Rivoa puhetta Sorvan kylän tahnuvilla

by Michael Tillman

Itse asiassa minulla on sama ongelma kuin William Shakespearella  oli aikoinaan. Katselijat ja lukijat häipyvät jonnekin.. Jälleen on näköjään yksi lammas kadonnut jonnekin ja kohta tietenkin minulla on sitten alle sata lukijaa.
Shakespearen  ongelma oli aikoinaan  hänen teatterinsa naapurissa ollut mestauspaikka, joka imi   veren ja väkivallan avulla kaikki  kesäyön unelmien katsojat. Mestauspaikan  etuna oli lisäksi se, että pääsymaksua ei peritty.
Niinpä  ainoa keino  kirjailijalle oli ryhtyä kirjoittamaan vähän synkempää  stooria. Kohta jo Tanskan prinssi hautuumalla  ihmetteli elämän  luonnetta  pääkallo käsissään.  Lienee siis minunkin  syytä  muuttaa  tyyliä ja lässytysten  asemesta  kirjoittaa teille kauhistuttavasta elämästä.
Ensimmäiseksi mieleen tulee tietenkin seksi  ja murhatyöt. Tai sitten YT – neuvottelut. Niissäkin ainakin muodollisesti veri lentää . Ensi viikolla on jälleen  kahdet.
Ensimmäisiin kun menin tässä syksyllä, kyselin vähän  eräältä ay- konkarilta ja monesta YT – taistelusta  selvinneeltä  veteraanilta, kuinka  siellä oikein  voi ihminen  pärjätä ? Sattuuko se, kun lappu tulee kouraa ? Miltä se tuntuu kun ihmistä katsoo silmiin YT- neuvottelussa. Veteraani  sanoi, että hän ei tiedä, kun hän ei ole  katsonut kuin työnantajaa. Veteraani sanoi, että  jotkut ne sanooo, että ei työnantaja….
Huono… helvetin huono, myönnetään. Tähän kohtaan nyt ei Tuntemattoman plagiointi  oikein sovi. Tällä kertaa suuresta kirjasta nyt ei oikein sopivaa repliikkiä löydy
Todellisuudessa  veteraani sanoi minulle, että ole huoleti ; tappaa  ne ei sinua  uskalla ja raskaaksi ne ei saa ! No samalla kertaa meitä oli muutama vanha kurttuinen äijä  ja muutama  ryppyinen  50 – luvulla syntynyt  keittiön naisihminen, joten kyllä ay -aktiivi sanansa osasi asettaa  hyvin.
Olen aina kadehtinut papukaija G. Pula-ahoa , joka osasi puhua rivoja niin, että se kuulosti kiltiltä. Jos Leo Jokela narisi toisesta suupielestään, että ;  Kimuli , et viittis tulla tänne, niin mä selaan sun siipisulat, niin me kaikki kuuntelija olimme  haltioissamme. Seksiä suorastaan tihkui putkiradion  kaijuttimen eteen pigoitetun  vaalean keltaisen  kankaan läpi.  Bakeliittiset nappulat olivat liukkaat koko seuraavan viikon. Rivo papukaija osasi puhu ja flirttailla   suut silmät täyteen ilman, että  radion vierestä  olisi tarvinnut häätää ketään vaahtosammuttimen kokoista pois.
.
Nykyään  pitää putous-mitäänsanomattomuuden  riisua itsensä iltalehden kanteen.
Minä ikävöin Anneli Saulia siinä  maitotyttö- jutussa. Semmoiseen tihkuvaan menoon ei Emma Väänänen  koskaan päässyt.
Mutta minä lupasin teille seksiä ja uskaliaita  kuulokuvia.
Keskikoulussa tytöillä oli tapana  härnätä meidän poikien   vaatimattomia,  ompelusormustimen kokoisia testoteroni-varastojamme,   pukemalla  päälleen keväällä valkoiset paitapuserot ja mustat rintaliivit. Yhdistelmä on  edelleen niin brutaali, että nykyisten  pikkutyttöjen tapa pukea ylleen  ylöskohonneet stringit ja alasvalahtaneet  lantiofarkut häviää 5 -0  1960 – luvun lopun naisille.
Itseasiassa, mustat rintaliivit pikimustan puseron ja pikimustan  talviulsterin alla tekevät minuun edelleen suuren vaikutuksen, vaikka kyseinen naisihminen istuisi keskellä yötä ruumisauton  ohjaamossa.
Ehkä tämä revittely riittää. Seuraan lukijamäärän kehitystä  ja  säädän tarinoiden sisältöä.
Advertisements