Kostaja

by Michael Tillman

Näin Joensuun kalamarkkinoilla kostajan. Hän yllätti minut, mutta paikalliset  tuntuivat  jotenkin   tuntevan  hänet.

Kostaja käveli pitkin Pielisjoen  rantakujaa, keskellä  kalakojuja  nahkainen  stetson  päässään. Koska ilma oli viileä, hänellä oli päälystakkina pitkä nahkainen, maatahipova  musta takki. Jalassaan hänellä oli nahkaiset bootsit, jotka olivat koristeltu samanvärisellä nauhalla kuin hänen  nahkahattunsakin.

Bootseissa hänellä oli  suuret  tähtimäiset kannukset, jotka somasti kilahtelivat. Ihmiset katsoivat häntä, mutta hän katsoi nonenkin kaukaisuuteen. Hän ikävöi keltaruusuaan.

Ravintola Vanhassa Jokelassa tapasin taas  herrasmiehen, jolla oli  kumisaappaat, vaaleanpunaiset farkut, selkäreppu, vaaleanpunainen  T – paita ja hyvin ruokoton  puolikalju. Hän osallistui kuuntelijana ravintolassa  järjestettyyn vaalipaneeliin. Minäkin menin mielenkiinnosta kuuntelemaan vävyn kanssa, sillä halusimme nähdä tarkemmin, mitä  vaaleanpunainen pantteri  vaalipaneelin osallistujilta  kysyy.

Shown kuitenkin  varasti Keskustan osallistuja, joka esittäytyi 20 minuuttia  kestäneellä monologilla, ja lopulta kertoi, että minua on turha äänestää, sillä minä en halua valtuustoon, vaikka olen ehdolla.

Vävy lähti vessaan. Minä jäin seuraamaan keskustaluopion  esiintymistä,  jonka kuitenkin paneelin puheenjohtaja  keskeytti julmasti, mutta  asiallisesti.

Äkkiä vessasta  kuului humalaista  mölinää. Se kasvoi, ja taas  painui  pois. Vävy tuli vessata .

Kysyin häneltä, oliko vessassa ollut ongelmia. Ei kuulemma ollut.  Vessassa oli ollut  ongelmien asemesta  panelissa istuneen vasemmistoliitto- tytön isä, joka oli  vessan ovelta saliin päin karjunut  onnentoivotuksia ja  pärjäämisiä  tyttärelleen.

Niinpä aamulla päätin lähteä kohti länttä. Ostin Joensuun kaupungista aidon MOLENSKINE – muistikirjan, johon kirjasin kaikki nämä tapahtumat, ihan kuten Maria  laittoi 2000 v  sitten sydämeensä kaikki asiat, jota hänelle silloin  kerrottiin. Ajoin kohti länttä ja olin kateellinen Heikki Turuselle.

Tuommoisessa porukassa kun elelee, niin helppo sitä on  rehvakkoita kirjoja kirjoittaa. Aiheet kun hyppivät silmille  jatkuvasti.

Advertisements