Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: joulukuu, 2012

Vihreä

Kauan sitten  samaan toimistoon  laitettiin  työskentelemään kanssani naisopettaja, joka  oli tuuliajolla kuin  ranskalainen  fregatti. Hän oli  aina pukeutunut mustiin  ja tummiin vaatteisiin. Ja hän oli  totaalisesti ilman miestä
Värikkäintä hänessä oli se, että hän oli tullut väriterapia-uskoon. Terapeutti-opintoihin kuului kenttäjaksoja ja hän  päätti, että minä olisin sopiva kenttä.
Siinä terapiassa oli kohta, jossa piti kuvitella pään päälle  vati, jossa oli jotain ainetta ja sen aineen piti sitten kuvitella valuvan sen vadin pohjassa olevan reiän kautta pään sisään ja sitä kautta koko ruumiseesi. Minä  ajattelin ottaa varman päälle ja kuvittelin  sen mönjän vihreäksi Swarfega – käsienpuhdistusvoiteeksi, joka  valui  siitä  astiasta  läpi koko hontelon ruumiini.
Helvetti.
Pelasin korttini vähän väärin. Se vihreä väri on kuulemma rakkauden ja huolenpidon väri. Se merkitsee itsensä ja toisten rakastamista. Vihreä parantaa ja hoitaa. Se myös lisää toivoa ja luottamusta. 
Silloin  toivoin, että ruumiiseeni olisi valunut  kretliiniä kaurapuuroa. 

Reikä

Lapsuudessa tunsin  miehen, jota oli ammuttu sodassa  vatsasta  läpi. Hän näytti joskus sitä  arpea meille, pienille pojille. Muistan hyvin, että se teki minuun  suuren vaikutuksen. Vatsapuolella oli siisti arpi ja  samoin selkäpuolella. Siitä se oli mennyt ja tullut.
Miehellä oli sama etunimi kuin omalla isoisälläni. Se teki hänestä jotenkin tutumman minulle.
Minä ihmettelin sitä, että kuinka voi  mies jäädä semmoiseta osumasta henkiin. Olin nähnyt, miten  joulusikaa ammuttiin  päähän ja miten siltä henki pakeni heti.
Vatsaan ammutun poika menetti jalkansa Repolan  kuorimakoneeseen 60- luvun alussa. Hänellä oli proteesi, mutta ei hän sitä juurikaan pitänyt. Kulkiessa toinen housun lahje oli hakaneuloilla nostettu ylös. Työkyvyttömyyseläkkeen maksupäivinä hän tilasi taksin ja nouti seminaarimäen puodista  täyden lasti ystäviä ja viinaa. Lopuilla rahoilla haettiin  yötä myöden Kuopiosta kalakukko.
Ja sitten odotettiin taas seuraavaa eläkepäivää.
Pojanpoikaa vatsaan ammutulla ei enää ollut. Kaikki oli jo  kasattu kahden miehen  osalle.

Mukava joululahja

Joulu on  lahjojen aikaa. Paras lahja  on  semmoinen, joka tulee tarpeeseen ja antaa saajalleen iloa ja  riemua. Oululainen  opiskelija sai tänä vuonna mukavan lahjan.
Opiskelijan  autosta oli hajonnut  vihdelaatikko. Semmoinen on  kallis värkki, sen me kaikki tiedämme. Tässä tapauksessa vaihdelaatikon  hinta-arvio on 5000 euroa.
Opiskelijan ystävä  oli  auttanut miestä mäessä ja laittanut naamakirjaan  keräyksen pystyyn asianomaisen auttamiseksi. Sosiaalinen  media  näytti kyntensä. Sosiaalihuoltoon ei  ole tarvinnut auton omistajan mennä  sillä rahaa on tullut ihan kiitettävästi.
Uutinen herättää pari kysymystä. Ensiksikin, nykynuorten  vallitseva mielipide on sellainen uusliberalistinen  ajatus, että veroja kerätään ihan liikaa ja se koko  raha jaetaan sossupummeille ja muille kummallisille kohteille. Näyttää esimerkin valossa olevan  hyväksyttävämpää ja kiinnostavampaa saada apua vapailta markkinoilta ” sosiaalisten verkkojen” avulla.
Mutta, entä jos tämmöisiä verkkoja ei ihmisellä ole. ?
No, onneksi meillä monella on sellaiset ajopelit alla, joiden  hankintahinta jää huomattavasti tuon 5000 euron alle ja  joissa vaihdelaatikotkin  ovat second hand – periaatteella  hankittavissa 500 eurolla. Varsinkin meidän, jotka emme  kuulu naamakirja-yhteisöön, pitää huolehtia visusti siitä, että jos auto hajoaa, korjausraha on pakko hankkia pankista taikka  jostakin muualta, jollakin muulla keinolla. Kun  kiertelee pankeissa lainaa kejäämässä, ei ainakaan tarvitse  nimismieheltä keräyslupaa. Kukaties sitä ei tarvita naamakirjassakaan ?

Asiasta lisää täällä. Nyt jo on osattu ajatella sitä, että vaihdelaatikko voidaan joskus jopa korjata taikka etsiä jotain muita ratkaisuja ongelmaan.  Artikkelin  kommenttiosiossa myös  arvellaan niin, että naamakirjan   ja muun sosiaalisen median rahankeräykset eivät tarvitsisi  rahankeräyslupaa.

Jos näin  tosiaan on, se avaa mielenkiintoisia  näkymiä myös blogin pitäjälle. Sisko nimittäin pyysi minua muutamaksi viikoksi  jenkkeihin pelamaan golfia.  Työttömyysuhan alla en nyt oikein kuitenkaan ole osannut tehdä niin  suuria taloudellisia päätöksiä ihan itsenäisesti, ilman ulkopuolista tukea ja kannustusta.

Uutinen

Näyttää siltä, että tämän miehen murhaajat  ehkä saavat  ansionsa mukaan. Tai sitten käy niinkuin maailmassa usein käy ja väkivalta jää kirjoitukseksi, joka paistaa jälkipolville kirkkaimmin.

Victor Jaran  murhasta on kulunut aikaa kosolti. Nyt  joku jossain miettii näitä asioita pidätyssellissä.

Kiireisiä aikoja

Jatkamme eilen aloitetulla teemalla. Ihmispoloisilla tuntuu olevan  kiire, siis niillä, jotka täällä edelleen vaeltelevat. Sukulaiset  saavat  rauhassa ryhtyä haisemaan, sillä omaisia ei saada kasaan hautajaisia  varten.
Kuuden viikon kuluttua kantomiehet yökkäävät koko  matkan  haudalle asti.
Arvelen kuitenkin niin, että useimmat omaiset ehtivät  perunkirjoitukseen ja pesänselvitykseen ja perinnönjakoon. Niin on aina ollut ja niin taitaa  edelleen  olla

Perjantai sentään….

Olin olutseuran kokouksessa . Laavulla joimme olutta ja paistoimme makkaraa.

Nyt on vähän raskas olo. Vaikka eilinen taisi olla Viattomien  Lasten päivä, niin aivan viattomaksi en  nyt oloani tunne. Olisi tietenkin  kiva tietää, oliko kuningas Herodeksella moraalinen krapula Viattomien lasten päivän jälkeisenä aamuna. 

Emme keskustelleet Herodeksesta laavulla. Uskontoa tosin  sivuttiin toisella tavalla. Osa jäsenistä oli eronnut kirkosta. Kuuntelin heitä ja yritin olla syyllistymättä syntiin. Vaikeaa se kuitenkin oli. Eronneet tuntuivat olevan  iloisia pääasiassa säästyneestä rahasta. Oikeastaan sellaista ei ollut ilmassa, että  eronneet olisivat kokeneet vapautuneensa jostakin  opillisesta kahleesta.
Minä lähdin pois ja kävelin 6 km kotiin. Matkalla ajattelin synti-juttuja. Niitä on aika helppo ajatella, vaikka maksaisi täyttä kirkollisveroa. Kuudessa kilometrissä  sitä paitsi  ehtii jo monenmoista ajatella.

Piti siistiä  ajatuksia ja  piti vähän siistiä tätä kirjoitustakin. Semmoista vissiin  nimitetään synnintunnoksi ja vanhan Aatamin kurittamiseksi.

Mutta palatkaamme Herodeksen hirmutöihin. Uskonnon opetus maalaili  vielä 1960-luvulla sangen  rajuin siveltimen vedoin  näitä  tarinoita  koululaisten mieliin. Minullekin jäi aikoinaan semmoinen  ajatus mieleen, että veri  virtasi  vuolaasti Betlehemissä ja teurastettuja  poikalapsia  virui kadunvarret täynnä. Perimätiedon mukaan  heitä olisi ollut 14 000 kappaletta.

Todellisuudessa näyttää siltä, Betlehemin tapaiselta pieneltä paikkakunnalta  saattoi siihen aikaan löytyä vain noin 20  tuonikäistä lasta.. On siis mahdollista, että  joukkosurma olisi ollut vain  nykyisen kouluampumis-tapauksen  laajuinen  murhenäytelmä.

Toisaalta on myös mahdollista, että pääsärkyni johtuu nuotion savusta ja todellisuudessa join vain  kolme olutta.

Ilmiantajien verkostoa suunnitellaan

Nyt kun näyttää uhkaavasti siltä, että blogin pitäjän  työura uhkaa jäädä huomattavasti pääministeri Kataisen suosittamaa  pituutta lyhyemmäksi, kirjoittaja on ryhtynyt  työnantajan kehotuksesta aktiivisesti  etsimään uutta työtä ja  heittämään verkkoja vesille.
Olen ryhtynyt  käyttämään myös SOME  areenaa uuden uran  etsimisessä. Niinpä siis kaikille tiedoksi:  Jos joku kaipaa palvelukseensa  kohta 59  vuotiasta  kunnallisen koulutuskuntayhtymän palveluksessa  ollutta,  muodollisesti monessakin mielessä hyvinkin epäpätevää virkamiestä, niin se  kaipaaja nopeasti  kirjoittautukoon  lähimmän psyk. polikliniikan  asiakkaaksi.
Eräs kuitenkin on  vähän vihjaillut siihen malliin, että hommia olisikin, jos hänen ehdotuksensa menisi läpi. Satakuntalainen poliisiylijohtaja  Paatero on uusien PASILA – animaatiosarjan  osien  innoittamana  päättänyt tulla   julkiseen sanaan jälleen uudella avauksella. Tällä kertaa  hänen ideansa koskee vapaaehtoisia, jotka toimisivat poliisin  virka-apuna ja silminä siellä, minne ei  säästötoimien  vuoksi  riitä virkavallan virallisia  edustajia.
Paateron mukaan poliisin apuna toimivilla vapaaehtoisilla voisi olla jonkinlainen virka-asu. Vapaaehtoisille Paatero kaavailee myös mahdollisuutta olla tarvittaessa nopeasti yhteydessä poliisiin. Vapaaehtoiset eivät kuitenkaan kantaisi asetta mukanaan.
Poliisiylijohtajan näkemyksen mukaan vapaaehtoisten työskentely poliisin apuna vähentäisi rikollisuutta.
Vapaaehtoisten työskentely poliisin apuna ei ole kuitenkaan Suomessa lain mukaan sallittua normaaliolosuhteissa ja rauhan aikana.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero toivoo vapaaehtoisten sallimista ja asian esiin ottamista jo mahdollisesti ensi vuonna, jolloin eduskunta käsittelee poliisilain muutoksia.
Tämä Paateron malli  sallisi Itä-Saksalaisen  urkkimisjärjestelmän  perustamisen. Tämä malli sallisi myös kaiken karvaisten  vartiointiliikemiesten ja mopopoikien  ryhtyä mukaan toimintaan, jossa heille  automaattisesti lankeaisi  oikeus  valvoa muita ihmisiä ja omilla keinoillaan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Nämähän toimisivat Enontekiöllä, Pihtiputaalla, Sonkajärvellä ja muilla sellaisilla paikkakunnilla, joilla ei poliisia  olisi juurikaan heidän toimiaan valvomassa.
Täydennyspoliisit keskuudessamme jo ovat. Vuodesta  1997 semmoisiin tehtäviin on   ilmoittautumaan päässyt . Täydennyspoliisien toimenkuva rajaa heidän työnsä kuitenkin vain poikkeustilan aikaiseksi työksi. Näin ollen  poliisiylijohtaja on ajatellut asioita mielestäni vähän liian monimutkaisesti. Lisää potkua asioihin  saisimme nimittäin yksinkertaisesti niin, että  eduskunta säätäisi asetuksen  poikkeustilasta ja sillä hetkellä kutsuttaisiin 3000 täydennyspoliisia rikollisia jahtaamaan.
Näin blogin kirjoittajakin välttyisi  uudelleenkoulutukselta ja saisi rauhassa keskittyä muutosturva-asioihin ja  työllistymissuunnitelmansa  rakentamiseen. 

Talvipäivä seisahtaa

Tänään ei toistaiseksi ole  vielä maailmanloppua tullut. Tosin iltapäivälehti ehti jo julistaa sen, että kuumien  alkoholijuomien nauttiminen aiheuttaa ruokatorvensyöpää, mutta muunkaltaisten pelottavien uutisten vyöry on vielä alkamatta. Ehkä  ne uutiset ovat päättäneet  tehdä tietä tällä kertaa joulun suurelle uutiselle. Kuka tietää.

Eilen  ei mitään suurta uutista kuultu myöskään YT- show n:o 7 esityksessä. Esimiesporras valitteli sitä, että prosessi on heille ollut  hyvin raskas ja voimia kuluttava. Me kuuntelimme heidän murheitaan ja  ajatuksiaan. Kahvia ei tarjottu. Hyvää ja riemullista joulujuhlaa kuitenkin meille toivotettiin..

Pata-asiaa

Kaupungeissa  ilmestyy näinä päivinä katukuvaan joulupatoja, joihin  ohikulkevien toivotaan   laittavan runsaasti varoja vähäosaisten joulumielen kohennukseksi. Blogin kirjoittaja  harvemmin  pääsee sellaiseen tilanteeseen, että voisi  asioida   auttamiesmielessä  patojen äärellä, joten olen  avustanut   sotaveteraanien joulukeräystä. Ajattelisin, että  heilläkin on univormut  olleet päällä . 
Kerääjiä olen  sitä vastoin käyttänyt hyödykseni  opetuksessa. Pelastusarmeija  tarjoa tässä mielessä  paljon aineksia mielikuvituksettomalle lehtorille.
Joulupadan  vartiointi ja ihmisille  hyvän joulun toivottaminen  on nykyisten säädösten mukaan työturvallisuuslain alaista  toimintaa. Se siis tarkoittaa sitä, että Pelastusarmeijan on huolehdittava  työntekijänsä turvallisuudesta, varattava  työpaikalle  tarpeellisia sosiaalitiloja ja puhdasta juomavettä, ja huolehdittava myös siitä, että jos padan vartijana on raskaana oleva nainen, niin  käytössä on  tarpeen vaatiessa  lepohuone. Ja paljon muuta lankeaa tässäkin tapauksessa  toiminnan järjestäjälle, vaikka  työsuhdetta ei olisi syntynytkään, vaan liikuttaisi muun kaltaisen sopimussuhteen  varjolla  vaarallisilla kaduilla. Riittävän ilmanvaihdon järjestäminen  lienee ” työnantajan ”  helpoin tehtävä tässä tapauksessa.
Lainsäätäjä puhu kuitenkin vapaehtoistyön kohdalla siitä, että lakia noudatettaisi soveltuvin osin. Luulen tällä klausuulilla Pelastusarmeijan  ja  leijonien ja rotarien välttyvän suuremmilta oikeusjutuilta.
Toinen paikka, jossa olen professori Pekka Sulkusta  lainaten  käyttänyt Pelastusarmeijaa  opetuksen havaintovälineenä on  sosiologian  ilmi- ja piilofunktiokäsitteet. 
Yleinen tulkinta Sulkusen ja monen muun mukaan Pelastusarmeijan  toiminnasta on  se, että useat piilofunktiot  suorastaan  imevät  jäseniä mukaan tähän toimintaan. Monet ihailevat uniformuja ja sotilasarvoja, mutta ovat kutsunnassa saaneet B- miehen paperit kouraansa. Moni taas  on tykästynyt soittamiseen  ja esiintymiseen, mutta  tie ei ole auennut  levytyssopimukseen asti. Pelastusarmeijan  bändiin  kuitenkin aina on mahtunut. Siellä musiikki on vetävää, uniformut ovat  komeita ja arvoasteikoissa voi edetä korkealle, olit sitten nainen taikka mies.
Ja tietenkin Jumalan sana  on se, joka  ihmistä lopulta kaikkein voimakkaammin vetää puoleensa.
Olen  hyvin  kiitollinen  uskonnolliselle liikkeelle näistä ja monista muista  esimerkeistä, joilla  kaikkina näinä vuosina  olen voinut  elävöittää opetustani. Olemme  tietenkin etsineet opiskelijoiden kanssa  myös leijonien, rotarien, ammattisotilaiden, NLP- konsulenttien, Tupperwara – naisten, metsästäjien, postimerkkeilijöiden, olutpullon korkkien kerääjien, urheilijoiden, koiranäyttely- konkarien ja junabongareiden piilofunktioita.
Ja olemme havainneet, että siellähän taustalla  pilkottavat Herzbergin  2- faktoriteoria , McClellandin suoriutumismotiivi-teoria ja monet muut mielenkiintoiset jutut. Ja mitä mielenkiintoisempi juttu ihmisellä on mielessä, sen mielikuvituksellisemmat  selitykset  syntyvät, jos ilmifunktioita  joku yrittää raaputtaa. Usein  raaputtaja voi saada   hullun ja hunsvotin maineen itselleen.
ps. 
Kirjoitus on taas ihan puuta heinää, sillä  kaikki se riemastuttava, omituinen ja kummallinen aines, jota työnantaja taas tarjosi lehtorin käyttöön päivän aikana, on käyttökelvotonta. Kaikki tämä   puhtoisten ja viattomien sielujenne  ja lehtorin oman  persoonan suojelemiseksi. 

Rivoa puhetta Sorvan kylän tahnuvilla

Itse asiassa minulla on sama ongelma kuin William Shakespearella  oli aikoinaan. Katselijat ja lukijat häipyvät jonnekin.. Jälleen on näköjään yksi lammas kadonnut jonnekin ja kohta tietenkin minulla on sitten alle sata lukijaa.
Shakespearen  ongelma oli aikoinaan  hänen teatterinsa naapurissa ollut mestauspaikka, joka imi   veren ja väkivallan avulla kaikki  kesäyön unelmien katsojat. Mestauspaikan  etuna oli lisäksi se, että pääsymaksua ei peritty.
Niinpä  ainoa keino  kirjailijalle oli ryhtyä kirjoittamaan vähän synkempää  stooria. Kohta jo Tanskan prinssi hautuumalla  ihmetteli elämän  luonnetta  pääkallo käsissään.  Lienee siis minunkin  syytä  muuttaa  tyyliä ja lässytysten  asemesta  kirjoittaa teille kauhistuttavasta elämästä.
Ensimmäiseksi mieleen tulee tietenkin seksi  ja murhatyöt. Tai sitten YT – neuvottelut. Niissäkin ainakin muodollisesti veri lentää . Ensi viikolla on jälleen  kahdet.
Ensimmäisiin kun menin tässä syksyllä, kyselin vähän  eräältä ay- konkarilta ja monesta YT – taistelusta  selvinneeltä  veteraanilta, kuinka  siellä oikein  voi ihminen  pärjätä ? Sattuuko se, kun lappu tulee kouraa ? Miltä se tuntuu kun ihmistä katsoo silmiin YT- neuvottelussa. Veteraani  sanoi, että hän ei tiedä, kun hän ei ole  katsonut kuin työnantajaa. Veteraani sanoi, että  jotkut ne sanooo, että ei työnantaja….
Huono… helvetin huono, myönnetään. Tähän kohtaan nyt ei Tuntemattoman plagiointi  oikein sovi. Tällä kertaa suuresta kirjasta nyt ei oikein sopivaa repliikkiä löydy
Todellisuudessa  veteraani sanoi minulle, että ole huoleti ; tappaa  ne ei sinua  uskalla ja raskaaksi ne ei saa ! No samalla kertaa meitä oli muutama vanha kurttuinen äijä  ja muutama  ryppyinen  50 – luvulla syntynyt  keittiön naisihminen, joten kyllä ay -aktiivi sanansa osasi asettaa  hyvin.
Olen aina kadehtinut papukaija G. Pula-ahoa , joka osasi puhua rivoja niin, että se kuulosti kiltiltä. Jos Leo Jokela narisi toisesta suupielestään, että ;  Kimuli , et viittis tulla tänne, niin mä selaan sun siipisulat, niin me kaikki kuuntelija olimme  haltioissamme. Seksiä suorastaan tihkui putkiradion  kaijuttimen eteen pigoitetun  vaalean keltaisen  kankaan läpi.  Bakeliittiset nappulat olivat liukkaat koko seuraavan viikon. Rivo papukaija osasi puhu ja flirttailla   suut silmät täyteen ilman, että  radion vierestä  olisi tarvinnut häätää ketään vaahtosammuttimen kokoista pois.
.
Nykyään  pitää putous-mitäänsanomattomuuden  riisua itsensä iltalehden kanteen.
Minä ikävöin Anneli Saulia siinä  maitotyttö- jutussa. Semmoiseen tihkuvaan menoon ei Emma Väänänen  koskaan päässyt.
Mutta minä lupasin teille seksiä ja uskaliaita  kuulokuvia.
Keskikoulussa tytöillä oli tapana  härnätä meidän poikien   vaatimattomia,  ompelusormustimen kokoisia testoteroni-varastojamme,   pukemalla  päälleen keväällä valkoiset paitapuserot ja mustat rintaliivit. Yhdistelmä on  edelleen niin brutaali, että nykyisten  pikkutyttöjen tapa pukea ylleen  ylöskohonneet stringit ja alasvalahtaneet  lantiofarkut häviää 5 -0  1960 – luvun lopun naisille.
Itseasiassa, mustat rintaliivit pikimustan puseron ja pikimustan  talviulsterin alla tekevät minuun edelleen suuren vaikutuksen, vaikka kyseinen naisihminen istuisi keskellä yötä ruumisauton  ohjaamossa.
Ehkä tämä revittely riittää. Seuraan lukijamäärän kehitystä  ja  säädän tarinoiden sisältöä.