Tentin jälkeinen tyhjyys

by Michael Tillman

Eilen tentissä kyseltiin paljon ja kaikenlaista. Kysymyksiä oli siroteltu suomalaisen yhteiskunnan  murros -kehityksen ympärille niin huolimattomasti, että minä kykenin  hämmentämään kokemusmaailmallani ja summittaisella  lukemisellani tentaattoria kaikissa  neljässä  kysymyksessä. Ajan ja ranteeni säästämiseksi tiivistin kuitenkin  700 sivua tenttikirjallisuutta 12  konseptiarkki-sivuun.
Pari sammakkoa sinne laitoin muun tekstin lomaan, jotta  tentin lukija huomaa minun asioita ajatelleen.
Pääsääntöisesti nyt on kuitenkin mukava ja voipunut olo. Tenttikirjojen palautus  kirjastoon on jotensakin riemullinen hetki. Samanlainen, mitä oli aikoinaan 1975 valtion poikaleirillä, kun saattoi luovuttaa rytkyt varusvarastolle. Sillä erotuksella tietenkin, että parin päivän päästä sitä taas on ilmoittautumassa johonkin ja metsästämässä uusia  orjakahleita itselleen. Voi kuitenkin hyvin olla niin, että yritän nyt pitää vähän lomaa opiskelusta ja  keskittyä kirjoittamiseen ja kirjailijaelämään. Vaikka mitään julkaistua ei vielä olekaan ansiolistalla, ajattelin ryhtyä ainakin viettämään kirjailijaelämää, eli  anomaan apurahoja, kiertelemään taidenäyttelyjä,  juomalla sekä omat, että mesenaatin  varat ja tekemällä takapihalle ITE- taidetta  traktorinrenkaasta ja autotallin sisällöstä.
Minulla on  jo traktorin takarengas takapihalla. Monet blogin lukijoista  voivat asian  todistaa. Suuri musta  kuminen  möhkäle on kiinnostanut naapureita  suunnattomasti viime viikot. Toistaiseksi kukaan ei ole  uskaltanut lähestyä minua ja kysyä asioista.
Autotalli asia on myös hoidossa. Se on jälleen talven aikana synnyttänyt neitseellisesti tyhjästä valtavan paljon romua ja tavaraa, jotka kaikki sopivat  ITE- taiteiluun mitä parhaiten. Siivosin tosin  sen autotallin viime kesänä putipuhtaaksi, joten  syksyllä ja talvella olin  pelokkaalla  mielellä. Olin epävarma siitä,  tapahtuisiko taas sama neitseellinen  lisääntyminen tänäkin talvena.
Pääsiäisen aikana , kun kotona oli paljon perhettä käymässä, kurkistimme varovasti autotalliin. Tiedätte tämän tyylin. Se on tuttua eläinpuistoista, joissa  pihistetään ja jännitetään jääkarhunpennun syntymää. Minäkin aion ensi talveksi asentaa  pienen  vakoilukameran autotallin ja varaston väliseinään poraamaani reikään. Meinaan ensi talvena seurata tarkasti autotalliromun  neitseellistä syntymää. Nyt pääsiäisenä saatoimme oven raosta kurkkaamalla ainoastaan todistaa riemullisen tapahtuman  tapahtuneen.
Taiteiluun on jo ensi viikolla hyvää aikaa. Perheen siivous –  ja sisustustoimien vastaava esimies lähtee kaupunkilomalle Eurooppaan, joten organisaatio jää tiistaina  kokonaan  taiteellisten voimien ja taiteilijaelämän  armoille. Nyt viikonloppuna aion kerätä voimia koitosta  varten.
Jos prosessi ei etene  toivotusti ja hallitusti, haen rautakaupasta  multaa kymmenen säkkiä ja täytän  kyljellään olevan  renkaan sillä. Sitten  istutan  näin syntyneeseen kukkapenkkiin orvokkeja toukokuun lopussa. Idea on ehkä vähän kulunut, mutta taiteellinen. Taiteen lailla tämäkin teko saattaa poikia tiukkaa keskustelua, kovia vastaväitteitä ja suurten mielipide-erojen kautta kasvamista uuteen tietoisuuteen.