GINI-kerroin voi olla yli 60
by Michael Tillman
Olen huonolla humoorilla. Vettä sataa. Kirjoittaminen tökkii ja lukeminen on oksettavaa. No, saunassa oli mukavaa. Ja kevään lintusia on pihapuissa runsaasti.
Lukeminen tökkii sen vuoksi, että on pakko lukea välillä epämääräistä kirjallisuutta. Ensi viikon tenttiin on nimittäin yliopisto ja luennoitsija määrännyt Työväen sivistysliiton kustantaman kirjan tulonjaosta, perintöjen vittumaisuudesta ja rikkaiden helposta elämästä. Teos on aivan kuin suoraa vuoden 1918 punakaartin pako – kuormastosta tien pyörtänölle tipahtanut. Minun on pakko lukea semmoista tekstiä yli 200 sivua. No, se kirja on onneksi vain yksi kolmesta tenttiin tulevasta, ja kun ne kaksi muuta ovat astetta miedompia, voin ehkä pitkin hampain ensi perjantaina kirjoittaa tentissä puuta heinää tiedostavien yliopistopiirien halujen tyydyttämiseksi.
Kirjassa on yksi mielenkiintoinen termi. Se on GINI- kerroin. Se on termi, joka ei valitettavasti kaveraa tonicin kanssa, vaan kertoo lukijalle sen asian, että miten helvetin epäoikeudenmukaisesti raha ja varallisuus jakautuu tässä yhteiskunnassa.
Kun termillä on kiinnostava nimi, sen sisältökin jää mieleen helposti. Onkin suuri synti, että tieteelliset tenttikirjat sisältävät niin kuivia ja kummallisia termejä, että niiden mieleen painaminen on tuskallista ja kauheaa.
Yliopiston pääsykoekirjassa oli vuonna 1974 valokuva sivulla 168. Sen kuvateksti kuului näin: ” Kuvassa sonnin siittiösolut 600 kertaa suurennettuna.”
Sekin jäi hyvin mieleen, mutta siitä ei suurta hyötyä ole lopulta elämässä ollut. Myöskään Ruben , Simeon , Leevi, Juuda, Daan………- luettelo ei ole minulle työväentutkijoiden pelkäämää rikkautta ja menestystä tuonut. Sollen vollen Holmenkollen…. an , auf, hinter, Uber ….
Ehkäpä ensi perjantaina piruuttani vastaan tentissä kaikkiin kysymyksiin kertomalla Gini-kertoimesta ja … niin, minullahan on vielä 4 vuotta opinto-oikeutta jäljellä. Hmm. Ehkäpä tentissä kirjoitan kaiken minkä sylki suuhun tuo, koskien tenttikirjallisuuden valintaa ja siinä esitettyjen tietojen tieteellisyyttä ja laatua. Ehkä nyt otan kautta aikojen, elämäni ensimmäisen hylätyn yliopisto – tenttiarvosanan. Ehkä nyt kokeilen jotain räväkkää. Olen tänään jo muutakin räväkkää tehnyt, mutta edellisen päreen kokemuksista oppineena olen ryhtynyt salailemaan asioita.
Tervetuloa Anne. Toivottavasti viihdyt täällä. Viime viikkoina tekstit ovat olleet kärttyisiä ja huonoja ja täynnä kevään angstia. Ne kyllä paranevat tästä, minä lupaan.
Mainokset
Jos tarkoittamasi teos on nimeltään "Hyvinvointivaltion suunta", niin on kyllä pakko olla eri mieltä.Kirjassa tuodaan varsin ansiokkaasti esiin There Is No Alternative -talouspolitiikan kritiikki, jota totisesti olisi tarvittu, kun ajattelee tätä liberalistisen uskonnon aikaansaamaa kauheutta.Minusta kirja on kohtalaisen maltillinen kannanotoissaan siihen nähden, mitä paskaa valtavirtainen talousteoria meille muuten yrittää syöttää perustellessaan kasvavat tuloerot tai suorastaan idealisoidessaan ne. Tai että trickle down -oppi toimisi muualla kuin Friedman-vainaan märissä unissa.En lukenut kirjaa jeremiaadina rikkaiden helposta elämästä tms., vaan perusteltuna näkökulmana tulonjakopolitiikkaan, verotukseen, tasa-arvoon etc. Tietenkin tämä on monelle omaan erinomaisuutensa uskovalle suurta skeidaa, ovathan ne vääriä keinoja ja umpivääriä tavoitteita. Kommentistasi tulee mieleen, kuinka turhia kaikki oppikirjat ovat: kun on valmiiksi jotakin mieltä, sanoilla on tuskin mitään merkitystä.
Ei se ollut se…. Tämä kirja on Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman. Toim. Heikki Taimio.Minä itse olen kovasti tätä Kataisen ja Kokoomuksen politiikkaa vastaan. Minä ihmettelen, mitä SDP tekee siellä mukana, sillä lopputuloksena näyttäisi olevan nyt ongelmia ja epätoivoa.Taimion kirjan kanssa olen samaa mieltä siinä, että hankala juttu, kun investoinnit jäävät tekemättä ja yritysten tuotto jaetaan kevyesti verotettuina osinkoina ulkomaille. Se on tuhon tie.Siinä asiassa rikkaat pääomasijoittajat joutuvat vielä katsomaan peiliin toisenkin kerran.No, onneksi tämä Kreikan sotku on saanut nyt sellaiset mittasuhteet, että tulevissa myllerryksissä myös kotimaisille uusliberalisteille ja libertalisteille myös tulevat vetelät housuun ja he luultavasti jo ihan lähiaikoina ryhtyvät haikailemaan vähän tasaisempaa menoa.Minä lähinnä kritisoin sitä, että tenttikirjaksi oli otettu pamfletti.
Hui, ajattelin jo, että tarkoitit kirjaa Tasa-arvo ja hyvinvointi, jota itse luin aika erilaisella fiiliksellä… onneksi et sentään. Heikkouksistaan huolimatta hyvinvointiyhteiskunta on, jos minulta kysytään, ihmiskunnan paras yritys siedettävän elämän järjestämiseksi kaikille. Toistaiseksi.
Booksy…. sosiologia on mun sivuaine näissä kirjallisuuden opinnoissani. Mä olen 58 v ja vanha jäärä, joka nykyään laittaa suksensa ristiin kaikkien kanssa.Mutta mä olen pentuna kulkenut sentään Che – paita päällä RuisRockissa v. 1971. Ja olen samaa mieltä siinä, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on aika saakelin hyvä yritys perustaa tänne maanpäälle oikea " Sointula" .Sointulassa oli muuten se kiinnostava seikka muistaakseni, että siellä ainakin ehdotettiin sitä, että kaikki naiset olisivat olleet yhteisiä. Muistaakseni ukkomiehet äänestivät sen ehdotuksen kumoon.
Tykkään lukea sun bloggauksiasi kaikkine iloineen ja suruineen. Olet selviäjä selvästi. Sinusta voisi ottaa oppia. Saat juttua aiheesta kuin aiheesta ja aina niissä on jotain huumoria, tahdoit tai ei. Sekin minusta on hienoa, että jaksat opiskella ja tenttiä asioita, joista voi olla eri mieltä. Hyväksi se kuitenkin koituu.En minä aina ole samaa mieltä kuin sinä kirjoituksissasi, mutta silti niitä on mukava lukea. Välillä saa nauraa ja välillä kiristellä hampaita. Se tekee niistä mielenkiintoisia ja mukavia. (Tämä oli kehumista, mutta totta.)
Me satakuntalaiset olemme huonoja ottamaan vastaan kehuja. On pakko kierrellä ja kaarreella ja kruusailla.Ei maar sendä …. tuo on ehkä yleisin kiitos, jonka Satakunnassa kuulee
Minä muistan yliopistoon pyrkiessäni lukeneeni jonkin erittäin vasemmistolaisen kirjan. Se huvitti, kuten puheet imperialismista ja sen sellaisesta. Yhtä huvittavaa on lukea jotain oikein oikeistolaista.Näissä maailmankatsomuskysymyksissä on vaikeahkoa olla objektiivinen. Onhan jokaisella kai jotkin arvot, jotka määrittelevät suhtautumista yhteiskuntaan ja sen ilmiöihin ja ongelmiin. Eikös se sosiologia selvittele tällaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden syntymekanismeja tai jotain sellaista? Minä kun olen vain opistotasoinen tollo, niin en semminkään ymmärrä näistä isoista kysymyksistä paljoakaan.Ei kai joku vasemmistolaisuus ihan itsestään, silkkaa ilkeyttään ilmene? Kai se jostakin johtuu? Tai oikeistolaisuus? Kai sekin johonkin perustuu, oikeistolaisella ihmisellä on varmasti yhtä hyvä peruste olla oikeistolainen kuin vasemmistolaisella olla vasemmistolainen.Vieläkin muistan naureskellen erään vasemmistolaishenkisen torvisoitto-orkesterin jakamaa mainoskynää. Se oli väriltään tietenkin punainen.Ja kulmikas oli se runko, nelikulmainen.Yhdellä sivulla luki: "TUKI ANTI-IMPERIALISMILLE"Toisella sivulla "EDISTYKSELLISTÄ TORVIMUSIIKKIA"Kolmannella sivulla soittokunnan nimi.Teini-ikäistä se huvitti.
Äijä sanoi asian ytimen: yleensä aatteille ja niiden kannattajille on sijansa.Tietenkin ajat muuttuvat ja jotakin sosialidemokratiaa on vaikea enää palauttaa lähtökohtiinsa, koska Forssan ohjelma vuosisadan alusta on "kirkon erottava valtiosta" -vaatimusta vaille liki valmis.Fukuyama sanoi taannoin historian olevan loppu, kun jonkinsorttinen demokraattinen kapitalismi hakkasi proletariaatin diktatuurin. Vähän samoin perustein liki kaikki Suomessa ovat demareita: sen tavoitteet on hyväksytty aika laajalti, enää tapellaan marginaaleista ja ehken keinoista muutama oikeistojäärää ja haudalta vielä säästynyttä stallaria lukuunottamatta.Tämän päivän oikeiston ja vasemmiston erilaisuus näkyy selkeimmin julkisen sektorin merkityksessä ja suhtautumisessa verotukseseen. Ainakaan minulle ei ole valjennut, miten joku julkisella sektorilla toimiva voi kovin intomielisesti äänestää Kokoomusta. Samalla tavalla on oikeastaan pieni ihme, että ay-liike ei pahemmin ole repeillyt (enkä tarkoita naurua) julkista ja yksityistä alaa edustavien välille.Itse olen sen verran kristillisen etiikan läpitunkema, että lähimmäisistä välittäminen ja heikompien puolelle ihan vaistonvaraisestikin asettuminen (lällällää Apunen) tekevät minulle jopa suomalaisen oikeiston (joka siis on oikeastaan sosiaalidemokraattinen muunnos) äänestämisen varsin vaikeaksi, joskaan ei mahdottomaksi.Se, että ne heikot välillä osoittautuvat vahvoiksi, kusipäiksi, ahneiksi ja pikkusieluisiksi, on hinta, mikä omastatunnosta täytyy maksaa.Odottelenkin pikkuhiljaa ao. osasen kuivumista sisikunnastani, jotta voin alkaa keskittyä mammoman keräämiseen itselleni ja lähipiirille. Merkkejä jo on, koska romanikerjäläisille en ole senttiäkään antanut.
Hienoa keskustelua.Täällähän on oivallisia mielipiteitä, aivan kuin Kemppisen blogissa. En tule vielä sörkkimään tuohon väliin, vaan luen kolmatta kirjaa. Saan niistä ylösrakennusta, mutta eniten oikeastaan saan sitä teidän mielipiteistänne. Kaikki ei ole vielä menetetty.