Harkittyja ja harkitsemattomia pettymyksiä

by Michael Tillman

Istuin tässä taannoin männä viikolla tulipunaisessa Jaguarissa. Valkoiset nahkapenkki tuntui juuri  siltä, kuin se  pitääkin tuntua. Konepellin  kärjessä oleva  eläin  oli loikkaamassa   eteenpäin ja  moottoritilasta  kuului murinaa.


En edes pyytänyt päästä koeajamaan.


Semmoinen olisi ollut itsensä kiduttamista. Minä ymmärrän ehkä vähän sitä, että maratoonari  kiduttaa itseään. Ehkä myös ymmärrän vähän   Eva Wahlströmiä, joka leipoo  toisia turpaan ja  saa samalla  myös itsekin.


Mutta  venenäyttelyt  ja  huippuautojen  hytit saavat minut  tavallaan epätoivoiseksi. Minä pelkään tilannetta, jossa en enää pysty vastustamaan  päätöstä ja lopulta olen   jostain pienestä alkusysäyksestä kulkenut koko polun lopulliseen antautumiseen asti. Kokemuksia  siitä asiasta on.


Olen  asiaa kokeillut pari kertaa. 


Toisaalta, olen ehkä pelkuri ja  varovainen  yksilö, jonka viettien mukaan toimien  yhteiskunta  asustelisi edelleen luolassa  ja miettisi, mitä hyötykäyttöä tuolle  salamaniskusta  syntyneelle  tulelle voisi keksiä. 


Tai ehkä olen vain nyt vähän maassa.  Parin sadan kilometrin  päässä oleva SOK TERRA tavaratalo nimittäin  myi minulle  eilen 5 rullaa   virheellistä ja tahroja täynnä olevaa tapettia ja minun lomasuunnitelmani  ovat hyvää vauhtia menossa  nyt  päin persettä  tämän torstain ja loppuloman suhteen ja jos  ko. TERRA ei suostu  palauttamaan rahojani , niin kirjoitan  siitä liikkeestä  monta  satiirista  kirjoitusta  maineekkaaseen ja hyvin suosittuun blogiini. Pahinta on se, että tässä vissiin  on keksittävä  taas jotain asiaa  tuonne itäänpäin. Suuri onni oli asiassa tietenkin se, että en   liimannut  kolmea ensimmäistä vuotaa  seinään havaitakseni, että joka rullasta on kuranttia tavaraa  vain  kolme ensimmäistä.


Tästä lähtien ostan tapeetit AINA kaikkein lähimmästä liikkeestä, mitä  Suomi  päällään kantaa.

Advertisements