Tahmea olo

by Michael Tillman

Mistä tietää, että sinulla on tahmea olo? No, siitä tietenkin, että olo on kuin osuuskaupanhoitajalla  viikko ennen inventaariota.
En tiedä,  kumpaa osuustoiminta  liikettä tuossa tarkoitetaan. Rauman seudulla luultavasti tarkoitettiin E- osuusliikkeen hoitajia, jotka vaihtuivat vähän useammin kuin osuuskaupanhoitajat.
Osuuskaupan hoitaja on kadonnut ammatti. Se  kyyhöttää ammattien kaatopaikalla  linja-auton rahastajien, kuorma-auton apumiesten, sekatyömiesten ja höyryveturiasentajien  kanssa. Ne pitävät  pientä kynsitulta, semmoista, kun tarvitaan  sissiretkellä vihollisen selustassa, taikka pontikkapannun alla,  ja ne juttelevat hiljaisella äänelle menneistä ammattiensa kulta-ajoista.
Mikä saa sitten minut tahmealle päälle. No, se, kun  Joen kaupungissa ei ollut säädyllistä hotellihuonetta  enää oikein säädylliseen hintaan muualla kuin Cumuluksessa. Kun agraariyhteisön  kasvatti kellistää päänsä työväenhenkiseen osuustoimintahotelliin, uni ei tule ja mieltä rassaa se, mihinkähän nämä  huonerahat nyt menevät. Ne näköjään menevät Restell – yhtiölle. Pahaa pelkään kuitenkin, että sen takana on joku Pasilan työväenyhdistys.
Kimmeliin en mene. Se  on  kesäkuun alun viikonloppuna täynnä  kuohuviinistä ja valkoisesta lakista riehaantuneita  abituuruksia. Siellä  melskataan  hotellin käytävillä aamu kuuteen. Minulla on asiasta ensikäden tietoa.
Tahmeaksi saa miehen myös sellainen tilanne, jossa tapaat junan  ravintolavaunussa Suomen viimeisemmän höyryveturiasentajan, ja tämä lähtee omasta vaunustaan kesken oluen  noutamaan  20 cm paksua nippua  väripostikortti- valokuvia,  joissa jokaisessa kuvassa on joku  höyrykoneen osa, luisti, mäntä taikka tulistin. Kun sitä pinkkaa katsot ja kommentoit Kiteeltä Kouvolaan, olosi on tahmea.
Ajoin muuten tänään polkupyörällä 7 kilometriä. Siinä katoaa tahmeus ja tönkkö olo. En tohtinut ajaa enempää, etten tulisi ylikuntoon ja aivan riehaantuisi  ja kadottaisi samalla  kirjoittamisen intoa. Liika urheileminen tekee kielestä tankkaavaa ja köyhää. Ammattiurheilijan  teksti on tässä mielessä  kielen ekologisen kehityksen kliimaksi.
En ole  Mortti
enkä Vertti
vaan ystävänne Pertti
Näyte on painija Pertti Ukkolan  runo vuosikymmenten takaa. Huomaatte  siitä, että junttaa ja puoli -lindeeniä  on paljon  kelattu harjoituksissa.
Kauhistuttaa se, että tätä  kirjoitusta ei nyt saa säädyllisesti lopetettua  mitenkään, sillä pyöräilyn aikaan saamat amfetamiini- hormonit saavat minut  suoltamaan tätä tajunnan virtaa aamuun asti, ennen nyt lopeta.
Mainokset