Rovaniemen markkinoilla

by Michael Tillman

Suomen Keskusta pitää näköjään puoluekokoustaan Roin kaupungissa. Ilmankos eilen maakunnan miehet olivat hermona ja antoivat ymmärtää, että lehtori on yhteiskuntaoppia ja sosiologiaa väärin  opettanut, kun kannatus on laskussa ja nuoria miehiä ja naisia kiinnostaa enemmän hurlumhei ja  poliittinen kadotus.
Keskustan jäsenten hätä ja toimeliaisuus on liikuttavaa, joskin vähän häiritsevää ja jossain määrin jopa ahdistavaa. Kaikki kriisissä olevan organisaation klassiset tunnusmerkit ovat jo näyttäytyneet ulkopuolisille. Siinä mielessä on helpotus ainakin huomata se, että kaikki opettamani organisaatio-oppi ja johtajuuden  totuudet ovat olleet totta ja kaikki tapahtuu  puolueessa nyt oppikirjojen mukaan.
Puoluekokouksessa  suurinta antia on oikeastaan se viihde arvo, joka  syntyy, kun kunnallispolitiikka yhdistetään eduskuntapolitiikkaan. Tuloksena  on sekahedelmäsoppa, jonka nauttiminen vaatii  lujaa uskoa ja itsekästä mieltä. Aika usein myös teräksenkovaa mahalaukkua.
Suomen Keskustan puheenjohtajaksi toivon Paavo Väyrystä. Sillä keinoin tuhon tie olisi nopeampi ja kivuttomampi ja puolue voisi palata hyvässä järjestyksessä uuteen alkuun ja Santeri Alkion viitoittamalle  tielle. Kaikki muut  puheenjohtaja ehdokkaat ovat puolueelle vaarallisia, sillä silloin ei linkolalaista katastrofia  tapahdu ja puolue näivettyy hiljalleen 13 % tietämissä.
Kuten huomaatte, golf-lyöntini ei ole vielä aivan täydellinen. Turhautuminen ja tuska paistavat läpi.  Miehellä on paha olo, vaikka maanantaina ehkä  edessäni  ovat  elämäni ensimmäiset 9 reikää.  Sen vuoksi joudun projisioimaan ja regression keinoin pelastamaan sieluni. Joudun heittäytymään alakoululaisen asteelle ja potkimaan gyprog- seinää. Joudun taas käyttämään teitä  ja Suomen Keskustaa hyväkseni, kun en osaa sanoa riivaajilleni, että painukaa pois silmistäni.
Minä se muuten olen ollut Saarijärvellä vuonna kivi ja kilpi viettämässä juhlallista viikonloppua  hiekkakankaalla teltassa. Alueella  kierteli meitä muita hieman varttuneempi nuorten miesten  porukka. Joukko oli kuuluisa V- kirjaimesta, sillä Volanen, Vanhanen ja  Väyrynen olivat  saaneet usein jengiinsä  myös Vihriälän. Nämä neljä miestä arvioivat jo silloin telttakansaa utilitaristisen  katseen  takaa.
Ironista  on se, että  kohta saattaa koittaa aika, jolloin tuo nelikko on kokonaisuudessaan väistynyt vallan valokeilasta, mutta  minä edelleen jatkan toimessani. 
Allekirjoittanut on aikaa sitten  katkaissut napanuoransa tuohon  kummalliseen  kansanliikkeeseen. Tilalle on astunut  korvaavaa koheltamista.

Kirjallisuuden opiskelu, prohtikkoiden lukeminen, moottoripyöräily ja blogin kirjoittaminen  ovat  uskomattoman upeita harrastuksia, mutta ne  eivät olisi koskaan  kohonneet maalaisliittolaisen  harrastuskaanonin kärkeen. Niitä  ei olisi koskaan suvaittu  kunniallisen ihmisen  tekemisiksi.

Ja nyt sitten.

Voiko vanhan  aatteen  solvaaminen  oikeastaan olla  milloinkaan upeampaa kuin golf-kentällä. Ajatelkaa, miten  valtavan paljon hyvää laidunmaata on tuhlattu  kummallisen ja joutavan  harrastelun  alttarille. Ajatelkaa, miten älyttömästi  täysmittaiselta kentältä saisi tuorerehua ?

Olen siis alitajuisesti  hakeutunut mukaan toimintaan, joka  polkee  maahan kaikin tavoin poliittisen kokemusmaailmani menneisyyttä. Toiminnassa ei ole mitään järkeä. Se ei tuota mitään taloudellista hyödykettä, eikä se työnteon tavoin ole  kamalaa ja vastenmielistä. Se on mukavaa, rauhoittavaa ja joutilaisuuden  läpitunkemaa. Se on kaikkea sitä, mitä agraariyhteiskunta vihasi ja vältteli.
Advertisements