Nostalgia II

by Michael Tillman

Kuvassa isoisäni kokee hauenkudun aikaan rysää. Kulkuvälineenä on oivallinen  länsisuomalainen   9 laudan  ruuhi. Airoja  ei matalilla järvillä ja kutulahdilla tarvita. Pitkällä sauvoimella  siirretään ruuhi  rysältä toiselle. Samalla  välineellä pidetään  kulkuväline paikallaan kun pyydystä koetaan. Ruuden perälautaan oli  usein kiinitetty rautarengas, jonka läpi sauvoin työnnettiin   metrin verran  pohjamutaan.
Huomaatte  herrasmiehen tweed-takin. Tämän miehen poikakin  on ollut tarkka pukeutumisestaan, mutta tämän miehen pojanpoika  saa melekin säännöllisesti  moitteita siitä, että kulkee ihmisten ilmoilla kuluneissa t-paidoissa,  tuulipuvussa, taikka  loppuunkuluneessa fliississä taikka muussa kaljasaavinpeitoksi soveliaassa  vaatteessa.
Mutta isoisällä on kuvassa kunnon takki. Pelastusliiveja Papalla ei kuvassa  ole. Mitäpä niillä tekisi. Ruuhen alla on  vettä sen verran, etä tuo rysin juuri ja juuri  peittyy veden alle.
Tämä isoisäni muuten  sitten kutoi kaikki nuo pyydyksensä. Ja opetti hän minutkin  kutomaan. Luulen,  että ainakin tuota rysimen  aitaa  syntyisi yhtenä köytenä, jos  löytäisin jostakin  vanhan käpyni ja kalvaimen.
Kun työyhteisön ylläpitäjä ja palkan maksaja näyttää suunnittelevan  kuumeisesti  minulle työstä vapaata elämää ja varhaista  eläköitymistä, taidan ryhtyä  verestämään vanhoja taitoja ja ryhtyä valmistautumaan aikaan, jolloin  eläkkeen tueksi  keväisin  pyydystetään  omatekoisilla  rysillä haukia ja  talvella  puutarhasta  samoilla  satimilla  rusakoita ruokapöydän  piristykseksi.
Mutta mikä oli nimeltään se teline, jossa verkonkutojan  aihio roikkui, kun hän  silmiä teki ?
Tuo  havaksen kutominen on muuten  peijakkaan vanha taito. Se on vielä siinä mielessäkin harvinainen  työ,, että se on säilynyt suurinpiirtein  samanlaisena  useita tuhansia  vuosia ja suurin piirtein saman laatuisena kaikkialla maailmassa.

Nostalgia on mukava  kirjoittamisen aihe. Siitä kertomalla välttyy  ainakin siltä houkutukselta, että  ryhtyisin kertomaan  viikonlopustani Joen kaupungissa, Nostalgia päästää sinut pälkähästä.

Joen kaupungissa satoi koko lauantai-illan. Vesisateessa useimmat koululaiset eivät  jaksaneet kovinkaan  kauaa keskikaljaa juoda, joten  isät, äidit ja kummit säästyivät suurilta suruilta.Paremmissa  keliolosuhteissa  meno olisi varmastikin äitynyt  semmoiseksi, että  nykyajan Lönnrothit  olisivat saaneet kerättyä kateissa olevalaa Kalevalaa  ainakin seuraavan sadan vuoden tarpeiksi.

Siunattu sade. 

Mainokset