Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: marraskuu, 2012

Tayloristiset sähköjohdot

Työnantaja lähetti männä viikolla  viestin, että se haluaisi  keskustella molempia osapuolia kiinnostavista  asioista ja yhteisistä harjoituksista. Kävin eilen sitten keskustelemassa. Ajattelin kirjoitella loppukommunikean, kun semmoisia ainakin ennen  harrastettiin  sen jälkeen kun  oli keskusteltu molempia osapuolia kiinnostavista asioista.
Tulin kuitenkin  lopulta pohdintojeni jälkeen siihen  lopputulokseen, että minua ainakin toistaiseksi sitoo  työsopimuslain  alisteinen  suhde työnantajaani, kilpailukielto ja että niihin sisältyy myös   lojaalisuuden vaade kaikissa asioissa. Ja kun neuvottelut jäivät kovasti kesken, ajattelen niin, että  kirjoitan kommunikean pöytälaatikkoon ja  kirjoitan tänne puuta heinää.
Kirjoitan vaikkapa putkitöistä. Olin semmoisissa töissä hanslankarina  iltapäivällä. Vaihdettiin apukeittiööön  300 litran broileria muistuttava lämminvesi-aparaatti. Putkien liittäminen  oli järkeenkäypää hommaan.  Tosi selkeää hommaa verrattuna YT- neuvotteluuun. Punaisesta alkoi virrata  vettä ja  samoin sinisestä. Illemmalla toivon mukaan punaisesta tulee lämmintä vettä.
YT-neuvottelussa vastapuolena  olleista  viidestä henkilöstä ei olisi  yksikään  kyennyt loihtimaan residenssiin lämmintä vettä  ja tiiviitä putkiliitoksia.Tayloristinen  malli on eriyttänyt työt ja ammatit  siinä määrin, että vain yksityisyrittäjä saattaa laajentaa osaamistaan yli rajojen ja roolien. 
Sähköjohdot olivat erityisen tayloristisia. Me kumpikin olisimme  osanneet  laittaa  johdot kiinni oikeisiin  rakoihin. Allekirjoittaneella  on jopa  radiolaitteiden kohdalla oikeuskin semmoiseen kytkemiseen. Nyt oli  kumminkin  kyse tästä varaajasta, jonka kohdalla  pätevyyteni eivät riittäneet. Tuli sähkömies, joka viipyi paikalla  4 minuuttia ja kytki  kolme johtoa ja maan paikoilleen ja sanoi adjöö!!
Nyt vesi on jo kuumaa. 
YT-neuvotteluja on nyt  käyty keväästä asti. Niitä käydään varmuudella ainakin kesään 2014 asti. Lämmintä vettä tulee lisää yöllä yösähkön  avulla ja jos minä lutraan  kovasti aamulla, pakkosyötöllä  tulee lisää lämmintä vettä. Minä pysyn nyt lämpimässä vedessä ja  koko perheeni voi olla vakuuttunut ja onnellinen siitä, että kun  yhä uusia YT- neuvottelukutsuja tulee  elatuksen hankkijalle, niin  perheen päämiehen kainalot ovat puhtaat ja munaskut  kirkkaaksi pesty ja  vampulla hangattu,. Ei haise  tulevina kuukausina pelon hiki eikä epätoivon tali  neuvotteluhuoneissa. On helppo mennä ja paiskata  kuivanlämmin ja puhdas koura  YT – toimikunnan  kätöseen.

Aikainen iltapäivä

Mäkitupalainen kulkee  hiljaa pitkin  pientä  perunamaataan. Hallaa ei enää tule ja  perunan varret voivat rauhassa kurottautua kohti  taivasta.  On kesäkuu ja juhannus kohta käsillä.  Lahna on kutenut ja sitä on tullut  myötätuulen ajaman verkot täyteen. On turvallinen ja lohdullinen  olo. Hän iskee rautakangella  aidaksille reikiä maahan. Pysyy  lehmä pois. Pysyy aidan takana eikä mene sotkemaan perunoita.

Perunamaan takana  on pieni harmaa mökki.

Nainen   istuu kuistinkivellä pitkässä hameessaan. Hänen jalkojensa  juuressa venyttelee  itseään harmaa  kissa. Se  kellahtaa viimein kyljelleen  aurinkoon. Mökin pienissä ikkunoissa  välkehtelee sininen ja vihreä. Pääskyset lentelevä sinne tänne ja  keräävät ruokaa poikasille.
Kuivurin takaa  tulee hiljaa  lunastetun torpan isäntä. Hänellä on  leimattu kauppakirja ja 8 hehtaaria omaa maata. Mäkitupalainen tietää, että hänen  perunamaansa on  siinä  pinta-alassa ja hänen mökkinsä on siinä omaisuudessa. Hän tietää, että  hänen asemansa  on vapaa ja ohut kuin  taivaan linnun. Hän ei ole omaisuuden kahleissa. Hän on  mäkituvan asukki. 
Kun poika  lähti kaksi vuotta sitten suuren meren  taakse ja maapallon  alapuolelle, kaikki helpottui. Yksi suu oli  vähemmän ruokittavana. Naisen kanssa  kyllä pärjäsi. Se  oli vähään tyytyvä eikä se  ollut edes halunnut vihille. Se ohjasi häntä silloin kun ajatukset tahtoivat liikaa  paakkuuntua  päähän. Nainen  usein kyseli, että mitenkäs se poika siellä maapallon alapuolella oikein  pysyy  kiinni, ettei se putoa  taivaan syvyyksiin
Torpan omistaja  pysähtyi  perunapellon  viereen  ja katseli ohi jonnekin  järvelle päin. Ei sinne, mistä lahnat olivat tulleet vaan toiselle  järvelle umpeen kasvaneelle.
– Mitenkäs on poika pärjännyt ?
Mäkitupalainen  pysähtyy. Rautakanki roikkuu  vasemmassa  kädessä. Hän silmäilee hetken umpeenkasvaneelle järvelle päin, mittailee  lämpöä huokuvaa maata ja vihdoin löytää perunamaan  kupeesta  mieleisensä paikan.
Hän iskee rautakangen voimiensa  takaa  pellon pientareseen. Sitten hän kumartuu  kohti kankea, painaa  korvansa  kiinni rautakankeen ja jähmettyy  paikalleen. Nainen katsoo miehiä portailta. Torppari  pyyhkii otsaltaan sinivalkoisella kangasnenäliinalla  hikeä ja työntää sen taskuunsa. 
Kuluu melkein minuutti. Torppari  on kärsivällinen. Hän ei   liiku, vaan seuraa maisemaa rauhallisena. Välillä hän vilkaisee naista, mutta  antaa katseensa  vaeltaa  mökin pihamaalla edelleen. Sinne tänne.
Mäkitupalainen oikaisee hitaasti selkänsä , heiluttaa rautakangen  irti maasta ja  kääntyy puoliksi  naisen puoleen mutta sanoo  sanansa kuitenkin jonnekin  puoliväliin, sinne, jossa voisi  seisoa joku kolmas
– Hyvin se kuuluu siellä  pärjäävän. Hyvistä timpureista kuuluu sielläkin  olevan  pula.

Destiny

Liikenneministeri Kyllönen  on astunut esiin  mustassa hautajaispuvussa  tuskanhiki otsalla ja  matkinut  onnistuneesti Talvivaaran toimitusjohtajaa ja Paavo M. Petäjää.

Kyllösen  mukaan  tulevien tiehankkeiden  rahoituksesta puuttuu yllättäen  50 – 150 miljoonaa euroa. Kyllösen kaverit hallituksessa ovat kuitenkin rientämässä apuun. He myyvät Destian ja Kyllönen pistää  entisen tytön  tapaan  vähän muodollisesti vastaan.

Destian liikevaihto  pyörii tuossa 90 miljoonan  euron tietämissä.  Kun näissä  yrityskaupoissa   on lähdetty kauppahinnasta neuvottelemaan, niin totutusti on pidetty lähtökohtana  vuoden liikevaihtoa. Tällä kertaa  saattaa vielä käydä niin, että ostajat  markkinoille päästäkseen korottavat  hintaa sen verran,  että tierahat  löytyvät.

Kun sitten tuleviin tiehankkeisiin  antaa myös  ymmärrettävästi   oman tarjouksensa  uuden omistajan hallitsema Destia, ja  mojovan tarjouksen antaakin, on nähtävissä,  että  samat rahat kiertävät   taas niiden taskuun, joilta  ne liikkeelle lähtivätkin. Siinä prosessissa   me kuluttajat saamme olla tyytyväisiä, jos  vähän asfalttia  sattuu tippumaan routahalkeamiin. Vähän ylimääräistä tippuu vääjäämättä myös Destian uusien omistajien taskuihin.

Tavallisen Vittumainen Homma.

Vähältä piti…..

Ettei Tillmannista tullut poliisia. Nimittäin olin  12 vuotiaana   pari vuotta palokuntapojissa  harjoittelemassa Rapidexin ja Kääpiö- Esan  käyttöä. Suihkua tuli  komeasti, jahkaa saatiin  linjaan painetta ja ämpäri imuletkun suojaksi.
Nyt sitten olisikin mahdollisuus  varmaan sisäministeri Räsäsen  mielitekojen mukaan päästä  vanhemmaksi  konstaapeliksi syrjäseudulle, jos vpk – aate olisi  elänyt ja kantanut  miehessä hyvää hedelmää.
Minä se luulin aikoinaan, että ministeri Holmlund on se, jonka ansiosta ministeri Virkkunen voi  olla  suhteellisella  asteikolla  Holmlundiin  verrattuna tepevä ja puuhakas ministeri. Nyt näyttää kuitenkin niin, että sisäministeri Räsänen  siirtää asteikon toisen pään logaritmisen  etäälle tuosta edellisestä kaksikosta. Nämä voivat nyt  olla helpottuneita ja onnellisia siitä, että nykyinen sisäministeri on mielipiteineen hyvin kaukana ja   toiset ,  tavalliset ihmiset, taas aivan kaksikon vieressä.
Suomessa on  muistaakseni viimeksi  1930 – luvulla oltu  laajemmin sitä mieltä, että lain ja järjestyksen valvontaa voidaan  jakaa kaikille toimelijaille  miehille maakuntiin ja  varsinkin sinne, minne viravallan käsi ei heti ulotu. Ministeri Räsäsen ajatusmalli  on siinä mielessä vähän tunkkainen ja vanhahtava. Mutta  mikäpä meitä estää ideoimasta  hänelle  apuehdotuksia.
Tulli on Räsäsen toimia  jo toteuttanutkin ansiokkaasti  vuosikymmeniä. Kirjoittaja  muistaa erityisen lämmöllä niitä tullimiehiä, jotka  tunkeutuivat nelostiellä  Tillmannin johtaman  opintomatka-retkikunnan  käyttämään  bussiin Kemin ja Oulun välisellä  levähdyspaikalla. Tulli tarkasti bussin, sillä se epäili, että  nuorisolauma oli  hamstrannut Haaparannasta  20 kiloa voita  mieheen, mikä voi  nyt lymysi jossain  helteisessä ja kuumassa  linja-autossa  ja odotti  pääsyä Etelä-Suomen  markkinoille. Eivät sentään pistäneet kummihanskoja  käsiin. Mutta muuten meno oli burleskia.
Rajavartioiden etuna on se, että voimankäyttö on heillä hallussa ja he pystyvät liikkumaan huomaamattomasti rajojen tuntumassa. Hei  pystyisivät uudessa  tilanteessa torjumaan rikollisuutta tehokkaasti toimittamalla rikollisen aineksen  30 – luvun malliin rajan yli,  sinne missä paratiisi on. Näin poliisille ja  tullille jäisi vähemmän tehtäviä.
Palokunta  on hankalampi juttu.

Voihan olla, että tulee  palohälytys, kun miehistönkuljetusautolla ollaan  juuri  perhetappelua  sammuttamassa, taikka rattijuopon takaa-ajossa. Siinäpä onkin hälytyskeskuksella, missä kaukana  kallion uumenissa sitten lineekin, melkoinen  selitystaakka.

 Jos Räsänen  haluaa  VPK:n ensivasteen  torjuvan perheväkivaltaa, raiskauksia, murtoja ja rattijuoppoja, tilanne on  ongelma isolla O:lla. Ensivaste voi tietenkin laittaa rosvon  sykkeen epätahtiin  defibrillaattorilla, mutta jos  vastassa on  järjestäytynyt  prätkäjengi, tarvitaan  vesitykki  ja  VPK:n naisjaoston järjestämät pikkujoulut, jotta  uhkaavan tilanteen aiheuttajat saadaan tiedottomaan tilaan.

Vanhastaan onkin, varsinkin Satakunnassa tiedetty aina se, että  kylä on hiljainen vuodessa vain yhden kerran,  palokunnan pikkujoulun jälkeisenä päivänä. Räsänen voikin sisäministerinä helposti määrätä  sellaisen  pysyväismääräyksen, että maaseudulla  vapaapalokuntien on vietettävä pikkujoulua joka neljäs päivä, läpi vuoden.

Pikkujoulun jälkeinen elämä

Näin yöllä unta käärmeistä. Kaksi  suurta ulkomaalaista myrkkykäärmettä oli  jotenkin   johkaantunut  minun hoiviini. Eivä juuri sihisseet, mutta olivat ilkeitä ja aukoivat kitojaan.

Laitoin kissankuljetus- kantolaatikkoon muutaman rotan ja  odottelin rauhassa kauempana, että vötykset  luikertelevat sisään. Ovi säppiin. Sitten muistan, että  minun piti lähteä reissuun niiden kanssa. Kaikki meni siihen  asti hyvin,  mutta  hotellissa  piti sitten  mennä nukkumaan  samaan huoneeseen kuin kihisevä kissankuljetuskoppi.

Yöllä heräsin ja huomasin kauhukseni, että kissankuljetuskopin toinen  sivu olikin avonainen ja siitä avonaisesta   luukusta nämä veijarit  katselivat minua ja pitivät pientä sähinää.

Ei kyllä tiedä hyvää tuommoinen uni. Ei tiedä minulle ja tälle blogille. Jos ei enää osaa mistään muusta kirjoittaa kuin unistaan, on ehkä laitettava lappu luukulle. Muutenkin tuommoiset käärmeet minun unissani  tarkoittavat  vähintään katkennutta etuhammasta, 5 kertaa käyntiä  hammaslääkärillä, taikka auton jakopääremonttia.

Parhaassa  tapauksessa se tietää vain sitä, että huomenna  palaa allekirjoittaneen käämit  työpalaverissa  ja samalla  jäljellä oleva työura selkiytyy yllättäen.

Pitäisi kysyä ennustaja Eveltä. Semmoisesta  Evestä oli koko sivun juttu  tänään Sisä-Suomen lehdissä. Pitäisi oikeastaan kysyä, että osasitkos odottaa, että minä tulisi tänään kyselemään käärmeistä ja muusta freudilaisesta Idin – alueen pohjamoskasta. Jos se sanoisi  tieneensä tulostani, olisin tietenkin ihmeissäni, mutta kun olisin vähän  tokentunut  hämmästyksestäni, kysyisin siltä ensi viikon lottonumeroista. Minulle riittäisi   ihan vain  viisikin  oikeaa numeroa. Loput kyllä jotenkin  söheltäisin oikein isolla haravalla

Vielä kysyisin , tiesikö se Talvivaaran  asioista  etukäteen ? Ja koska hontelo  oloni helpottaa ?

Ja voisin kysyä vielä sitäkin, tietääkö se, mitä pääministerin päässä liikkuu?

Talvivaara

Talvivaaran uusi  entinen toimitusjohtaja on esittänyt tänään julkisuudessa, että  kunnostustöihin kuluu joitakin miljoonia ja että kaivosyhtiön perse kyllä kestää semmoisen  kulunki-erän  kastumatta.
Samaan aikaan Media  ja sen pellet ovat nostaneet Talvivaaran lähes  Tsunamin  ja maailmansodan veroiseksi  onnettomuudeksi, josta selviytyminen  on Kainuun kansalle  ylivoimainen  tehtävä. Uraanin ja muun myrkyn vuoksi  kohta metsät ovat täynnä viisijalkaisia  ja kaksipäisiä hirviä  ja  vihreänä hohtavia kettuja.
Viranomaiset ovat laskeneet, että  Taivalvaaran tuhojen  korjaaminen maksaa ainakin noin 800 miljoonaa euroa. No, kun me kaikki ajattelevat ja tuntevat ja tiedostavat  ihmiset tiedämme, että  viranomaiset ovat  käytännössä  aina pihalla kuin lumiukko näissä asioissa, voimme varovaisesti olettaa, että Talvivaaran vahinkojen  korjaaminen  maksaa noin 1,6  miljardia. Kerroin on ollut aina kaksi.
Summa on muuuten sama, jonka yhteiskunta  joutuu maksamaan vuosittain  noin 16 000 huostaanotetun lapsen  hoivaamisesta. Siis joka vuosi.
Otetaanpa  vähän mittakaavaa. Puolustuslaitoksen ylläpito tulee maksamaan vuosittain noin 2 miljardia. Huostaanotettujen lasten  hoitaminen tulee vuosittain maksamaan noin  1,6 miljardia. Talvivaaran kunnostus tulee  kerran maksamaan  ehkä maksimissaan noin 1,6 miljardia.
Ja sitten kysymys.
Mikä noista kolmesta asiasta tulee pitkässä juoksussa yhteiskunnalle kaikkein kalliimmaksi ?
Ja toinen kysymys ?
Miksi siitä asiasta ei kukaan nosta minkäänsortin haloota ?

LE 5 BOS

Juttelin äsken Lesboksen saarelle. Tuli heti vähän rietas ja syntinen olo. Meinasin kysyä operaattorilta, vieläkö siellä asuu Sapfon sukulaisia. Semmoinen olisi ehkä ollut  tunkeilevaista. Niinpä vaihdoimme  hetero eroottiset  raportit  mies miehelle ja jatkoimme  radioaaltojen kampaamista  kumpikin  tahoillamme.
Lesbos….niin… Kreikkalaiset  käyttävät englanniksi  saaresta muotoa Lesvos, joka  ei herätä  mielikuvia ollenkaan  niin paljoa kuin tuo meidän tuntemamme. Minä ihmettelin sitä mielikuvaa. Meillä Suomessa on aika tylsät saaren nimet. Kemiö , Säppi, Kuuskajaskari,  ….no joo Raippaluoto, onhan siinä  nyt vähän edes säpinää, mutta pääsääntöisesti meidän saaremme  ovat siistejä ja tylsiä. Eurajoen edustalla on tosin Munakari, mutta siellä asustaneet veljekset olivat pääasiassa  kiinnostuneita  virolaisesta  pirtusta ja vain jossain määrin suomalaisista naisista
Listattiin vaimon kanssa  tuntemiamme  lesbopareja. Niitä oli aika lailla paljon. Varmoja. Lisäksi oli  vielä enemmän epävarmoja tapauksia. Homojakin muistelimme. Yksi  gynekologi   kuulemma on semmoinen. Ja  bi-ihmisiä muistelimme kanssa.. Emme keskustelleet rakkauden tekniikoista vaan  enemmänkin jostain ihan muusta.
Sanoin vaimolle, että ainakin golf, uusi harrastukseni, on hetero-eroottinen peli. Siinähän  valkoista  pallo yritetään  pyssyttää samettisessa  nurmessa  olevaan  reikään. Viheriöllä on tarkat käyttäytymissäännöt, pelissä pukeudutaan hyvin, ja toisen mailoja ei saa hipelöidä kesken  pelin. Ja draiverin  sekä putterin  päät ovat kuin  hulvaton terska. Viheriön liukkautta  analysoidaan  tarkoin. Joskus  valkoinen  vierii helposti reikään, joskus taas viheriö on hyvin hidas.
Vaimo oli haluton keskustelemaan  enempää . Sanoin, että voisin vielä kertoa siitä, miltä tuntuu  valkoisen pallon noukkiminen  samettisessa nurmessa olevasta reiästä. Vaimo käski pitää  loppuillan  radioamatööri yhteyksiä  Grönlannin  eskimoihin jotta mielikuvitukseni laantuisi. Sanoin, että  sinne päin ei nyt ole hyvää keliä.

Nato-yhteensopiva

Nykyään kuulemma saa  asepalveluksessa  tervehtiä niin, että vetää kättä tyhjään päähän.  Kummallisia  tapoja sanon minä. Natoa se tietää, sanoisi Yrjö Lahtinen, mies joka onnistui ennustaa saksanmallinkin   Joensuun varuskunnasta lähdön hetkellä 1941.
Minun nuoruudessani  Suomen raskaassa tervehdittiin  paljain päin  ollessa nyökkäämällä. Se on tyylikästä ja eleetöntä. Varsin  tyylikästä oli se, kun harjoiteltiin liikkeestä tervehtimistä ilman lakkia. Silloin piti kumartaa lievästi taittaen  vinosti kohti kohti kävelevää tervehdittävää ja samaan aikaan piti jalkojen toimia ja etenemisen  sujua  ilman  kummallista katoa taikka nykimistä. Sitä harjoiteltiin käytävällä pitkään ja hartaasti. Postilähettinä jouduin usein tervehtimään  lujassakin vauhdissa leukaa yläviistoon nykäisemällä. Se se oli taitolaji suuressa nopeudessa, jos pyörän sarvessa oli  postilaukku täynnä  postia ja tarakalla 600  YK – miehen paskanäytteet matkalla varuskuntasairaalan  testeihin.
Harjoittelu säästää kuitenkin verta, joten sitä tehtiin  paljon ja antaumuksella.
Virkatehtävissä onkin nyt  eläkeiän kynnyksellä mukava tervehtiä vastaantulevaa kolleegaa taikka opiskelijaa reippaalla sivutaivutuksella. Jos sattuu  selkälihakset kunnossa olemaan. Yleensä pikkuisen vihlaisee aina jostain. Kolleegat vastaavat samoin ja elo  oppilaitoksessa on auvoista ja  tyylikästä.
Lippaan en  vedä  enää koskaan kenellekään. Se oli jonninjoutavaa hosumista ja heilumista. Tyhjään päähän on sitäpaisti hankala  vetää, sillä oletettu  lipan paikka on hakusassa. Ja paskainen  kämmen kuitenkin näkyisi  tervehdittävälle. 
Luulen, että tämä uusi muoti, tyhjään päähän vetäminen, on taas askel kohti nato -yhteensopivuutta. Ensin laitettiin  sotilaan nimi rintaan, sitten tulivat helkkarin suuret  varuste-merimiessäkit ja  sitten ruvettiin  vetämään tyhjään päähän . Kohta  varmaan  karjuu korpisoturi, että  aye aye Sir ! Ja iskee maihinnousukenkää pontevasti  harjoituskentän hiekkaan.

Tenttiin valmistautuminen

Kohta tämä synkkyys muuttuu joulukuuksi ja vielä synkemmäksi ajaksi. Pikkujouluissa juodaan ja leikitään omituisia ja nöyryyttäviä leikkejä.. Kirkkovuosi loppuu ja saapuu adventti ja Nobel-palkintojen  luovutusjuhla. Ei taida kuitenkaan tällä kertaa olla mukana ketään suomalaista. Oikeastaan hyvä juttu semmoinen. Kemiaa ja fysiikkaa ei ole kiva harrastaa. Sotkut voivat räjähtää silmille ja sitten jo tarvitaan lääketieteen nobel- voittajaa parsimaan kasaan kokeilija.
Rauha maassa ja hyvät nobel-kirjat  ihmisten käsissä. Semmoinen on tietysti komitean harras toive.
Minua on aina häirinnyt se, että Nobel- mitaleja ei jaeta kasvatustieteessä, sosiologiassa eikä grafologiassa. Kaikissa niissä on mahdollisuus saavuttaa tieteellisiä tutkimustuloksia. No grafologiassa  nyt ehkä kiistelyä on edelleen ilmassa, mutta ainakin noita kahta muuta tutkitaan kovasti ja tosissaan.
Minä olisin eturivissä hurraamassa, jos  joku ekola-vaherva  menisi joskus pokkaamaan Tukholmaan palkinnon ja sitten pääsisi  pitämään kiitospuhettaan aiheena konstruktivistisen  oppimiskäsityksen  mahdollisuudet puutavararekka-auton kuljettajien erikoistumisharjoittelun  tiennäyttäjänä. Erityisen innostunut olisin tietenkin  siitä, jos joku saisi pokata grafologian Nobel-palkinnon ja pitäisi erityisen  innostavan kiitospuheen aiheesta g-kirjaimen alasilmukan sulkeutuneisuuden  korrelaatio naiskirjoittajan eroottisen ekstroverttiyden suhteen.
Tällä viikolla on pari tenttiä  pidettävänä ja  ensi viikolla sitten niitän sitä, mitä kylvin, eli tutkin 70 tenttivastauspaperia. Pitääkin muistaa  uusille opiskelijoille kertoa pikku grafologia-harrastuksestani. Semmoisella on uskomattomia vaikutuksia ja semmoinen  paljastus  pitkässä juoksussa  saa aikaan  suurta helpotusta opettajassa.
Kun laveasti antaa ymmärtää, minkä sortin  ominaisuuksia saattaa opettaja alitajuisesti panna merkille  opiskelijoiden  koevastauksista niitä korjatessaan, useimman opiskelijat hätäpäissään tekstaavat  pölkkykirjaimilla kaikki tenttivastauksensa. Se vaikeuttaa tietenkin grafologista tulkintaa, mutta toisaalta se helpottaa tekstin sisällön tulkintaa huomattavasti. Ja se on juuri se seikka, johon minä tähtään.
Tietenkin  sivutuotteena syntyy myös joitakin  sellaisia vastauksia, joissa naisopiskelijat ovat  kerrotun esimerkin  innostamina kirjoittaneet tahallaan kaikki g  ja j–kirjaimien alasilmukat niin suttuisiksi ja suljetuiksi, että semmoinen loistaa opettajan silmiin kuin verkkosukka punaisen lyhdyn alla.

Taas minua pöllytettiin

Tällä kertaa asialla  olivat Ingemar Berman ja pohjalaiset. Kävin nimittäin katsomassa  lakeuden pääkaupungissa  Fanny ja Aleksandra – näytelmän. Ja pahaa pelkään, että en ole enää koskaan entiselläni.

Berman on ollut aina  minulle ihana ja sensuelli ihminen, jonka töihin olen  tykästynyt. Nimittäin Ingrid Bergman. Ingemarin kanssa olen ollut hyvin kaukaisissa väleissä. Tästä päivästä lähtien  luultavasti kaikki on toisin. Nyrkkeilijän kaima osaa myös tyrmätä.

Loistavasta näytelmästä löysin itseni ja  koko joukon esimiehiäni.

Ps.  Herra on tietenkin  Bergman.  Ripsa oli  kommenteissa aivan aiheesti ihmeissään. Aleksandra on tietenkin  Aleksanter