Mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvaajia.

by Michael Tillman

Minä tunsin kerran  miehen, jonka  ystävä oli Harry Bogomoloff. Harry ei minusta mitään tiedä. Ystäväni tarinoiden kautta  minä tiedän sitä vastoin  Harrysta  paljon mielenkiintoisia  asioita. Tai ainakin melko paljon.

Nyt, pitkän hiljaisuuden jälkeen kuulen jälleen Harrysta jotain. Hän on  nimittäin avannut sanaisen arkkunsa ja päästänyt julkisuuteen  muutamia aivopieruja.

Ystäväni ei ole onneksi enää lukemassa näitä juttuja. Hän häpeäisi Harrya. Luultavasti hän joisi pullon punaviiniä ja soittaisi Harrylle. Tai sitten hän soittaisi Erno Paasilinnalle ja kertoisi, mitä Harry on nyt suustaan päästänyt. Ystäväni on  kuitenkin kuollut. Luulen, että Harry ei tiedä sitä asiaa.

Ernokin  on kuollut. Nyt tässä hatarassa  verkostossa on jäljellä vain kaksi  kummallista miestä. Toinen puhuu paskaa harkitsemattomasti ja minä  harkiten. Välistämme ovat kuitenkin kaikki linkit kadonneet.

Ystäväni kertoi, että nämä Bogomoloffit ovat jonkin sortin aatelisia. Suomen  aateliskalenterissa heitä ei kuitenkaan näytä olevan. Ehkä he ovat omatekoisia aatelisia tai sitten muistan väärin, tai sitten ystäväni on puhunut minulle paskaa. Tai sitten on käynyt niin, että media on puhunut paskaa ja pistänyt Harryn suuhun jotain semmoista, mikä ei ole totta.

No, minä olen ollut  yön perhokalassa vävyn kanssa ja  aamun golfkentällä ystäväni kanssa. Meillä ei ole pienintäkään aikomusta  kenelläkään  tulla lähiaikoina Helsinkiin käymään. Me kaikki saatamme siis edelleen  vaeltaa täällä elon merellä toisiimme törmäämättä.

Median  ansiosta Harryn vuoksi  minulle tuli nyt kuitenkin kovin paha mieli ja paha olo. Olisi ollut minun kannaltani  suotuisaa ja  soveliasta, jos en olisi kuullut näin monen vuoden tauon jälkeen  uudelleen Harrysta  mitään. Jos olisin saanut jäädä vaeltamaan tänne periferiaan  tietämättömyyden  erämaahan.

Nyt tämä päivä ja  tulevat monet päivät ovat  kohdallani  peruuttamattomasti pilalla. Syyrialaisten  tekosista minä en kanna huonoa omaatuntoa, enkä  ahdistusta. Harryn puolesta taas tunnen suurta häpeää. Minä  kun tunnen  kaukaisesti tuon miehen ja se on sitä kautta minulle taakka ja ahdistuksen paikka. Minä olen ystäväni tarinoiden kautta uinut Harryn lähipiiriin ja  olen nyt osasyyllinen siihen, että  tuommoisia hän on ryhtynyt  puhumaan.


Otsikkoon syyllinen on Wittgenstein.

Mainokset