossa kenraalikuvernöörin.
Ja vielä lisää tajunnan virtaa. Reserviupseerien illanvietossa tapasin miehen, jonka isoisä oli aikoinaan Eugenille mutkan hommannut.
Nyt lukija on tietenkin jo kiusaantunut. Näin upean tajunnanvirran  liikkeelle laittaja, viaton opiskelija on hylätty, vaikka hänen tekstinsä elää koko ajan ja saa aikaa yhä uusia ajatuksia ja tiedon kytköksiä. Jossain vaiheessa kuitenkin  tajunta harhautuu ja katkeaa. Odotatte tietenkin, että  kertoisin  teille, ketkä kuuluisuudet  olivat  samaan aikaan kanssani Haminassa RUK:issa. Joudun tuottamaan pettymyksen. Niin kuin hyvin tiedätte, minä olen 8 kuukauden B-mies.
Eli Haminan asemesta voisin kertoa teille niistä kovista  taisteluista , joihin jouduin 7 komentotoimistossa  työskennelleen upseerinrouvan kanssa. Kun varuskunta  ja  upseerit lähtivät  Rovajärvelle ammuntaleirille, rouvat komensivat minut  apulaisekseen  sohvia siirtelemään, tauluja  kiinnittämään ja muihinkin miesten töihin.
Joita en sentään tässä teille ryhdy selostamaan. Opiskelijan  luokaton teksti on jo nyt  kuljettanut meidät  herkullisen kauaksi   alkuperäisestä epätoivosta.
 

Porkka Playboys

Olen hämmästynyt. MM vinkkasi minulle äsken, että on Porista muitakin autovideoita tehty. Olen  todella hämmästynyt.  Rentoa porilaismeininkiä ruudun täydeltä, eikä kukaan ole minulle vihjaissut mitään. Perun puheeni ja  ryhdyn kateelliseksi.

Pori näyttää olevan oikea autovideoiden Pollywood.  Porkka Playboys lyö minut ällikällä. Olen sanaton.

Ei se aukee !!!!

Tässä talvista porilaismenoa. Video on saavuttanut suuren suosion Raumalla.

Täällä Keski-Suomessakin satakuntalaisuus on tämän videon myötä avautunut monelle ihmiselle aivan uudella tavalla. Itse olen pyrkinyt korostamaan alasatakuntalaisuuttani ja sitä, että sukujuureni ovat 75 prosenttisesti Karjalan Kannaksella ja Laitilan Silossa. 

Videon  olemassaolon   paljasti  tämä uutinen.

Meggi

Presidentti Halosen  uusi  Meggi – kissa  on osoittautunut älykkääksi ja terhakaksi yksilöksi. Hän on nimittäin  lehdistötilaisuudessa  raivostunut  toimittajille. Päätelmä on rohkea ja  hätäinen. Sellainen  uutisointi on kuitenkin viime aikoina  ollut tyypillistä erkkolaiselle, joten emme siitä enää lisää lehden syntitaakkaa.
Tuskinpa Meggi  raivostui kenellekään. Kissa on kissa. Presidentti Halonen  on raivostunut usein ja sitä sietää varoa. Eläin  hätääntyy. Edes kissan  luontainen olotila ei ole se, että sitä roudataan pienessä häkissä  pitkiä matkoja ja sitten viedään uudessa paikassa  vieraiden ihmisten ja salamavalojen eteen. Sellaiseen tilanteeseen ihminenkin tarvitsee 3 tömäkkää  GT -juomaa, ennen kuin  pulssi asettuu ja hymy irtoaa.
Kaiken takana on tietenkin nykyihmisen puutteellinen kyky  oivaltaa eläimen  olotilaa ja statusta. Se, että lemmikki personalisoidaan  nimittelemällä sitä Hän -sanalla, ei tarkoita sitä, että ihminen  voisi mielin määrin alistaa eläintä ja samalla kertaa odottaa eläimeltä hän – puhuttelun mukaista käyttäytymistä.
Eläin toimii vaistojensa ja viettiensä  varassa.
Tosin on myönnettävä, että suurin osa Suomen poliittisesta  eliitistäkin  tuntuu  tekevän niin ja raivostuvan  Meggi- kissan lailla. Suurin osa  eliitistä on hätäännyksissään  pyytänyt palkkansa maksajaa  maksamaan vähän vähemmän palkkaa.
Meggi on  nyt oikeastaan  osa meidän yhteiskuntaamme ja samalla myös osa  meidän sosioekonoomista järjestelmäämme. Olemme menossa   syöksykierteellä kohti laman  syövereitä. Sen tiedämme  erittäin suurella varmuudella siitä, että lemmikkieläinten määrä on kivunnut taas huippulukemiin. Niin kävi  edellisen kerran ja niin näyttää käyvän nytkin.
Nyt en jaksa, enkä oikein  ehkä uskallakkaan kirjoittaa tähän loppuun lemmikkieläinten jalostuksesta  ja kaikesta kummallisuudesta, mitä siihen  liittyy. Meggi- kissan rotukin  muuttuu muutamassa kuukaudessa varmasti hyvin suosituksi.
Loppuun voisi  oikeastaan  kirjoittaa pari lausetta  eräästä toisesta kisusta.  Hän  on oikea hän. Hän näytteli  aikoinaan ” Villi Pohjola” -sarjassa Maggie – nimistä  taksilentäjää, jolta miehet kummallisesti  kuolevat pois. Maggie – kisuli  oli lähes yhtä sähäkkä kuin Meggi -kisuli. Lääkäri Joel Fleichman ei  päässyt Maggie- kisulin  pörröiseen kainaloon ja sanallinenkin kohtelukin oli  aina tiukkaa ja topakkaa.

Jaksollinen järjestelmä

Keskitalven ratoksi  esittelen lukijoile jaksollisen järjestelmän, jonka opettelu on kerrankin mukavaa ja rattoisaa. Poissa on kemistien  pönötys. Tässä järjestelmässä  ei tarvitse muistella, montako  elektronia milläkin aineella on ulkokehällään ja  mitenkähän se sitten reagoi minkäkin aineen kanssa.

Jos kemian järjestelmässä  joltakin riviltä löysit kaikki jalokaasut, niin tässä järjestelmässä kaikki aineet ovat jaloja. Ja kaikkiin ihmisruumis reagoi suunnilleen samalla tavalla.

Kiinnostuneet  voivat tutustua asiaan paremmin vaikkapa tilaamalla  itselleen,  taikka läheiselleen  T-paidan  jaksollisella järjestelmällä. Sitä voi hyödyntää mm.  pelaamalla  olutbingoa.

Tunnustan syntini

Nyt kun tunnettu munamankeli – mies on tunnustanut kaikki syntinsä ja aikaansaanut suurta hämminkiä  ja synkkiä varjoja kirkasotsaisissa  mustikkasopan sotkemissa urheilupiireissä, lienee  sopiva aika myös bloginpitäjän avautua ja tunnustaa muutamia syntejä. Sellainen tuntuu olevan nyt suurta muotia.
Valitettavasti omat syntini ovat pääasiassa  urheiluareenoiden  ulkopuolella tehtyjä, joten mustikkasoppa- societeen  on ne helppo  kieltää tai suhtautua niihin olan kohautuksella. Mutta jotain kuitenkin  ehkä pystyn  minäkin tunnustamaan.
Kansakoulussa sain kaksi palkintolusikkaa hiihdossa. Toinen lusikka tuli neljännestä sijasta ja toinen lusikka viidennestä sijasta. Kumpikin hiihtomatka oli noin 2 kilometriä. Latu kulki pitkin Ämmämäen rinnettä, ja minä myönnän, ehkä se johtui sen mäen nimestä, minä myönnän kiroilleeni  kummallakin kerralla. Muistan hokeneeni vittua ja perkelettä oikein urakalla.
Ei minua niihin sanoihin kotona oltu opetettu. Sellaiset sanat olin oppinut  urheilijapiireissä. Eikä niistä sanoista minulle sen enempää hyötyä ollut. Turhanaikuista hommaa, koko kiroilu.
Sitten myönnän auliisti myös sen, että kun olutseuran porukalla oltiin Tampereella katsomassa Ilveksen  ottelua, niin kaikki kolme erää olin oluella. Erätaukojen aikana  kävin katsomassa jääkoneiden  työskentelyä. Myönnän senkin. Jääkoneiden   työssä on jotain maagista ja upeaa. Minua kiehtoo se täsmällisyys ja se laskelmointi. Työskentely on jopa narsistista, sillä kukapa jääkoneenkuljettaja ei olisi  ajatellut, että tässä ajan nyt oikein  huolellisesti ja tasaisesti, jotta Kai Kantolasaa hyvän potkun alleen ja saa kärppäpelaajan kiinni.
Myönnän senkin, että armeija-aikana romutin fyysisen kuntoni  täysin. Aloitusvaiheessa  juoksin Cooperin testissä 2950 m.  Raskaan palveluksen jälkeen tulos oli pudonnut  2400 metriin. Tuo nyt ei ole lähelläkään Armstrongin  itsensätärvelemisen tasoa, mutta  ainakin sinne päin.
Myönnän myös olleeni vilpillinen. Olin soututapahtumassa  joukkueemme kirkkoveneen kapteeni. Kyseinen virka minulle väkipakolla  annettiin, sillä  raumalaisena  olin ainoa joukosta, joka niin ison  vesikulkuvälineen oli niin läheltä ennen nähnyt. No, minä tein useita virheitä  ja laittomuuksia sinä iltana.
Kapteenikokouksessa tähdennettiin, että kapteenit tarkastavat omien  joukkueittensa  soutajien liivit ennen vesille lähtöä. Minusta ei siihen  ollut. Minä myönnän. Jätin naissoutajien  liivit tarkastamatta. Asia on minua  suuresti vaivannut ja aina, kun urheilusta tulee puhetta, olen surkealla ja katuvalla  päällä ja mielellä. Miten saatoin olla niin  arka ja ujo.
Samassa soutukilpailussa myönnän oikaisseeni. Jos kerran pitää saari kiertää ja säännöissä niin sanotaan, niin totta minä ajan  aluksen  lyhintä tietä rantaa pitkin, jos olen sen reitin käynyt aikaisemmin  tutkimassa ja juuri ja juuri  turvalliseksi  havainnut. Jos semmoisella voittaa 500 metriä, niin  se etu on otettava, varsinkin kun puolet soutajista on naisia, jotka pahimmassa tapauksessa soutavat vielä ilman liivejä
Suuri roisto ja konna  minäkin olen.  Mutta minä sen tunnustan  nyt tässä kaikkien edessä. Vaimo saa viedä UNICEF –kirpputorille molemmat palkintolusikat ja soututapahtuman mitalit. Mitä ihmettä minä semmoisilla.
Katumus taitaa kuitenkin olla minun kohdallani vähän myöhäistä. Urheilun jumalat ovat toisin järjestäneet. Isän esimerkistä huolimatta lapset   juoksevat, kiipeävät, pyöräilevät, kuntoilevat salilla ja  mittaavat ruokansa  tarkkuusvakalla. Sukupolven mittainen  urheiluvihamielisyys näyttää valuvan hiekkaan.
Tunnustan lopuksi senkin, että kunhan ilta pimenee, lähden sauvakävelylenkille. Kadun siellä menneisyyttäni. Olisi pitänyt  ymmärtää vähän enemmän urheilla, että olisi  saanut vähän enemmän syntiä  tehdä. Tässä iässä kaikki on jo niin hemmetin vaivalloista.