Näin meitä kutsutaan … !

Lauantain ratoksi Timo Soini on esittänyt  muutamia teesejä koskien kunnallisvaaleja. Ne ovat  riemullisia ja helpotuksen tuovia. Ensimmäinen niistä nimittäin  jo rajaa minut pois ehdokkaiden joukosta, joten olen henkisesti ja moraalisesti vapaa piruilemaan.

Timo Soini sanoo, että Perussuomalaiset ovat paras puolue käymään vaalitaistelua ulkoilmassa. Minä taas olen luonteeltani eliö, joka viihtyy keskuslämmitysilmastossa ja pikkukengissä. Kohtalonyhteytemme on siis heti alkumetreillä hiuskarvan varassa.

Toiseksi  puheenjohtaja  Soini vaatii ehdokkailta sitoutumista  puolueen vaaliohjelmaan. Jos se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi levitellä tuntemieni roistojen nimiä julkisuudessa blogini kautta, vierailla prätkäklubeilla ja kiskoa viinaa helsinkiläisissä yökerhoissa aamu neljään,  niin  tämäkin asia saattaa  muodostua esteeksi ehdokkuudelleni. Minä olen ollut nk. laillisuusmies, jonka johtavana periaatteena on ollut se, että lakia noudatetaan, huonoakin sellaista ja että omin päin touhuaminen  on paitsi  epäviisasta, niin typerää.

Puheenjohtaja Soinia ja minua yhdistää se, että molemmat kritisoimme erkkolaista täysin rinnoin. Se ei ehkä kuitenkaan riitä pitkän päälle.

Pahin este Soinin kosiskeluille on se, että, vaikka olenkin vapaata riistaa ja puolueisiin kuulumaton ihminen, niin sympatiani ovat Lutherin, uskonpuhdistuksen, James Hirvisaaren ja Arto Merisalon vaimon puolella. James Hirvisaari on nimittäin siviiliammatiltaan veturinkuljettaja.

Ja minä kun satun rakastamaan vetureita.

Timo, jos pääsisin Jameksen eduskunta-avustajaksi, niin voisin hyvinkin harkita jäsenyyttä ja ehdokkuutta kunnallisvaaleissa. Tosin Timo, sinun on muistettava, että tällä minun paikkakunnallani on jo  melkoinen Persu- vaikuttaja olemassa ja joutuisin mahdollisesti  tyytymään vaaleissa varamiehen paikkaan ja  sitä kautta johonkin lautakunta – pestiin.

Kirjastolautakunta olisi minun tähtäimessäni. Paha kyllä, se on yhdistetty nykyään urheilu- ja raittiuslautakuntaan. Niissä asioissa en koe olevani vahvimmillani. Voisi olla, että en pääsisi  sellaisen lautakunnan jäseneksi.

Pahinta kuitenkin lienee se, että minun joukkueeni on Everton. Sinun joukkueesi  on kelvoton  rupusakki, jonka kannattajat ovat pelottavia.


Tämä sitten oli satiiria, jos joku ei  sitä  hokannut !

Tentin jälkeinen tyhjyys

Eilen tentissä kyseltiin paljon ja kaikenlaista. Kysymyksiä oli siroteltu suomalaisen yhteiskunnan  murros -kehityksen ympärille niin huolimattomasti, että minä kykenin  hämmentämään kokemusmaailmallani ja summittaisella  lukemisellani tentaattoria kaikissa  neljässä  kysymyksessä. Ajan ja ranteeni säästämiseksi tiivistin kuitenkin  700 sivua tenttikirjallisuutta 12  konseptiarkki-sivuun.

Pari sammakkoa sinne laitoin muun tekstin lomaan, jotta  tentin lukija huomaa minun asioita ajatelleen.

Pääsääntöisesti nyt on kuitenkin mukava ja voipunut olo. Tenttikirjojen palautus  kirjastoon on jotensakin riemullinen hetki. Samanlainen, mitä oli aikoinaan 1975 valtion poikaleirillä, kun saattoi luovuttaa rytkyt varusvarastolle. Sillä erotuksella tietenkin, että parin päivän päästä sitä taas on ilmoittautumassa johonkin ja metsästämässä uusia  orjakahleita itselleen. Voi kuitenkin hyvin olla niin, että yritän nyt pitää vähän lomaa opiskelusta ja  keskittyä kirjoittamiseen ja kirjailijaelämään. Vaikka mitään julkaistua ei vielä olekaan ansiolistalla, ajattelin ryhtyä ainakin viettämään kirjailijaelämää, eli  anomaan apurahoja, kiertelemään taidenäyttelyjä,  juomalla sekä omat, että mesenaatin  varat ja tekemällä takapihalle ITE- taidetta  traktorinrenkaasta ja autotallin sisällöstä.

Minulla on  jo traktorin takarengas takapihalla. Monet blogin lukijoista  voivat asian  todistaa. Suuri musta  kuminen  möhkäle on kiinnostanut naapureita  suunnattomasti viime viikot. Toistaiseksi kukaan ei ole  uskaltanut lähestyä minua ja kysyä asioista.

Autotalli asia on myös hoidossa. Se on jälleen talven aikana synnyttänyt neitseellisesti tyhjästä valtavan paljon romua ja tavaraa, jotka kaikki sopivat  ITE- taiteiluun mitä parhaiten. Siivosin tosin  sen autotallin viime kesänä putipuhtaaksi, joten  syksyllä ja talvella olin  pelokkaalla  mielellä. Olin epävarma siitä,  tapahtuisiko taas sama neitseellinen  lisääntyminen tänäkin talvena.

Pääsiäisen aikana , kun kotona oli paljon perhettä käymässä, kurkistimme varovasti autotalliin. Tiedätte tämän tyylin. Se on tuttua eläinpuistoista, joissa  pihistetään ja jännitetään jääkarhunpennun syntymää. Minäkin aion ensi talveksi asentaa  pienen  vakoilukameran autotallin ja varaston väliseinään poraamaani reikään. Meinaan ensi talvena seurata tarkasti autotalliromun  neitseellistä syntymää. Nyt pääsiäisenä saatoimme oven raosta kurkkaamalla ainoastaan todistaa riemullisen tapahtuman  tapahtuneen.

Taiteiluun on jo ensi viikolla hyvää aikaa. Perheen siivous –  ja sisustustoimien vastaava esimies lähtee kaupunkilomalle Eurooppaan, joten organisaatio jää tiistaina  kokonaan  taiteellisten voimien ja taiteilijaelämän  armoille. Nyt viikonloppuna aion kerätä voimia koitosta  varten.

Jos prosessi ei etene  toivotusti ja hallitusti, haen rautakaupasta  multaa kymmenen säkkiä ja täytän  kyljellään olevan  renkaan sillä. Sitten  istutan  näin syntyneeseen kukkapenkkiin orvokkeja toukokuun lopussa. Idea on ehkä vähän kulunut, mutta taiteellinen. Taiteen lailla tämäkin teko saattaa poikia tiukkaa keskustelua, kovia vastaväitteitä ja suurten mielipide-erojen kautta kasvamista uuteen tietoisuuteen.