Taas yksi kummallinen merkkipaalu elämässä

by Michael Tillman

Näyttävät nykyään  antavan autoliikkeissä uusille autoille  5 vuoden takuun. Takaavat sen, että  laite toimii, eikä hajoa käsiin. Takaavat sen, ettei käy niin,  että Volga loppuu ennen kuin velka.
Ohkoista aasinsiltaa myöten tässä nyt lukijaa johdatellaan  siihen tosiasiaan, että tämä blogi täytti toissapäivänä torstaina  tasan  viisi vuotta. Sen vuoksi minun pitäisi ilmeisesti sanoa takuut nyt lukijoiden suuntaan irti ja  toivottaa kaikille sateista toukokuuta ja parempaa tekemistä. Sisällölle ei enää anneta minkään sortin  sisältö – , taikka  laatu-lupauksia. Olen tulossa seniiliksi vanhaksi pieruksi ja huomaan yhä useammin kirjoittavani täyttä soopaa ja piehtaroivani  narsismin hevosenpaskassa.
Kiittää ja pokkaa kuitenkin kovasti. Eikä teillä ole syytä toiveisiin, että minä tätä touhua lopettaisin . Ei. Päinvastoin . Sivupalkkiin on ilmestynyt  5 lisäblogia.  Tämä harrastus näyttää olevan kuin viina; annokset suurenevat ja juodun  juoman laatu  huononee. Ehkä jo lähitulevaisuudessa  ryhdyn rappioblogistiksi: se lienee jotain sellaista,  että ryhdyn  terrorisoimaan lähinaapureita  pahvinpalasilla, joihin olen tikkukirjaimilla  kirjoittanut  moitteita  heidän liputuskäytännöstään, pihalla lojuvista talvirenkaista ja kovaäänisestä  sirkkelöinnistä.  Semmoinen korvikeblogaaja  lopulta  vaipuu niin alas, että  ripustaa nimettömiä  kannanottojaan markettien ilmoitustauluille ja naapurissa vietettävien  perhejuhlien  vieraiden ajoneuvojen tuulilaseihin.
No, toivotaan, että pysyn miehenä ja  järjissäni. Täällä on mukavia kavereita.. Ja täällä on mukava  blogata.
Lukijakäyntejä on kertynyt   210 000. Siinä määrässä  on mukana monen sortin sukankuluttajaa. Monikaan heistä ei ole jaksanut kommentoida  kirjoituksiani. Niitä   kommenttejakin on  kuitenkin kertynyt  yli 6500 kappaletta, joista tietenkin toinen puoli on omia komppaamisiani.
Juttuja on kertynyt 5 vuoden aikana  1940 kappaletta. Kirjoittamisen alkutaipaleella epäilin, että  ihminen ei kovin montaa  viikkoa jaksa  kirjoittaa oikein mistään asiasta. Sittemmin  huomasin, jos nyt sallitaan tähän   eräs agraarinen  maataloustermi, että tekstiä tulee kuin lehmältä kusta. Maalta kotoisin  olevat tuntevat termin ja  ymmärtävät mitä sillä tarkoitetaan.
Jossain vaiheessa voi muutto tuonne WordPress – alustalle tulla ajankohtaiseksi, sillä tämä Blogger on kummallinen ja vähän ei- looginen  työväline. Kuten huomaatte, olen käynyt jo  sieltä  WP – puolelta itselleni varaamassa paikan. Itse siirto-operaatio on nopea ja kohtuullisen kivuton.
Minä en tiedä, mikä on suomalaisen  blogin  keskimääräinen elinikä. Monet tuttavuudet ovat tulleet ja menneet. Monille  kirjoittajille elämässä on tullut eteen   muita merkityksellisiä asioita ja tärkeämpiä  persoonallisen  hahmotuksen menetelmiä. Monia uusia  kirjoittajia on  taas tullut matkanvarrella  tutuksi. En osaa teitä tässä yksilöidä, sillä aina siinä käy niin, että joku tärkeä ja hieno ihminen jää mainitsematta. Kaikille siis kiitos siitä, että olen saanut olla mukana.
Kuluneet  viisi vuotta ovat olleet  mukavia vuosia. Seuraavan  viiden vuoden jälkeen toivon olevani eläkkeellä, eli edelleen hengissä, mutta vapaampi tekemään päivät pitkät mukavia ja kiinnostavia asioita. Kolmekymmentäviisi vuotta sitten tuntui siltä, että työ tarjoaisi  niitä päivittäin  niin runsaasti, että intoa ja hengen paloa ei enää  muuhun riittäisi. Vähitellen on sitten käynyt niin, että työn  on alkanut vaatimaan yhä enenevässä määrin  tätä muuta; sälää ja harrastusta. Ja lopulta näyttää käyneen  niin, että nyt tämä sälä, kirjoittaminen, degeneroituminen ja kohkaaminen  näyttää  muodostuneen  elinehdoksi työssäjaksamiselle.
Meinaan siis jatkaa  kirjoittamista, mikäli se ei minulle tule  raskaaksi ja vastenmieliseksi. Voi olla, että tulen vähän ilkeämmäksi ja konservatiivisemmaksi. Ne laskettakoon kuitenkin  niihin  iän aiheuttamiin muutoksiin joilla jokainen väistyvä sukupolvi vuorollaan tekee itsestään narrin ja tarpeettoman antaen nuorille sukupolville samalla runsaasti hyviä syitä tehdä toisin , ja niin kuin hyvä on.
Olen ilmeisesti saanut jälleen uuden  lukija. Hän on kiinnostunut numero 96. Tervetuloa. En ole varma, kuka hän on, mutta epäilen, että  hän on Unni.  Toivottavasti viihdyt täällä ja löydät  kiinnostavia asioita. 
Advertisements