Rikos ja rangaistus

by Michael Tillman

Olin tänään  poliisin kuultavana.  Minut  tiistaina kutsuttiin.
Helteisessä toimistossa oli minua vastaanottamassa rouva, joka oli pukeutunut valkoiseen läpinäkyvään paitapuseroon ja mustiin push-up rintaliiveihin. Minulle tuli kovasti   syntinen olo . Hän sanoi, että minua odotetaan. Minä olisin viivähtänyt pitempään. Minun jälkeeni  vuoroaan jonotti noin 88 vuotias  herrasmies Reino-tohveleissaan. Hän sanoi ajokorttinsa vaativan uusimista. Minä uskoin, että minun  korttini ottavat pois.
Minut huudettiin  takahuoneeseen.
Konstaapeli sanoi, että olette nukahtaneet työnantajan  omistaman auton rattiin ja laittaneet  valtatien  vasenta sivukaidetta pakettiin  puolen sataa metriä sekä romuttaneet 1995 mallisen WV – Passat henkilöauton.
Sanoin, että  auto täsmää, mutta ajoin kaiteeseen koska katselin kälviäläisiä kauniita naisia ja epähuomiossa ohjasin vasemmalle puolelle ajorataa.
Konstaapeli sanoi, että Kälviällä ei ole kauniita naisia ja samat sakot siitä saa kuin rattiin nukahtamisesta. Ajattelin, että myönnetään nukahtaminen. Sanoin, että  monet työkaverit ovat kädestä pitäen kiittäneet minua siitä, että Passatin 500 000 km kestänyt taival viimein  päättyi.
Konstaapeli  kysyi huollettavia ja  tuloja.
Sanoin, että  Viperin  rautasetti, puu kolmonen ja kirpputorilta ostettu  puu ykkönen.
Huomasin, että kohta on pakko  lieventää. Sanoin, että sanokaa konstaapeli Myhinpäälle terveisiä, että kohtelu  romun keskellä oli toukokuussa asiallista ja puhalluspilli  ei tällä kertaa  uponnut kitalakeen ja  että  rattiin nukahtelijoiden   aisoissa pito on poliisivoimien  ensimmäinen tehtävä
Konstaapeli sanoi, että työnantaja ei halunnut minua  käräjille, joten naispuolinen nimismies on harkinnan  jälkeen päättänyt rangaista minua 12 päiväsakolla. Kysyin, voidaanko se muuntaa vankeudeksi. Kuulemma voidaan. Sanoin, että minulla on pari lankomiestä vartijoita, joten olisi mukava päästä tutun miehen vahdittavaksi.
Ei kuulemma  kannata haaveilla.
 Minulla edelleen kaihersi mielessä piiska ja pamppua pyllylle. Semmoinen voisi  olla  eläkeiän kynnyksellä piristävä kokemus, jos naisnimismies sen antaisi heti asemalla helteisä perjantaina. Konstaapeli oli sitä mieltä, että koska sakossa ei ole eräpäivää, niin minä voisi ihan rauhassa miettiä uudelleen sitä, josko rahassa maksaminen olisi kuitenkin  paras vaihtoehto kaikkien kannalta.
Tullessa olin  kätellyt konstaapelin. Lähtiessä en kätellyt. Minua jäi kaivelemaan se,  millainen ilmestys minua rangaissut naisnimismies oikein on.
Vaimon komentelusta on jo kokemuksia, mutta  olisi kiva  joskus, jos joku vieraskin  rankaisisi.

Ps.

Se, joka menee sanomaan vanhalle isännälle ja  kantaemolle Raumalle, että minä olen ollut vakavassa kolarissa toukokuussa ja  hiuksenhienoisti  selvisin elävänä,  se juoruämmä hirtetään  aamun koitteessa  Tampereella Hämeensillalla Väinö Aaltosen patsaiden muniin roikkumaan. Ja tämä on lupaus, johon voi luottaa.

Advertisements