Matka salattuun Savoon

by Michael Tillman

Blogin pitäjä on palannut reissulta. Olo on voipunut, mutta innostunut. Vanhaleidi selviytyi 900 kilometrin urakastaan kuin nuori  flirttaileva  neitsyt. Kirjoittajan kaasukahva-käsi on Vanhanleidin  käsittelystä lastoituskunnossa  ja orastava rasitusvamma  estää jopa  kolpakon noston huulille. Mutta yhtä kaikki, olen palannut ja punainen ratsuni oli jälleen itse luotettavuus. Takamukseni on hellä istumisesta, mutta mieleni on  virkeä.
Söimme muikkuja Leppävirran torilla. Paikalliset heittäytyivät juttusille. Pidimme semmoista söpönä ja mukavana piirteenä.  En tunnistanut Kariav – nimimerkkiä  paikallisten joukosta. Vierailimme myös monopoliyrityksen haarakonttorissa, jossa meitä  palveltiin asiantuntemuksella ja rahasta osattiin antaa oikein takasin. Ostimme vähän talousjuomia kulkumiesten päivittäiseen tarpeeseen.
Heinävedellä kysyimme tietä laivalaiturille. Paikallinen alkuasukas neuvoi auliisti, mutta  piti  sopivana hintana  neuvosta yhtä olutpulloa, tai sen hankkimiseen   käytettävää rahasummaa. Tiesimme tulleemme Savoon.
Laivalaiturilla  joku 1100 Viragon omistaja   kysyi, häikäiseekö hänen pyöränsä  meidän  lepohetkeämme  loisteellaan. Kielsimme  semmoisen, mutta totesimme  itseksemme, että on ehkä syytä lähteä Karjalaan, tai ainakin Punkaharjulle.
Jos käsi meni kaasukahvan puristamisessa, niin jalat olivat mennä Punkaharjun tansseissa. Tänään siis ajettiin kädettömänä ja jalattomana, mutta onnellisena.
Yamaha-miehen ansiota  on täysin se, että kirjallisuuden opiskelija  tutustui lauantaina Karolina Heikuraiseen, joka laskiaisena1881 oli ollut niin huolimattomalla ja iloluontoisella  päällä, että oli antanut  kevättalven  karnevaalin aikaan  tuntemattoman vällykäärmeen luikerrella  salaiseen sopukkaansa sillä seurauksella, että hänelle syntyi Joel Lehtosena  myöhemmin tunnetuksi  tullut poika.
Kävimme pojan syntymäpaikalla ja laskimme  kedonkukista  tehdyn  kimpun muistokivelle. Mies syntyi ehkä vaatimattomista olosuhteista, mutta  kohtalon  hoivaamana  eteni  erääksi suomalaisen kirjallisuuden kaanonin kirkkaimmaksi  tähdeksi. Retken kruununa olkoot nämä kulturellit kuvat, joissa  blogin pitäjän  kalju paistaa kuin  aurinko Rosita Käkriäisen  taivaalta.
Hieno hetki ja hieno reissu. Erityisesti Yamaha – miehelle  parhaat kiitokset kulttuuri-osiosta huolehtimisesta. Ja hyvästä matkaseurasta. 
Mainokset