Olen kiireinen

by Michael Tillman

Kirjoittamista olisi paljon, mutta aikaa on niin vähän. Olen ilmeisesti lähestymässä eläkeikää. Millään en  ehdi  tehdä kaikkea sitä, joka pitäisi, tai jota huvittaisi tehdä. Elämäni ei ole tällä hetkellä erityisen hidasta ja  ekologista. Sitä vastoin se on hyvin maanista ja hektistä. Se harmittaa minua. Tämän ikäisen miehen  elämän ei pitäisi olla bi- polaarista.
Tästä juhannukseen olen tien päällä niin, että ennen juhannusaattoa pidän 2 toimistopäivää. Se merkitsee tietenkin sitä, että blogi päivittyy satunnaisesti ja  huonoilla  jutuilla. Kuljen tummien nomandien  lailla pitkin teitä ja yritän löytää järkeä elämään ja työhön. Olen tien päällä aamut, päivät, illat ja  joskus yötkin.

Joudun jossain määrin kulkemaan pitkin ja poikin Pohjanmaata, mikä asia saattaa vaikuttaa kirjoituksiini. En pyytele anteeksi sitä vaikutusta. Vastavuoroisesti pääsen Ylä-Savoon, Keski-Suomeen, Hämeeseen, Varsinais-Suomeen ja tietenkin Satakuntaan. Semmoinen pitää miehen järjissään.

Tänään muuten minua illalla kehuttiin työssäni. Se tuntui hyvältä ja mukavalta. Olisin kernaasti halunnut tuntea  sellaisia tunteita useamminkin.
Työ, josta minua kehuttiin, oli sangen yksinkertainen. Illalla piti lapioida hiekkamontusta pari kourallista hiekkaa ylös nurmikolle ja samalla kertaa saada hiekkamonttuun jemmattu pieni valkoinen pallo myös nurmikolle. Kun se hiekka ja se pallo sieltä nousivat ylös, olin itseäni täynnä ja melkoisen tyytyväinen. Vaikkakin hämilläni, sillä agraariyhteiskunnassa  tuommoisesta  työstä ei minun nuoruudessani olisi  juuri mitään  hymistelyä seurannut. Yhtä kaikki, kun minua kehuttiin, meinasin revetä hyvästä olosta.

Olen eksynyt juuriltani näköjään lopullisesti ja peruuttamattomasti.

Mainokset