Nato-yhteensopiva

by Michael Tillman

Nykyään kuulemma saa  asepalveluksessa  tervehtiä niin, että vetää kättä tyhjään päähän.  Kummallisia  tapoja sanon minä. Natoa se tietää, sanoisi Yrjö Lahtinen, mies joka onnistui ennustaa saksanmallinkin   Joensuun varuskunnasta lähdön hetkellä 1941.
Minun nuoruudessani  Suomen raskaassa tervehdittiin  paljain päin  ollessa nyökkäämällä. Se on tyylikästä ja eleetöntä. Varsin  tyylikästä oli se, kun harjoiteltiin liikkeestä tervehtimistä ilman lakkia. Silloin piti kumartaa lievästi taittaen  vinosti kohti kohti kävelevää tervehdittävää ja samaan aikaan piti jalkojen toimia ja etenemisen  sujua  ilman  kummallista katoa taikka nykimistä. Sitä harjoiteltiin käytävällä pitkään ja hartaasti. Postilähettinä jouduin usein tervehtimään  lujassakin vauhdissa leukaa yläviistoon nykäisemällä. Se se oli taitolaji suuressa nopeudessa, jos pyörän sarvessa oli  postilaukku täynnä  postia ja tarakalla 600  YK – miehen paskanäytteet matkalla varuskuntasairaalan  testeihin.
Harjoittelu säästää kuitenkin verta, joten sitä tehtiin  paljon ja antaumuksella.
Virkatehtävissä onkin nyt  eläkeiän kynnyksellä mukava tervehtiä vastaantulevaa kolleegaa taikka opiskelijaa reippaalla sivutaivutuksella. Jos sattuu  selkälihakset kunnossa olemaan. Yleensä pikkuisen vihlaisee aina jostain. Kolleegat vastaavat samoin ja elo  oppilaitoksessa on auvoista ja  tyylikästä.
Lippaan en  vedä  enää koskaan kenellekään. Se oli jonninjoutavaa hosumista ja heilumista. Tyhjään päähän on sitäpaisti hankala  vetää, sillä oletettu  lipan paikka on hakusassa. Ja paskainen  kämmen kuitenkin näkyisi  tervehdittävälle. 
Luulen, että tämä uusi muoti, tyhjään päähän vetäminen, on taas askel kohti nato -yhteensopivuutta. Ensin laitettiin  sotilaan nimi rintaan, sitten tulivat helkkarin suuret  varuste-merimiessäkit ja  sitten ruvettiin  vetämään tyhjään päähän . Kohta  varmaan  karjuu korpisoturi, että  aye aye Sir ! Ja iskee maihinnousukenkää pontevasti  harjoituskentän hiekkaan.
Advertisements