Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: kesäkuu, 2012

Ei pienintäkään hätää !!!

Pääministeri on tänään sanonut  13 tunnin  yökokouksen jälkeen, että :

 Emme joutuneet  luovuttamaan !

Stubb on taas sanonut:

Emme huutele puskista !!!

Minä taas  huutelen ja totean, että jalkapallossa  tuntuvat pärjäävän parhaiten ne, joiden työnteosta ja taloudenpidosta  ei tule realimailmassa mitään. Protestanttinen  maailma näyttää  keskittyvät  Ora  et  labora  –  touhuun ja urheilee sitten sen minkä jaksaa ja viitsii. Suomella ei ole  jalkapallon  – arvokisoissa  senkään vertaa  toivoa tulevaisuudessa, sillä  opetus- ja  kulttuuriministeriö on Murikka opiston  rehtorin johdolla  vähentämässä uskonnon opetusta.

Jalkapallon  ystävänä minä vaadin, että uskonnonopetusta  pitää lisätä ja uskonnossa  on palattava katoliseen suuntaa. Jokaiseen kirkkoon  on rakennettava rippituoleja ja muutamia uusia  pyhimyksiä on kansallisella tasolla  nostettava esille. Vasta sitten me voimme edes vähän  toivoa menestystä jalkapallossa.

Timo Soini on asian jo  oivaltanyt. Hän on katolinen ja suuri jalkapallon  ystävä.  Tarvitsemme  rippituoleja ja lisää uskonnon opetusta. Tarvitsemme  piittaamattomuutta taloudenpitoon.  Tarvitsemme välimerellisen  ruokavalion  ja  Nato-jäsenyyden. Sillä tavoin voimme vuosikymmenessä saavutta jalkapallo hegemonian  ja turvatun tulevaisuuden.

Silloin pääministerimme voisi  tuoda kokouksista  kerrankin  iloisia  uutisia ja tarkkoja summia saaduista  tukipaketeista. Kansa kokoontuisi  jalkapallopyhäkköihin omiin kirkonmenoihinsa  viikottain. Kansakunnalla menisi hyvin ja  epämääräisen aineksen valvonta sujuisi näppärästi stadionien  läheisyydessä.

Kuten huomaatte, kaipaan jo vihreälle kentälle pois kotitöiden  kahleista. Kuten huomaatte, vuosiloma ja  uusi harrastus näyttävät sekoittavan pääni  amfetamiinin  tavoin.

Ps. klo 14.11.

Näyttää Kemppinen  kirjoittavan  asiaa sivuten. No, hänellä on paremmat argumentit. Minä vain omaksi ilokseni huutelen puskista.

Viper

Olin aamulla rangella  lyömässä palloja  kedolle ja  metsikköön. Olin aamulla siksi, että ketään muuta  ei vielä niin aikaisin  ole paikalla, joten kukaan  vieressä harjoitteleva ei joudu  vaaraan  vuokseni.

Pienen  hetken  luulin päässeeni  swingin  salaisuuden  jäljille. Muutamat pallot nimittäin lähtivät  juuri sinne, minne minä niiden tarkoitinkin lentävän. Kunnes onnistuminen  päättyi  äkkiä kuin ahvenen syönti  pilkillä. Minä ihmettelin asiaa kovasti, vaikka  yritin tehdä kaikki asiat  tarkasti toistaen.
Palasin residenssiin  ja nautin myöhäisen aamupalan. Sen jälkeen  leikkasin nurmikon, sillä mailapelini vaatii vastavuoroisesti  ahkeruutta myös kiinteistön hoidossa ja muissa  kotitöissä. 
Kun nurmikko oli  tasainen ja  nätti, hain taas mailani esille. Takapihalla  voi lyödä vain  reikäpalloilla, jotka  matkivat oikean pallon lentoa, mutta lentävät vain vähän matkaa. Ja ne taas lensivät  oivallisesti !!!  Sain onnistumaan kolme- neljä  lyöntiä taivaallisesti. Mutta  jälleen  onni ja taito, kaksi veljestä katosivat  jonnekin.

Rupesin tutkimaan mailojani. Niiden nimi on Viper – eli englanniksi  se tarkoittaa kyykäärmettä.  Ja toden totta ! Ranteeni ovat turvoksissa ja käteni  kipeät. Minulla näyttää olevan laukussani melkoinen  kuhiseva  kimppu käärmeensikiöitä. Lisäksi luulen, että näiden mailojen luonnekin  on petollinen ja golfin jumala on laittanut Viper -mailojen ja minun välilleni  ikiaikaisen  vihasuhteen Vanhan Testamentin mallin mukaan. Eipä ollut  ihme, että nämä mailat  vaihtoivat omistajaa  hintana  mallasviskipullo. Nyt minä kyllä tarvitsisin sitä pulloa.

Näistä voi olla vaikea päästä eroon. Klubillakin nimittäin joku kaupitteli käärmekimppua. Minulla on kylläkin muutama kyykäärme, jota en ole vielä eläissäni  kokeillut. Ehkä Kyy numero 4 olisi  kiltimpi. Myös kahdeksikko on minulle vielä vieras. En ole uskaltanut sitä  käteeni vielä ottaa.

Huitoisin mielelläni palloja vähän  ” pehmeimmillä” mailoilla. Varsin kivaa olisi pelata esimerkiksi TOPO – merkkisillä mailoilla. Se sana on espanjaa ja  suvultaan maskuliini ja se tarkoittaa Myyrää. Ja se olisi  hyvin kuvaavaa nimi minun mailoilleni. Takapihan  nurmikon sammal on jo lähtenyt taivaan tuuliin ja  suuri osa nurmikkoakin 

Kylmää ja kohmeista

Kävin kylmän päivän ratoksi lukemassa netissä työpostiani. Työnantaja oli laittanut viestiä. Liitteenä oli uusi tutkintosääntö, ammattikorkeakoulun päihdeohjelma ja opiskelijoiden hyvinvointiohjelma. Juhannuksenjälkeisenä viikkona em. ohjelmat ilahduttavat varmasti suuresti 8 viikon  vapaajaksolla olevia lehtoreita. Uskoisin, että vain kaltaiseni fakki-idiootit  lukevat ja hätkähtävät.
No, allekirjoittaneen  rohkeus  kommentoida perustuu nyt siihen, että  vietin kolmannen lomapäivän sairauslomalla olevan vaimoni  kuljettajana läheisessä ostoshelvetissä. Tai oikeastaan sen parkkipaikalla. Luin  nimittäin autossa Jo Nesbon kirjaa AAVE.  Pääsin melkein 400 sivua  eteenpäin kirjassa.
Kun Nesbon  kirja ei ollutkaan timantin kova ja rautainen aikaisempien tuotosten tavoin, vaan ainoastaan  hyvä, menin  kirjalliseen odotusshokkiin. Tämän shokin ja autonkuljettajatehtävän  innoittamana ryhdyin   tekemään   kotiin palattuani olutseuran kotitehtäviä ja lukemaan työsähköpostiani. Ymmärrätte, että yhdistelmä on murskaava. Tunnen itseni juuri nyt Harry Holen  hengenheimolaiseksi. Paitsi, että Harry himoitsee Nesbon kirjassa  Jim Beam – viskiä, jota normaali valkoihoinen heteromies ei juo kuin aseella uhattuna.
Kolme lomapäivää on siis ohi. Ne ovat menneet  lähes ketuille. On kylmää. Niveliä särkee. Seiskan väylähybridistä on grippi paskana ja Siikli – perunaa ei saa mistään. Lauantaina on hautajaiset ja  minä itken  jo muistovärssyjä valitessani. Menee tosi  ankeasti….
Ostoskeskuksessa kaikki naiset olivat ylipainoisia, polttivat tupakkaa solkenaan pääoven edessä, pihalla ja  autoissa.  Heillä oli ” sutturamaiset” vaatteet ja reikäisiä villapaitoja päällään.  Housujen läpi paistoivat alushousujen saumat ja ristiselkiä koristivat string – housujen  mäkivyöt ja obershekit.
Huono päivä. En nähnyt yhtään tyylikästä  vierasta naista.
Tunnen  oloni kuitenkin edelleen alttiiksi ja  yllytykseen  valmiiksi. En ole menettänyt toivoani.  Kolmen oluen jälkeen tunnen olevani sarjakuvan Wagner, joka  lähtee Fingerporin kaupunkiin  torstai-illan  naistentansseihin   Heimo Vesan vieraana.
Onneksi kohta alkaa jalkapallopeli.

Itkettää

Tiistai on alkanut itkulla. Kukkalaitteen muistovärssyn  etsiminen  on rajua touhua, jossa  nessua ja serlaa kuluu. Jos niiden  lauseiden selaaminen  netissä on alkuviikosta  itkemättä hankalaa, niin  mitä ihmettä tapahtuu lauantaina  lukemisen  yhteydessä kirkossa ?

Samalla minulle on selvinnyt sekin, miksi ne värssyt  ovat niin lyhyitä.

Itku silmään  on tullut senkin vuoksi, että jälleen kerran RKP on tuottanut kansakunnalle armeijan  käymättömän puolustusministerin. No,  asiaa lieventää hieman se, että hänen avustajakseen  tulee sotilaalliselta  herralta  kalskahtava  GUN KAPTENS.

Tarkemmin asiaa tutkittuani totesin, että kyse on naispuolisesta kunnanjohtajasta.

Muistatteko Tonia ?

Aamun suurin yllätys on toistaiseksi ollut se,  että kesäloma on alkanut ilman verinaarmua ja vain yksi työpuhelu on  tullut ensimmäisen tunnin aikana.

Toinen suuri yllätys ja tieto minulle oli se, että Ilona yhtyeen Toni Lähteenmäki , nyt jo 48 v.,  on naimisissa  Kummelista tutun  Heikki Silvennoisen kanssa. Olen päässyt  jo kypsään ikään, enkä enää ole kovin paljoa asiasta  mustis. Ihan vähän vaan. Toisaalta, jäähän minulle platooniseksi kohteeksi edelleen Eini, söpöin kaikista.

Jos päiväni ja viikkoni  tätä rataa täyttyvät ja tihentyvät, koko kesäloma saattaa olla työurani toiseksi  paras ja ehkä myös toiseksi viimeinen.

Puhelinmuistion juhannussiivous

Yritin illalla miettiä muistosanoja ystävän  hautajaisiin. Samalla mietin sitä, koska poistan kännykän muistista tutun nimen. Vielä nyt se tuntuu  vähän kurjalta ja väkivaltaiselta. Mietin, josko olisi sopivaa poistaa se vasta hautajaisten jälkeen. Toisaalta  poistaminen tuntuu kurjalta, sillä aivan liian vähän sitä numeroa tuli käytettyä viime vuosina.
Ystäväni ei taatusti ollut naamakirjassa. Moneen muuhun tietojärjestelmään hänestä kuitenkin merkki jäi. Tämä nykyinen maailmamme säilöö varmuuskopioina nauhoille ja levyille meidän maailmastamme  paloja,  jotka ehkä myöhemmin  ovat tuskallisia ja harmillisia. Olen miettinyt sitäkin, kuinka kauan elektroninen jalanjälkemme näkyy tietoverkkojen  uumenissa  kuolemamme jälkeen ?
Syntymäkotini  naapurissa eleli vuosisadan alussa originelli mäkitupalainen, joka kalapolkunsa varrelle latoi monta sataa metriä kiviaitaa. Se merkki on säilynyt nyt yli sata vuotta. Monessa mielessä hänen  kätensä jälki on jäänyt pysyvämmäksi kuin tämä sunnuntaiaamun kirjoitus tulee jäämään. Toisaalta, olisi mukava  lukea hänen ajatuksiaan nyt, jos vaikka  sata vuotta sitten olisi ollut joku väline, jolla semmoiset olisi saatu säilöttyä.
Puhelinnumeromme ehkä annetaan kuolemamme  jälkeen jollekin toiselle ihmiselle. Joku  saattaa epäröidä minuakin enemmän, taikka jäädä tietämättömäksi ja säilyttää numeron. Ja se joku saattaa soittaa joskus  aikojen päästä  kuolleen miehen numeroon ja yllättyä, kun  joku vieras ihminen vastaa.
Puhelinmuistiossa saattaa olla myös elävien  , mutta kuolleiksi  muuttuneitten ihmisten numeroita. Niiden poistaminen  on usein myös tuskallista  Vasta  viha  antaa armahduksen ja  deletoi lopulta tarpeettomat numerot. Toivo säästää ja säästää ja säästää….
Jotain pysyvämpää ihmisen poismenneeltä ehkä kannattaa säilyttää. Minulla on isoisäni flanelinen  aluspaita, jonka isoäitini on aikoinaan ommellut isoisälle. Se on käyttämätön paita isoisän varastoista. Hän ei itse sitä koskaan ehtinyt käyttää, sillä isoäitini ompeli niitä paitoja rakkaudessaan  runsaasti.  Pidän sitä  paitaa päälläni ehkä kerran vuodessa. Pidän sitä päälläni kun minulla on normaalia kauheampi  ruumiin ja sielun vilu ja lämpimän turvallisuuden kaipuu räjähtää silmille. Sitten paita pestään ja laitetaan taas talteen.

Kalakotkas

Herkkä juhannuksen aika  on saanut kirjoittajankin  seuraamaan  kasveja ja eläimiä  tarkalla silmällä ja korvalla. On  ihmeellistä katsoa  äidin huolenpitoa. On  herkistävää huomata se, että lintuemo huolehtii  poikasistaan juhannusyönä paremmin  kuin  moni ihmispoloinen omistaan . Nyt vähän tuulee, mutta nuorisolla on lämmin .
Tässä on tosi-TV, jonka katseluun ei väsy !

Half & Half

Tiesittekös muuten, että….
Koff- keskikalja  muuttuu olueksi, ei suinkaan Kaanaan häiden  tapaisella ihmeteolla, vaan  aivan yksinkertaisesti jokaisen taitotasolle sopivalla silmänkäännöllä. Kun siihen  keravalaiseen kuraan kaataa sekaan saman yhtiön laadukasta Portter- tuotetta, käy niin, että lähtöaineiden summa on enemmän kuin osien summa.
Usein näin käy  myös avioliitossa, keihäänheitossa ja puutarhanhoidossa.
Kunnallispolitiikkaan tämä ei päde. Eikä edellisessä kirjoituksessa esiintyneeseen kiinalaiseen grilliin.
On nimittäin osoittautunut todeksi se, että kyseisen aparaatin jalkoihin  kiinnitetyt pyörät ovat liitetyt konstruktioon sen vuoksi, että ko. keksintö olisi juhannuksen jälkeen helpompi kärrätä metallinkeräyspaikalle. Paskan möivät !
Muuten juhannus on sujunut ilman suuria tappioita. Kukkapenkkiin  lyömäni golfpallokin  viimein löytyi. vaimoni uhkasi työntää sen, sanonko, arvaatte, kyllä minne. Urheilija ei tervettä päivää näe ja sen alttarille on uhrattava paljon. Huomautin vaimolle, että jo 1930 luvulla  nuoret neitsyet heittelivät valkoisia kukkia A. Hitlerin  jalkojen  eteen tallattaviksi. Olisiko se nyt niin suuri  uhraus, jos tulevan golf – masterin  harrastuksen hyväksi uhrattaisiin  vähän puskia ja rentukoita.
Naapuriin on syntynyt toinen tyttö. Jälleen kerran minä myönnän tyhmyyteni. Edellisen  vauvan syntymisestä on noin vuosi. Olen nuoren rouvan kanssa vaihtanut  aina silloin tällöin muutaman sanan, mutta en minä olen huomannut hänen edes ” kipeä” olleen. Olen ihastellut sitä, miten hyvin hän on raskaudesta toipunut. Ja nyt työnnetään jo toista rattaissa…
Raskaudesta puheen ollen, tirpunen on tehnyt pesänsä köynnöskasvin telineeseen, juuri ilmapistoolitaulun viereen. Siksi ihastelimme tänä juhannuksena viittä munaa, emmekä ampuneet ilmapistoolilla yhtään hänen pesänsä vieressä olevaan maaliin. Samassa  yhteydessä on myös varasto, jossa ovat  kaikki puutarhavälineet ja  vekottimet. Olen vedonnut menestyksellisesti linnunpesään ja luontokappaleen oikeuteen jälkikasvuun. olen sillä tavoin pystynyt tänä juhannuksena keskittymään yllä olevan kuvan  mukaisiin sekoituksiin.

Kokoa koko kokko

Juhannusviikko kallistuu kohti hukkumiskuolemien sumaa. Saattaa joku saada Mora-puukonkin kylkiluittensa väliin. Tänään on monen kuolema ja syntymänhetki käsillä.
Minä olen keskittynyt elämän ylläpitämiseen. Olen käynyt kaupassa ja ostanut lukuisia sellaisia  elintarpeita, joita jokapäiväisessä elämässä ei juurikaan tarvita. Ja olen hankkinut kiinalaisen deluxe motion  – grillin.  Deluxe sana tulee siitä, että kyseinen  miilu on varustettu ilman säädöllä  ja tuhka-astialla. Motion taas tarkoittaa sitä, että kahden  muovisen pyörän  avulla ko. aparaatti on teoriassa siirrettävissä paikasta toiseen, tässä tapauksessa nurmikolta kesän mentyä metalliromun keräyspisteeseen.
Ja sitten  juhannuksen kohokohtiin. Olen tänään keskustellut naisen kanssa, joka voi pahoin uudessa autossa. Vanhassa autossa hän voisi matkustaa vaikka Neste-rallin myötä- ja vastapäivään. Uudessa autossa hän voi pahoin tavallisella keskisuomalaisella asfalttitiellä. Rajana on  viisi vuotta. Sen ikäisessä autossa kaikki sujuu kuin ihmisen mieli. Neljä vuotta vanhassa autossa hän saa lieviä pahoinvointioireita. Pikiuudessa autossa hän  voi totaalisen pahoin.
Pari muutakin kummallista asiaa on jo  juhannuksena tapahtunut. Marketin kassajonossa tuiki tuntematon mieshenkilö alkoi juttelemaan oma-aloitteisesti. Hyvä, ettei ryhtynyt kyselemään juhannussuunnitelmista. Epäilin  suuresti jonkun suurkaupungin asukkaaksi.
Pomarkun perhetragedian  henkiin jääneen aviovaimon suku taas tuntuu olevan  sikäli tuttua, että aviovaimo on  kummin kaiman äitipuolen  pikkuserkku.
Minä jäin eilen lomalle. Minä en vuosilomalain säädösten mukaan saa nyt sitten tehdä ammattiin kuuluvaa työtä   vastiketta vastaan. Voin yrittää opettaa toki loman aikana vaimoa kytkimen käytössä ja  kolmosella ajamisessa, mikäli olen siinä tilassa, että ajoneuvon  kuljettaminen itseni kohdalla on  voimakkaasti sanktioitu. Itsesuojeluvaistoni luultavasti kuitenkin lopettaa moisen hullutuksen alkuunsa.
Paikallisen lyhyttavaraliikkeen pari maahanmuuttaja-taustaista asiakasta  oli  toissapäivänä vähän lyhentänyt oma-aloitteisesti   kansakuntamme eettistä ja taloudellista velkaa  muille maille. Olivat liikkeen valikoimaan tutustuttuaan  käyneet tutustumassa myös takahuoneessa liikkeen omistajan  rahakukkaroon. Viinakaupassa taas  valtakunnan alkuperäiseen asukasryhmään   kuuluva herrasmies oli unohtanut  pankkikorttinsa tunnusluvun jo aatonaattona. Hänelle   palveluliike ei suostunut velaksi mitään myymään. Totesin asian, sillä ko. henkilöä seuraavana asiakkaana en jonossa keksinyt muutakaan seurattavaa kuin tämä tragedia.
Taidan laittaa saunan  lämpimäksi ja ryhtyä seuraamaan naapurin tapahtumia. Naapurin aikamiespoika, poikamies – vesseli,  on saapunut jälleen  juhannuksen viettoon. Poika on jo eläkkeellä. Poikamies hän on siksi, että hänen äitinsä, opettaja muuten ammatiltaan, ei aikoinaan näytille tuotua morsianta hyväksynyt. Ja kun äiti sanoi ei, poika etsii edelleen.
Tämä on kummallinen maa.
Hyvää Johannes-Kastajan syntymäpäivää kaikille. Toivottavasti  kenellekään ei käy niin kuin Johannekselle. Ilkikurinen nainen  halusi actionia  elämäänsä ja sai   lopulta  tahtonsa perille ja Johanneksen  pään  vadille eteensä. 

Poikuuden menetys

Menetin iltapäivällä golf-neitsyyteni. Tai oikeastaan poikuuteni. Se onkin  ilmeisesti ainoa seikka, josta golf pelissä ei kilpailla, taikka josta ei tasoitusta saa. Kierrettiin ystävän kanssa kaikki yhdeksän reikää. Vaikka mieli teki lähteä pois jo kolmen väylän jälkeen. Harvoin olen kokenut elämässäni  eilisen kaltaista osaamattomuutta, tuskastumista ja kyvyttömyyttä. Sadat lyödyt range – pallot eivät merkinneet yhtään mitään tilanteessa, kun edessä on peliväylä ja takaa on tulossa 10 minuutin  päässä  seuraava ryhmä.
Ensimmäinen oivallus  oli se, että pusikot ja vesiesteet syövät palloja ahneen pedon tavoin. Samassa yhteydessä syntyi toinen  oivallus. Tuttavia ja ystäviä kertyy ihan sattumalta viereiselle  väylälle juuri silloin, kun pallosi iloisesti plompsahtaen  menee  sammakonpoikasten ihmeteltäväksi  vesiesteeseen.
Kummallinen oivallus oli myös se, että kun tarpeeksi töpeksii oman pallonsa  kanssa, pelikaverin onnistumisesta on  vilpittömän  innostunut ja kannustuksen antaminen on hyvin luonnollista ja helppoa.
Viimeinen , ehkä vähän helpottava  oivallus oli se, että tasoitus todella pysyy omassa syntymävuodessa, eikä lähde siitä kasvamaan. Eilisen perusteella se olisi sellaisessa tapauksessa jo ainakin 74.
En tiedä, onko minulla kärsivällisyyttä tähän lajiin. Edistyminen näyttää toistaiseksi olevan sattumanvaraista ja hyvin pientä. Näyttäisi siltä, että lajin sosiaalinen puoli sittenkin on se, jonka myötä harrastukseni  kasvaa taikka kuolee. Lyöntilaskurin taidan kuitenkin jättää seuraavalla  kerralla kotiin.
Ja sitten iloisempiin aiheisiin. Huomenna suuntaan kohti Satakuntaa ja Varsinais-Suomea. Menen siis maakuntiin, joissa oli ulkomaankauppaa käyviä kaupunkeja jo silloin, kun täällä periferiassa sudet ja karhut pitivät valtaansa. Menen työmatkalle, joten sielullisen ilon ja riemun lisäksi tiedossa on myös palkkaa, päivärahaa ja yömatkarahaa, koska työnantajan vähäisiä rahavaroja säästääkseni majoitun  samassa vinttikamarissa, jossa olen nuoruuteni viettänyt.

Sellainen  asia oikeastaan saa omatuntoni ( la conciencia, samvete,  på svenska)  kolkuttamaan. Voiko työmatka olla kiva ja mukava ja odotettu ? Pitäisikö tässä tapauksessa  työn suorittajaksi laittaa joku sellainen, jolle Satakunta olisi puiseva ja kolkko paikka ja joka sukulaisten ja omaisten puutteessa joutuisi  nukkumaan yönsä Cumuluksessa ? Pitäisikö ihmistä verottaa siitä, että hän pystyy työmatkan yhteydessä  tyydyttämään jotain  oman tarvehierarkiansa tarvetta ?

Golf –vehkeitä en ota mukaan. Minulla ei ole halua munata itseäni kotimaakunnassani. Riittää kun olen täällä räpeltänyt eilen. Otan mukaan  dekkarin ja  äidille kukkasen.