Puhelinmuistion juhannussiivous

by Michael Tillman

Yritin illalla miettiä muistosanoja ystävän  hautajaisiin. Samalla mietin sitä, koska poistan kännykän muistista tutun nimen. Vielä nyt se tuntuu  vähän kurjalta ja väkivaltaiselta. Mietin, josko olisi sopivaa poistaa se vasta hautajaisten jälkeen. Toisaalta  poistaminen tuntuu kurjalta, sillä aivan liian vähän sitä numeroa tuli käytettyä viime vuosina.
Ystäväni ei taatusti ollut naamakirjassa. Moneen muuhun tietojärjestelmään hänestä kuitenkin merkki jäi. Tämä nykyinen maailmamme säilöö varmuuskopioina nauhoille ja levyille meidän maailmastamme  paloja,  jotka ehkä myöhemmin  ovat tuskallisia ja harmillisia. Olen miettinyt sitäkin, kuinka kauan elektroninen jalanjälkemme näkyy tietoverkkojen  uumenissa  kuolemamme jälkeen ?
Syntymäkotini  naapurissa eleli vuosisadan alussa originelli mäkitupalainen, joka kalapolkunsa varrelle latoi monta sataa metriä kiviaitaa. Se merkki on säilynyt nyt yli sata vuotta. Monessa mielessä hänen  kätensä jälki on jäänyt pysyvämmäksi kuin tämä sunnuntaiaamun kirjoitus tulee jäämään. Toisaalta, olisi mukava  lukea hänen ajatuksiaan nyt, jos vaikka  sata vuotta sitten olisi ollut joku väline, jolla semmoiset olisi saatu säilöttyä.
Puhelinnumeromme ehkä annetaan kuolemamme  jälkeen jollekin toiselle ihmiselle. Joku  saattaa epäröidä minuakin enemmän, taikka jäädä tietämättömäksi ja säilyttää numeron. Ja se joku saattaa soittaa joskus  aikojen päästä  kuolleen miehen numeroon ja yllättyä, kun  joku vieras ihminen vastaa.
Puhelinmuistiossa saattaa olla myös elävien  , mutta kuolleiksi  muuttuneitten ihmisten numeroita. Niiden poistaminen  on usein myös tuskallista  Vasta  viha  antaa armahduksen ja  deletoi lopulta tarpeettomat numerot. Toivo säästää ja säästää ja säästää….
Jotain pysyvämpää ihmisen poismenneeltä ehkä kannattaa säilyttää. Minulla on isoisäni flanelinen  aluspaita, jonka isoäitini on aikoinaan ommellut isoisälle. Se on käyttämätön paita isoisän varastoista. Hän ei itse sitä koskaan ehtinyt käyttää, sillä isoäitini ompeli niitä paitoja rakkaudessaan  runsaasti.  Pidän sitä  paitaa päälläni ehkä kerran vuodessa. Pidän sitä päälläni kun minulla on normaalia kauheampi  ruumiin ja sielun vilu ja lämpimän turvallisuuden kaipuu räjähtää silmille. Sitten paita pestään ja laitetaan taas talteen.
Mainokset