Rikos ja harmistus

by Michael Tillman

Kansanedustaja Kanerva on valitellut sitä, että hänestä tuntuu ihan nyt siltä kuin hänen siipensä on leikattu.

Minä taas totean, että silloinhan asia on ihan oikein ja kunnossa. Siltähän se pitääkin tuntua, jos ehdollinen napsahtaa päälle. Silloin niin kutsuttu tavallinenkin kansa joutuu elelemään varpaillaan ja varomaan kovin lennokasta elämää, ettei ehdollinen muutu ehdottomaksi.

Ehkä suurin etu minulla Kanervan suhteen on siinä, että en ole ollut mistään syytettynä, eikä minua ole mistään tuomittu. Sellaisessa tilanteessa seurustelu vankeinhoitolaitoksen  kanssa on  kiinnostavaa, miellyttävää ja mukavaa. Ja kyllä minulla siellä tuttuja onkin. 

Viime päivinä julkisuuteen on marssitettu jälleen  koko joukko  normien rikkojia. Yksi ehdottaa demokratian  vajentamista, toinen hihamerkkejä ja kolmas  pelastaa  kansakunnan  lahtaamalla  nuoria ihmisiä kesäleirillä. Minua kiinnostaa se seikka, että julkisuudessa näitä  normistojen rikkomisia käsitellään sangen kirjavasti. Osa  syytetyistä taitaa jo kohta vaatia  Viljon tavoin Valdea vapaaksi ja uhrille pientä sakkoa

Mitään tolkkua ei tunnu olevan enää. Ja kun tokuttomuudessa on sitten  kauheuden siemen, niin helposti väkijoukko kyllästyy  Kanervan tapaisiin julkisuuden ” tapatöppäilijöihin” ja huutaa Barabbaan vapaaksi. 

Minä seuraan kiinnostuneena sitä, kenet erkkolainen huudattaa  näistä lainrikkojista vapaaksi. Oli se kuka tahansa, aivan varmaa on, että seuraavissa vaaleissa taas turkulaiset antavat maineelleen katetta ja äänestävät niin kuin aina ovat äänestäneet.
Mainokset