Rikos ja harmistus
by Michael Tillman
Kansanedustaja Kanerva on valitellut sitä, että hänestä tuntuu ihan nyt siltä kuin hänen siipensä on leikattu.
Minä taas totean, että silloinhan asia on ihan oikein ja kunnossa. Siltähän se pitääkin tuntua, jos ehdollinen napsahtaa päälle. Silloin niin kutsuttu tavallinenkin kansa joutuu elelemään varpaillaan ja varomaan kovin lennokasta elämää, ettei ehdollinen muutu ehdottomaksi.
Ehkä suurin etu minulla Kanervan suhteen on siinä, että en ole ollut mistään syytettynä, eikä minua ole mistään tuomittu. Sellaisessa tilanteessa seurustelu vankeinhoitolaitoksen kanssa on kiinnostavaa, miellyttävää ja mukavaa. Ja kyllä minulla siellä tuttuja onkin.
Viime päivinä julkisuuteen on marssitettu jälleen koko joukko normien rikkojia. Yksi ehdottaa demokratian vajentamista, toinen hihamerkkejä ja kolmas pelastaa kansakunnan lahtaamalla nuoria ihmisiä kesäleirillä. Minua kiinnostaa se seikka, että julkisuudessa näitä normistojen rikkomisia käsitellään sangen kirjavasti. Osa syytetyistä taitaa jo kohta vaatia Viljon tavoin Valdea vapaaksi ja uhrille pientä sakkoa
Mitään tolkkua ei tunnu olevan enää. Ja kun tokuttomuudessa on sitten kauheuden siemen, niin helposti väkijoukko kyllästyy Kanervan tapaisiin julkisuuden ” tapatöppäilijöihin” ja huutaa Barabbaan vapaaksi.
Minä seuraan kiinnostuneena sitä, kenet erkkolainen huudattaa näistä lainrikkojista vapaaksi. Oli se kuka tahansa, aivan varmaa on, että seuraavissa vaaleissa taas turkulaiset antavat maineelleen katetta ja äänestävät niin kuin aina ovat äänestäneet.
Advertisements
Ollaankohan me Tillman jotain vanhoja jääriä? Olen sinusta kai 8 vuiotta nuorempi, mutta minäkin muistan ajan, jolloin murhaajia sanottiin murhaajiksi, petoksen tekijöitä petoksen tekijöiksi ja rikollisia rikollisiksi, lahjuksen ottajaa lahjuksen ottajaksi.Olettaisin, että merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva tuntisi sen nimen, joka näissä jutuissa on pyörinyt, tämä sahamiessuvun nimi siis. Minä, joka en ole koskaan ollut missään yhteiskunnallisessa luottamustoimessa, muistan hyvin Kauppalehden jutun 1980- luvun loppupuolelta: "Liikevaihto prosentin veloista". Jutussa ilmeni muutaman kuuluisan henkilön nimi…Mutta niin vain kelpasi yökeät synttärijuhlat, ja nyt on turha valittaa. Ennustan, että Turussa seuraavien kunnallisvaalien äänikuninkaat ovat W ja K. Siinä toteutuu kapitalistisen kvartaalimarkkinatalouden mantra N:o 1: Näy, niin saat kontakteja ja kauppoja. Asiahan oli nähtävissä jo vuosia sitten Mikaelinseurakunnan Tuomasmessussa, jossa IK oli kai tekstinlukijana. Suuri Mikaelinkirkko oli täynnänsä väkeä. Siitä en ole tietoinen, lukiko Ik ensimmäisen vaiko toisen lukukappaleen..Minäkin olen erehtynyt, ja raskaasti. Kärsin siitä syrjäytymisen, olemassaolemistaistelun, uudelleenkouluttautumisen ja lopulta velkasaneerauksen läpiviemisen mukanaantuomat seuraamukset 18 vuoden ajalla. Kiitän isoäidiltäni perimääni häijyä keskisuomalaista sisua, että olen nykyisin periaatteessa kunnon kansalainen lukuunottamatta poliittisia mielipiteitäni, joita ei ole. Elikkäs jos nämä kärsivät rangaisuksensa kuin ihmiset, niin saakoot uudet mahdollisuutensa. Ainahan on mahdollista, että vastoinkäymisistänsä ja erehdyksistänsä oppii. Omalla kohdalla toivon ja uskonkin niin käyneen.
Äijä… hyvin kirjoitettu.I.K. oli ensin vissiin palkattu kantamaan ristiä, mutta sitten taisi käydä niin, että hän luki kirjasta kappaleen.Joka tapauksessa, olisi hyvä jos ottaisi opikseen.Ja siinäkin asiassa olet oikeassa, että nämä kaksi herraa kyllä pääsevät valtuustoon riemusaatossa. Niin kävi aikoinaan Juhantalonkin
Valitettavasti tosiaan taitaa olla niin ettei tarvita edes siipiä päästäkseen taas seuraavissa vaaleissa komeasti läpi.Eipä käy kyllä muutenkaan tasan ongen lahnat, yksi sanoo, että kaikki rikkaat pitäisi tappaa ja saa osakseen hihittelyä, että on se kyllä velikulta. Toiset raiskaavat kimpassa ja saavat muutaman tunnin yhteiskuntapalvelua.Demokratiassa kaikki ovat tasa-arvoisia vai miten se meni?
/mekJuuri tuota juttua ajattelin kun kirjoitin, mutta en osannut, enkä kehdannut laittaa.Akateemikolle sallitaan paljon semmoista, jota ei tavalliselle.Virtanen AIV ja Sillanpää ovat hyviä esimerkkejä.Virtasta ehdotettiin 12 kertaa Nobelin palkinnon saajaksi. Lopulta kun sitten sai, hänen mielipiteensä olivat sen sorttisia, että aiottu kansanjuhla piti peruuttaa.