Toukokuu räjäyttää miehen sielun oksalle kirjosiepon ihmeteltäväksi

by Michael Tillman

Naamakirjan  pörssikurssi on kohtuullisesti laskenut sen jälkeen kun  listautumisanti avattiin. Yleensä allekirjoittanut on mukana aina, kun jonkun  pörssiyhtiön  kurssi syöksyy. Minun  omistajuuteni on varma tie tuhoon.
Tässä tapauksessa on kuitenkin käymässä niin, että  en ole ko. laitokseen rahojani laittanut, enkä naamaani antanut. Silti kurssi näyttää syöksyvän. Elämme  kummallisia aikoja.
Ystävä houkutteli juuri äsken puhelimessa minua Golf – kurssille. Hän tietää, että autotallissa  on setti rautaa tyhjänpanttina. Yritin olla ympäripyöreä. Kawasaki on  vielä talvisäilytyksessä, pihatyöt kesken ja yksiäkään  golf-housuja  ei ole  vaatekaapissa. Parittomia hanskoja kylläkin  löytyisi. Vapaa-aikaa saattaa kyllä löytyä lähitulevaisuudessa kovastikin. Ja  kattohuopanauloja voisi iskeä läpi  kesäkenkien. Silti minua pelottaa. Uuden harrastuksen aloittaminen tässä iässä on vastenmielistä. Tässä iässä lopetetaan  vanhoja harrastuksia, kuunnellaan  YLE PUHE- kanavan ohjelmia  ja tehdään ET- lehden ristikoita.
Näin tänään apteekissa tutun ihmisen. Yhteiskunnan tukipylvään . Hän  näytti kummalliselta ja hän oli pukeutunut kummalliseksi. Kovasti minä ihmettelin muuttunutta habitusta ja olomuotoa. Minulle tuli mieleen, että hän se vasta oli hankkinut itselleen uuden  ja ihmeellisen harrastuksen. Ei kovin terveellisen,  eikä kovin elitistisen, mutta harrastuksen kuitenkin. Sen verran tulin kateelliseksi, että napsautin äsken oluen auki. Ja mietin Jaakko Tepon  kuplettien sanoja
Kawasaki on siis talvisäilytyksessä. Hän on 28 v, ja se tietenkin naispuoliselle fantasiaolennolle, moottoripyörälle, on kypsä ja kiihkeä ikä, jossa hän mieluusti olisi maantien päällä. Ehkä haen hänet, ehkä annan olla  vielä säilytyksessä.
Eilen kävin katsomassa harjoittelija-neitokaista, jolla on Y- kirjaimella alkava 600 kuutioinen.  Sellainen ei harjoittelunvalvonta- käynnistä tee erityisen ammatillista. Sellainen  saattaa  koko keskustelun johdattaa pois ammatillisista asioista. Mutta joka tapauksessa, minulla on nuoren opiskelijattaren kanssa yhteinen harrastus ja kun se ei ole kaljoittelu, niin asia on merkittävä.
Mutta asiaan. Söin lounasta tänään kuuluisan näytelmäkirjailijan, näyttelijän, ohjaajan ja kulttuuripersoonan seurassa. Hän tosin istui eri pöydässä, eikä hän tunne minua, mutta minä kyllä tunnen hänet. Se riittänee. Hän oli massiivinen mies, jolla oli punaiset kengät, punaiset housut ja punainen tunika. Minä suorastaan tunsin, miten  kirjallinen  ethos leikitellen  pomppi yli salaattipöydän, yli kotikaljan ja yli jauhelihakeitto-astian  hänen pöydästään  minun ylleni.
Eli minulla on ollut helvetillinen päivä ja vähempikin uho meinaan riittäisi. Kokemusmaailmaa  tulee nyt silmät ja suut täyteen. Tässä todella toivoo, että kohta  tulisi klo  22 ja pääsisi unen  huomaan. Uuno Kailasta pikku pätkä iltalukemiseksi ja sitten rauhallisin mielin miettimään sängyn hikiseen syliin,  mitä kivaa huomenna on tiedossa.
Nämä toukokuun  päivät voittavat jo kohta Sillanpään elokuun.
Mainokset