Juhlat linnassa

by Michael Tillman

Hyvin poikkeuksellisesti vietin eilen puolisen tuntia television ääressä. En normaalisti katso sitä nykyään juuri ollenkaan, en varsinkaan Linnan juhlia, mutta jostain syystä YT – neuvottelut ovat minut pehmentäneet. Vein siis linnuille jyviä ja talia, laitoin  ruokaa, ripustin pyykkiä kuivumaan ja  suostuin katsomaan  hetken  iltapukuloistoa.
Kovasti olivat kauniita ja  suloisen oloisia. Kovasti olivat myös kaukaisia minulle. Joukossa  näytti olevan kolme sellaista  ihmistä, joiden kanssa olen puhunut silmästä silmään. Yksi heistä oli minua jonkin verran nuorempi nainen. Hänen kanssaan  olen  ollut samassa kokouksessa puolentusinaa kertaa.
Minä muistan, miten ensimmäisellä kerralla  hän säväytti minut ja kokouksen  puheenjohtajan  kermanvärisessä jakkupuvussaan niin, että ryhdyin  muistelemaan,  olinko pessyt varmasti kainaloni  ja kokouksen puheenjohtaja  ryhtyi selaamaan  nahkaista salkkuaan sillä mielellä, että josko sieltä löytyisi jokin ihmekalu, jolla tuo nelikymppinen  leidi saataisi aisoihin.
No, ei meistä ollut kenestäkään vastaan panijaksi. Hän vei kokousta  kuin laskiämpäriä pihan perälle, mielensä mukaan. Minua suurinpiirtein pelotti. Ja paljon.
No, hän   liihotteli eilen  Linnassa. Minä olen ravannut YT – neuvotteluissa. Ja muut kokouksessa olleet käsittääkseni odottavat  eläkettä taikka lapsenlapsia. 
Olen joka tapauksessa kätellyt elämässäni noin 6 kertaa  sellaista naista, joka oli eilen  Linnan juhlissa. Olen siis eksistentiaalisen  harsomaisesti  tavallaan super-egoni tasalla ollut myös mukana eilen, ihan vähän, ja ihan viattomasti.

Mainokset