Beer is cheaper than therapy

by Michael Tillman

Huomenna menen luennoimaan ihmisille itsensä johtamisesta ja  loogista kylläkin,  myöskin patologisesta johtajuudesta. Usein käy nimittäin  niin, että jälkimmäinen asia   johtaa yksilön tuohon ensimmäiseen.

Että minä rakastan tässä iässä  lauantai-työpäiviä.  Että minä pahoittaisin niistä mieleni, ellei Tuomas Kyrö olisi ehtinyt jo markkinoille ja  kuluttanut  termin  puhki.

Kävin pelaamassa puolikierrosta  hyvässä seurassa ja tihkusateessa. Sitä ennen olin ansainnut  ko. toimintaan  pisteitä seurustelemalla vaimoni kanssa  sisustusliikkeessä  paikkakunnalla, jolla on  surullisen  kuuluisa maine veritekojen  ja pesäpallon perusteella. Enkä nyt tarkoita Hyvinkäätä, vaan paikkuntaa, jossa  taiteilija Nelimarkka  ansaisti  useamman  tuhatmarkan piirtämällä horisontteja ja niiden alle latoja.

Kyseisessä sisustusliikkeessä oli tarjolla runsain määrin  otsikon mukaisia  tauluja. Ne huvittivat minua siinä määrin, että emme saaneet vaimon kanssa aikaan  mitään riitaa liikkeessä . Minä valokuvasin sisustusliikkeen  sisustusta   kännykkäkameralla ja  kyselin sisustusliikkeen  omistajattarelta  esineiden yksityiskohtia  sillä intensiteetillä, että vaimo  oli valmis lähtemään  kotiin  aikaisemmin kuin olin olettanut villeissä unelmissani.

Kotimatkalla keskustelimme  sisutusliikkeen  omistajan  pattipolvista, paksuista  sääristä ja  tukevan vartalon vaikutuksesta  iän arviointiin.

Hieno reissu. Sain monta hyvää ideaa. Tuon otsikon lisäksi minua  viehätti myös se kyltti, jossa sanottiin englanniksi ”  A golfer and a normal person live in this house. Guess who is at home ”

Mainokset