Pikkujoulun jälkeinen elämä

by Michael Tillman

Näin yöllä unta käärmeistä. Kaksi  suurta ulkomaalaista myrkkykäärmettä oli  jotenkin   johkaantunut  minun hoiviini. Eivä juuri sihisseet, mutta olivat ilkeitä ja aukoivat kitojaan.

Laitoin kissankuljetus- kantolaatikkoon muutaman rotan ja  odottelin rauhassa kauempana, että vötykset  luikertelevat sisään. Ovi säppiin. Sitten muistan, että  minun piti lähteä reissuun niiden kanssa. Kaikki meni siihen  asti hyvin,  mutta  hotellissa  piti sitten  mennä nukkumaan  samaan huoneeseen kuin kihisevä kissankuljetuskoppi.

Yöllä heräsin ja huomasin kauhukseni, että kissankuljetuskopin toinen  sivu olikin avonainen ja siitä avonaisesta   luukusta nämä veijarit  katselivat minua ja pitivät pientä sähinää.

Ei kyllä tiedä hyvää tuommoinen uni. Ei tiedä minulle ja tälle blogille. Jos ei enää osaa mistään muusta kirjoittaa kuin unistaan, on ehkä laitettava lappu luukulle. Muutenkin tuommoiset käärmeet minun unissani  tarkoittavat  vähintään katkennutta etuhammasta, 5 kertaa käyntiä  hammaslääkärillä, taikka auton jakopääremonttia.

Parhaassa  tapauksessa se tietää vain sitä, että huomenna  palaa allekirjoittaneen käämit  työpalaverissa  ja samalla  jäljellä oleva työura selkiytyy yllättäen.

Pitäisi kysyä ennustaja Eveltä. Semmoisesta  Evestä oli koko sivun juttu  tänään Sisä-Suomen lehdissä. Pitäisi oikeastaan kysyä, että osasitkos odottaa, että minä tulisi tänään kyselemään käärmeistä ja muusta freudilaisesta Idin – alueen pohjamoskasta. Jos se sanoisi  tieneensä tulostani, olisin tietenkin ihmeissäni, mutta kun olisin vähän  tokentunut  hämmästyksestäni, kysyisin siltä ensi viikon lottonumeroista. Minulle riittäisi   ihan vain  viisikin  oikeaa numeroa. Loput kyllä jotenkin  söheltäisin oikein isolla haravalla

Vielä kysyisin , tiesikö se Talvivaaran  asioista  etukäteen ? Ja koska hontelo  oloni helpottaa ?

Ja voisin kysyä vielä sitäkin, tietääkö se, mitä pääministerin päässä liikkuu?

Mainokset