Kalanpoikasten terveyssisar on armoton

by Michael Tillman

Perinteisenä perunanistutuspäivänä muistelemme taas täällä blogissa kulunutta työpäivää ja kirjoitamme asioita muistiin. Vuodet vierivät ja miehet sammaloituvat. Onneksi päivittäiset kokemukset saavat aikaan lievää hidastumista asian suhteen. Kustaan päivä on ollut tällä kertaa erityisen antoisa sen suhteen.
Ajoin tänään rallipolkuja. Jouduin työssäni ensimäistä kertaa ajamaan  maantienpätkää, jonka  nimeksi oli laitettu Juha Kankkusen Tie. Helvetti, taas oli hengen lähtö lähellä. Jokainen  kauppaan Corollalla  kiirehtivä vanhaemäntä  tuli vastaani kahva edellä  nelipyöräluisussa.  Nuoret miehet  olivat keskellä päivää ilmeisesti töissä, taikka maailmalla,  mutta  kyläyhteisön matriarkat  vetivät rallikuskin  nimikkotietä  pohjapanssari kipinöiden. Isännät kaahasivat tieliikennetraktoreillaan tieliikenteen maksiminopeutta  pilkaten. Valkoiset dinosauruksen  munat heiluivat perävaunuissa ja minä todella pelkäsin  tuolla tiellä. Juha Kankkusen Tien  kaikki sorat olivat metsähallituksen puolella. Minulle  jäi sellainen käsitys että kaiket vuotta paikalliset  sahaavat  em. tietä ja muita paikallisia erikoiskokeita semmoisella pieteetillä, että elokuun alussa kyliltä löytyisi moneen talliin semmoisia vahvistuksia, että oksat pois
Sitten tie päättyi ja  minun olisi pitänyt  ajaa Lankamaan Tietä. Onneksi kohteeni ei ollutkaan siellä. Olisin luultavasti jäänyt Lankamaassa jonkun  viritetyn mopoauton ruhjomaksi.
Saman ilmiöön voi jokainen  tutustua missä tahansa Suomessa minkä tahansa rallin jälkeen. Pariin viikkoon  rallin päättymisen jälkeen ei ole syytä mennä kyseisille  teille ajelemaan, sillä pihavireät aikamiespojat  kellottavat omia pohja-aikojaan ja kalu puoli-stondiksessa  unelmoivat  Toyotan hytissä Monacon kämpästä ja tuhmista varikkotytöistä.
Käteni  muuten haisevat  nyt illalla iloisesti kalalle.
Syy siihen ei ole se, että päivän aikana olisin tavannut tuhmia varikkotyttöjä, vaan se, että tutustuin automaation  kliimaksiin, laitteeseen, jonka kätevyys ylittää kaikki mahdolliset päiväunet ja haavekuvat. Tutustuin rokotusautomaattiin, laitteeseen, jolla kätevä emäntä rokottaa 5000 liukasta taimenen poikasta päivässä tautia ja pipiä vastaan.
Hämmästyttävä vehje. Käsittämätön vehje. Olen aina luullut niin, että teknisen kehityksen huippua edustaa se leimausautomaatti, joka kanan takapuolessa, piilossa katseilta,   leimaa kananmuniin sen punaisen päivämääräleiman. Nyt se laite on kyllä voittajansa löytänyt.
Nyt te tietysti luulette, että halusin ja pääsin  kalanpoikasten terveyssisareksi ja  hullunkiilto silmissä piikitin   pienien viattomien luontokappaleiden perseitä rokotuskonekiväärillä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Se haju vain tarttui minuun.
Liitän tähän kuvan tuosta hämmästyttävästä laitteesta. Tämän hämmästyttävän päivän tulen  muistamaan aina.
Mainokset