Paha päivä

by Michael Tillman

Päivät eivät näytä olevan  veljeksiä. Eilisen euforisen olotilan  ja Jingin  jälkeen tänään on sitten tapahtunut kaikki mahdollinen Jang ja vaakakupit eivät enää ole edes tasapainossa. Nyt mennään jo selvästi syöksykierteessä. Tämä bi – polaarinen  olotila sopisi ehkä sähkökatkaisimia valmistavan  tehtaan tuotantopäällikölle, mutta minä olen aivan liian  pieni poika sietämään näin suuria  vaihteluja elämässäni.
Kaikki mahdollinen tapahtui päivän aikana. Se siitä. Mukana tapahtumissa oli  blogin lukijoita, joten en  ryhdy selostamaan yksityiskohtia. Minut on kasvatettu niin. Huominen päivä voisi olla  kuitenkin jonkin sortin  keskiarvo. Sellaisen toivomuksen  esitän.

Mutta tulipa kerrankin runsaasti kirjoitusten aiheita ja lunta tupaan. Onneksi seuraavatkin kaksi viikkoa kuluvat tienpäällä sellaisissa maakunnissa, joissa tunnen oloni kotoiseksi ja mieleni rauhalliseksi. Maantiellä oloni saattaa rauhoittua.
Aamulla kohtasin  huoltoaseman baarissa  kylähullun. Hän oli päivän piristys. Baari oli täynnä  aamuhumalassa olleita metsästäjiä, jotka klo 8.45  odottivat tilauslinja-autoa, joka veisi heidät erämessuille Riihimäelle. Kylähullu piti   sorisevalle joukolle seuraa, mutta kun nämä ryntäsivät linja-autoon, kylähullu lyöttäytyi minun juttusilleni.
Hän ryhtyi juttelemaan pyytämättä. Yritin olla muina miehinä, mutta mies oli itsepintainen. Hän kysyi minulta, olenko huomannut, että nuoret miehet ammuskelevat liikennemerkkejä huvikseen. Sanoin, että olen minä pannut sen merkille.
Kylähullu sanoi, että jonkun pitäisi tehdä väitöskirja siitä, mitenkä liikennemerkeistä löytyneitten reikien kaliberi korreloisi  sen paikkakunnan  nuorten miesten itsemurhien kanssa. Minä sanoin, että niin pitäisi, ja mietin, sopisiko se minun sosiologian sivuaineen  kandiseminaarin aiheeksi.

 Jos  maaseudun poikia vain  pännii ja ottaa päähän, liikennemerkeistä löytyy sorsahaulien jälkiä. Jos taas paikkakunnan liikennemerkeistä löytyy  338 magnumin  tai  9,3 millisen reikiä, miesten itsemurha-aalto  on tsunamin tavoin kohisten jo tulossa.

Toivotin  orginellille  hyvää päivän jatkoa, vaikka jo silloin minulla oli tunne, että tämä päivä ei siististi pääty. Eikä näköjään päättynytkään.
No, mene leikkaamaan  nurmikkoa ja kuuntelemaan lintujen laulua. Semmoinen tekee  hyvää vaurioituneelle sielulle ja mielelle.
Mainokset