Säännöstely

by Michael Tillman

Kesällä 1962,  suunnilleen  50 vuotta sitten, poistettiin henkilöautojen tuontisäännöstely. Sen jälkeen  maahantuojat saattoivat  tuoda  vapaammin autoja  halukkaiden ja maksukykyisten  ostettavaksi. Sitä ennen  elettiin  aikakautta, jolloin  länsimaisia autoja pystyivät hankkimaan vain  metsäyhtiöiden metsäteknikot ja keinosiemennysyhdistykset. Puun oli liikuttava ja  lehmien tultava kantaviksi. Muuten maa seisahtuu.
Aamuyön tunteina  mietin sitä,  miten tuontisäännöstely sopisi  tähän nykyisen yhteiskuntaan. Tai valuuttasäännöstely.
Olisihan se somaa jonottaa limsakoneautomaatin hankintalisenssiä kolme vuotta ja samalla tuskailla sitä, että tämä viinimarjamehu ei maistu miltään. Taikka anoa lupaa ostaa valuuttaa, jotta pääsisi sukuloimaan maailmalle.
Ainakin olisi kätevää ja helpompaa säännöstellä sellaisessa tilanteessa maahan tulevia liettualais-porukoita, jotka tyhjentävät  ihmisten  vaivalla hankkimia  henkilökohtaisia aarteita ja vievät niitä Baltiaan  sukulaiskansojen  ihasteltaviksi.
Eurassa toiminut eläinlääkäri Rasmus, alkujaan tanskalainen  herrasmies, kulki koko elämänsä asiakkaiden luona ilman autoa ja ajokorttia. Hän oli aristokraattinen herra, joka oli mennyt naimisiin suomalaisen  naiseläinlääkärin kanssa.
Eläinlääkäri Rasmus käytti  asiakaskäyntiensä  kulkuvälineenä taksia. Tämä taksimies  teki normaalia taksitoimintaa iltaisin ja viikonloppuisin, mutta arkipäivät hän oli yksinomaan eläinlääkärin  yksityiskuljettajana. Hän oli pystynyt kiertämään säännöstelyä jo varhain ja hänellä olivat kulkupeleinä useimmiten Diesel- Mersut eri versioina. Asiakkaat tietenkin maksoivat nämä Mersut eläinlääkärin palkkioina ja  kilometrikorvauksina.
Usein kävi sitten niin, että asiakas- lehmä,  taikka – sonni oli niin pahansisuinen, että navetassa tarvittiin avuksi myös taksimiestä. Niinpä hänen oli jätettävä mukava ja lämmin Mersu ja könyttävä avuksi navetanpuolelle. Hän pääsi näin seuraamaan toimintaa sangen läheltä ja  myöhemmin niin  muodikkaaksi tullutta työssäoppimista  tapahtui päivittäin.
Kun sitten eläinlääkäri Rasmus jäi eläkkeelle ja  tilalle palkattiin juuri valmistunut  25 vuotias  nuorinainen, satakuntalainen  maataloustuottaja ei asiaan osannut konservatiivisuudessaan  oitis mitenkään suhtautua, joten  pitkän aikaan aamuisin soitettiin ko. taksimiehelle ja kyseltiin, mikäs meidän lehmään mahtaa vaivata, kun oireet ovat  kuume, ruokahaluttomuus ja  parressa makaaminen.
Taksikuskin  kerrottiin  vastanneet aina tarkasti ja asiallisesti.
” Minähän en  mikään eläinlääkäri ole, mutta oireet kyllä viittaavat vahvasti poikimahalvaukseen. Kannattaisi soittaa eläinlääkärille, kun se  pystyy niitä lääkkeitä määräämään.”
Advertisements