Matkalla tuntemattomaan

by Michael Tillman

Olin viikonloppuna osallistujana kahdessa siirtymäriitissä. Ystävän hautajaiset ja sukulaistytön konfirmaatio muistuttivat oikeastaan  aikatavalla  toisiaan.
Osallistujat olivat pukeutuneet  poikkeuksellisesti, tässä tapauksessa juhlallisesti, menoihin kuului  oleellisena osana  musiikkia, toimituksia ohjasi joku  edeskäypä, näissä tapauksissa  pappi ja  riittitapahtumat pyrittiin jotenkin dokumentoimaan.
Ainoa suuri ero  oli oikeastaan siinä, että riittien kohteen tulevaisuuteen asetettiin erilaisia toiveita. Vainajan kohdalla uskottiin, että hänen tulevaisuutensa on ihana ja ikuinen. Nuoren naisen tulevaisuutta  peilattiin  taas rajallisuuden mittapuilla. Hänelle toivottiin  aikuisen elämän  onnea. Hänen kohdallaan toivottiin  hyvää seuraavaa vuotta, hyvää  oppilaitosjaksoa ja hyvää …jotain.
Useimmat vieraat olivat  vähän pihalla tässä asiassa.
Kun minä konfirmoitiin, minulle sanottiin ne asiat, jotka konfirmaatioon kuuluvat. Kasteessa luvattu vanha juttu vahvistettiin. Ja kahvin jälkeen sanottiin, että nyt pääset sitten tansseihin. Ja sait naimaluvat.
Minäkin sanoin nuorelle neidille, että nyt sitten pääset tansseihin. Naimisesta en puhunut mitään. Tämän ikäisten pappojen ei ole soveliasta semmoisia nuorelle naiselle puhua.

Rippilapsi oli vähän ihmeissään. Hän kysyi, että oliko sedän nuoruudessa tanssipaikoilla  järjestyksenvalvojia, jotka tsekkasivat rippikoulun käymisen ? Sanoin, että ei, tsekkaus oli tanssireissun alkupäässä, eli siellä, missä Byrclem  ja Suave  tukkaan laitettiin.

Keskustelin rippilapsen kanssa  riittien muuttumisesta. Tulimme siihen tulokseen, että 40 vuodessa  ihmisyhteisön  riitit ehtivät  muuttua lähes tuntemattomiksi. Ainakin niin näytti tapahtuneen  konfirmaation osalta. Prometheus – leirien muutokset saattavat olla  jopa pienempiä. Ne saattavat  säilyvyydessään jopa muistuttaa hautajaisia. Suuri epävarmuus saattaa  aikaan saada suurta halua  yhdenmuotoisuuteen ja pysyvyyteen.
Advertisements