Kokoa koko kokko

by Michael Tillman

Juhannusviikko kallistuu kohti hukkumiskuolemien sumaa. Saattaa joku saada Mora-puukonkin kylkiluittensa väliin. Tänään on monen kuolema ja syntymänhetki käsillä.
Minä olen keskittynyt elämän ylläpitämiseen. Olen käynyt kaupassa ja ostanut lukuisia sellaisia  elintarpeita, joita jokapäiväisessä elämässä ei juurikaan tarvita. Ja olen hankkinut kiinalaisen deluxe motion  – grillin.  Deluxe sana tulee siitä, että kyseinen  miilu on varustettu ilman säädöllä  ja tuhka-astialla. Motion taas tarkoittaa sitä, että kahden  muovisen pyörän  avulla ko. aparaatti on teoriassa siirrettävissä paikasta toiseen, tässä tapauksessa nurmikolta kesän mentyä metalliromun keräyspisteeseen.
Ja sitten  juhannuksen kohokohtiin. Olen tänään keskustellut naisen kanssa, joka voi pahoin uudessa autossa. Vanhassa autossa hän voisi matkustaa vaikka Neste-rallin myötä- ja vastapäivään. Uudessa autossa hän voi pahoin tavallisella keskisuomalaisella asfalttitiellä. Rajana on  viisi vuotta. Sen ikäisessä autossa kaikki sujuu kuin ihmisen mieli. Neljä vuotta vanhassa autossa hän saa lieviä pahoinvointioireita. Pikiuudessa autossa hän  voi totaalisen pahoin.
Pari muutakin kummallista asiaa on jo  juhannuksena tapahtunut. Marketin kassajonossa tuiki tuntematon mieshenkilö alkoi juttelemaan oma-aloitteisesti. Hyvä, ettei ryhtynyt kyselemään juhannussuunnitelmista. Epäilin  suuresti jonkun suurkaupungin asukkaaksi.
Pomarkun perhetragedian  henkiin jääneen aviovaimon suku taas tuntuu olevan  sikäli tuttua, että aviovaimo on  kummin kaiman äitipuolen  pikkuserkku.
Minä jäin eilen lomalle. Minä en vuosilomalain säädösten mukaan saa nyt sitten tehdä ammattiin kuuluvaa työtä   vastiketta vastaan. Voin yrittää opettaa toki loman aikana vaimoa kytkimen käytössä ja  kolmosella ajamisessa, mikäli olen siinä tilassa, että ajoneuvon  kuljettaminen itseni kohdalla on  voimakkaasti sanktioitu. Itsesuojeluvaistoni luultavasti kuitenkin lopettaa moisen hullutuksen alkuunsa.
Paikallisen lyhyttavaraliikkeen pari maahanmuuttaja-taustaista asiakasta  oli  toissapäivänä vähän lyhentänyt oma-aloitteisesti   kansakuntamme eettistä ja taloudellista velkaa  muille maille. Olivat liikkeen valikoimaan tutustuttuaan  käyneet tutustumassa myös takahuoneessa liikkeen omistajan  rahakukkaroon. Viinakaupassa taas  valtakunnan alkuperäiseen asukasryhmään   kuuluva herrasmies oli unohtanut  pankkikorttinsa tunnusluvun jo aatonaattona. Hänelle   palveluliike ei suostunut velaksi mitään myymään. Totesin asian, sillä ko. henkilöä seuraavana asiakkaana en jonossa keksinyt muutakaan seurattavaa kuin tämä tragedia.
Taidan laittaa saunan  lämpimäksi ja ryhtyä seuraamaan naapurin tapahtumia. Naapurin aikamiespoika, poikamies – vesseli,  on saapunut jälleen  juhannuksen viettoon. Poika on jo eläkkeellä. Poikamies hän on siksi, että hänen äitinsä, opettaja muuten ammatiltaan, ei aikoinaan näytille tuotua morsianta hyväksynyt. Ja kun äiti sanoi ei, poika etsii edelleen.
Tämä on kummallinen maa.
Hyvää Johannes-Kastajan syntymäpäivää kaikille. Toivottavasti  kenellekään ei käy niin kuin Johannekselle. Ilkikurinen nainen  halusi actionia  elämäänsä ja sai   lopulta  tahtonsa perille ja Johanneksen  pään  vadille eteensä. 
Advertisements