Layla

by Michael Tillman

Vaihdoin kesärenkaat, luin  Jari Tervon kirjoittaman kirjan Layla  ja ihmettelen, miksi takapihan koivuissa melskaavat  linnut eivät tapa toisiaan käyräteräisellä tikarilla. Miksi ne eivät kammoksu, vaikka  saapastelen täysin Allahin vaatimusten vastaisesti ja mietin kuka niistä tirpusista on muslimi ja kuka pakana.
Niin kauan kuin Tervo kirjoitti rovaniemeläisistä  oman kulttuurin kaistapäistä, minulla oli helppo ja viileä olotila. Noin se menee. Perkele ja puukko, viina ja vittu.
Olen lukenut muistaakseni kaikki Tervon teokset, iltasanomien  lehtijuttuja lukuun ottamatta. Nyt en tiedä, tuliko tähän stoppi. Tervo nimittäin  kirjoittaa esiin meidän omat hölmöytemme  vieraan kulttuurin keinoin. Muslimi-tyttären taival on moderni evakkotie. Heidän kulttuurinsa on  kummallinen ja aivan yhtä kummallinen  on meidän oma kulttuurimme. Tervon  kirjan jälkeen minua oksettaa ja hävettää ja hirvittää.
Ainoa täysjärkinen näyttää olevan Ilmari, huoran ja deekuäidin poika.
Taidan lopettaa kirjojen lukemisen. Taidan  lopettaa kirjallisuuden  opiskelun. Taidan olla jo liian vanha ja hauras siihen, että kirja tekee minuun vaikutuksen. Tai sitten olen vain Tervolle kateellinen.
Ehkä olen vähän katkerakin Tervolle siitä, että hän kirjoittaa ja osoittaa meidän jokaisen kohdalta meidän heikkoutemme. Jos et ole Trampas ryöstämässä Rovaniemen  pankkia, niin sitten ainakin olet komisario ajamassa virka-autolla oman autosi rekisterikilpiä takaa. Taikka ravintola Piston  epätoivoinen  asiakas.

Jokaisella meistä on oma tarina ja Tervo anastaa niitä sieltä ja täältä, levittää eteemme ja laittaa meidät pohtimaan. Kuka meistä voikaa olla sellainen, josta ei saisi aikaan  kunnon eeposta. Tavallaan Tervo on Sofi Oksasen  kanssa soutamassa samaa venettä. Vieraat  ja omat kulttuurit ajavat ihmispoloista etsimään edes hetkesi puhdistusta  tästä helvetillisestä mössöstä