Herätyskokous

by Michael Tillman

Olin tänään  heränneitten kanssa  vahvistamassa uskoani. Olin  joukossa, joka hallitsi mantran ja oikeat  sanat. Olin   Työsuojelu ja -turvallisuusmessuilla.

En huomannut suurta eroa Länsi-Suomen  rukoilevaisten suvijuhlien ja näiden  tämänpäivän työsuojelujuhlien välillä. Parhaimpiin oli pukeuduttu, toisia  sanalla yritettiin vahvistaa ja  epäuskoisia ja  pakanoita uhattiin  kuolemalla ja kadotuksella, tai ainakin vakavilla  työtapaturmilla.

Messujen  parasta antia olivat  pitkäsääriset  messuemännät. Monilla   heistä sääret ja jalat olivat pitkiä kuin  hirven vasoilla loppukesästä.  Monien katse oli viekoitteleva ja paidan  ylänapit auki niin pitkälle, että  tämmöisen vanhan miehen  ajatukset  syöksyivät siihen rotkoon, joka   aukinaisten nappien  takaa   pilkotti. Sellainen  näky on selvästi jo työturvallisuusriski.

Eräällä osastolla  oli stay-up sukkia  tarjolla  toimistotyötä tekeville naisille. Ne kuulemma virkistävät toimistoihmisten verenkiertoa  ja   miespuolisten työtovereiden  mielikuvitusta. Väreinä kaupattiin  tavallista , mustaa ja sähkönsinistä.

Ministeri Räsänenkin oli  herätysjuhlassa  puhumassa. En jäänyt häntä kuulemaan enkä katselemaan, sillä  salin puolella oli arvontalipukkeiden täyttöä tarjolla joka osastolla. Kaiken lisäksi ministeri Räsäsen  paidan napit olivat säädyllisesti napitettu kaulaan asti.

Minulle selvisi sekin, miksi  joka osastolla  piti  olla  arvontaa. Kun miespuolinen  vierailija  täyttää  kuponkia  kynällä ja keskittyy  pohtimaan sitä, onko omassa  organisaatiossa  7 -14 työntekijää, 15 – 29 työntekijää, vaiko  30 – 49 työntekijää,  kupongin täyttäjä välttyy tuijottamasta  osastoemännän  rotkoon. Samalla voikin sitten esittää kysymyksiä  ja katsella kuponkia.

Messujen  ehdoton huippuosasto oli se, jossa esiteltiin työvaatteita. Tällä osastolla oli  laitettu märät työhaalarit roikkumaan   puomista siten,  että  haalareiden lahkeet  olivat  noin  2 metrin korkeudessa. Asiakkaita  yllytettiin sitten  palkinnon houkuttelemina  roikkumaan  kaksi käsin näissä  haalarin lahkeissa  niin pitkään  kuin mahdollista. Syvällä rotkolla varustettu  naiskonsulentti  otti aikaa kellolla ja kannusti itsensä munaajia.

Halukkaita  roikkujia riitti  jonoksi asti.  Konsulenttia vaihdettiin puolentunnin välein.

Minä täytin yhden  arvontakupongin. Sen arvonnan  järjesti Punkaharjulla  toimiva kuntoutushotelli Kruunupuisto.  Olin siellä yöpymässä heinäkuussa . Hotellin vieressä  on lauantaisin maanmainiot  lavatanssit. Sanoin  konsulentille, että kerrankin  on pelissä suuria odotuksia. Ja tuijotin kuponkia.

Yhdellä lavalla joku hoikka ,   naminami Markon  tapainen mies kertoi ylilihaville naisille siitä, miten hän otti itseään  niskasta kiinni ja  päätti  pudottaa sarjaansa  seuraavissa  Arvo Haaviston juhlapaineissa  kerralla   useamman luokan verran.. Minulle tuli puheesta  mieleen Nokia Missio  taikka Nipa Ylivainio. Siinä sitä olisi ollut  kova työsuojelumies !!!

Yksi halli oli lähes täynnä ambulansseja, joiden siniset  vilkut leimahtelivat  kilpaa  toistensa kanssa. Tunnelma hallissa oli jotensakin outo. Minua  rupesi tekemään pahaa ja pyörryttämään. Huomasin  onneksi  puoleltapäivin sen, että  13.30 pidetään  suuri yhteishässäkkä ( sakramentti)  eli  poistumisharjoitus. Minä päätin poistua aikaisemmin   hässäkän jaloista. Minä olen  luonteeltani rauhaa rakastava ja   epäluuloinen. Suhtaudunkin  terveellä pelolla sellaiseen  tapahtumaan, jossa  pelastamisen ammattilaiset ryhtyvät  10 000 hengen voimin itse  näyttämään, miten  halli saadaan  tyhjäksi  alta aikayksikön.

Mainokset