Ylösnousemus

by Michael Tillman

Pääsiäinen on sitten ohi. Seppo Taalasmaakin on  kokenut ylösnousemuksen  ihmeen televisiosarjassa. Näin paskalehdistö toitottaa ensimmäisenä aamuna  pääsiäisen jälkeen. On siis todettava, että  2000 vuotta vanha tarina on edelleen täyttä asiaa, koska sitä niin innolla on kopioitu.
Toinenkin kopiointi sai pääsiäisen aikana mieleni mietteliääksi. Se asia minulle selvisi ja kirkastui kirkon penkissä, kun mietin  tavallista kuivemman ja onnettomamman  saarna aikana  maallisia  asioita, eli  istumajärjestystä kirkossa.
Tavallistahan oli takavuosina, että aatelisilla ja  silmäätekevillä oli omat penkit ja  aitiot  kirkossa. Myös talollisilla oli omat penkkinsä, joihin tavallisella kansalla ei ollut menemistä. Jopa torppareilla oli oma penkinpäänsä. Minäkin osaisin edelleen mennä kotipitäjäni kirkossa siihen penkkiin, missä  meidän väki on aina istunut.
Sama tarkka istumajärjestys näyttää periytyneen  jäähalleihin, näihin  uudenajan  pyhättöihin, joiden kirkkovuosi on nyt kohta lopuillaan.
Halleissa näyttää olevan rikkailla ja silmäätekevillä oman aitionsa, joihin köyhällä kansalla ei juuri ole  mitään asiaa.  Itse hallin puolella taas monella on  oma vakiopaikkansa, jossa on tottunut   kunniaa  idoleilleen  karjumaan. Usein käy vielä niin, että turvallisuuden vuoksi  eri joukkueiden kannattajat eristetään toisistaan pyhätön eripuolille. Sieltä he voivat sitten vuoroveisuuna ylistää omaa joukkuettaan sen mukaan, kuinka erotuomari ja liturgia ohjaavat menoja. Riittiin ja rituaaliin on pukeuduttu huolellisesti. Rituaalin menot tapahtuvat täsmällisen ohjelman mukaisesti ja  tapahtumaan  liittyy musiikkia.
Huiskuja heiluttavat  tyttäret ovat minulle arvoitus. En usko heidän  merkkaavan niitä 10  neitsyttä, joiden  lampussa pitäisi olla öljyä. En usko  edes heidän  neitsyyteensä. Luulen, että heidät on poimittu pakanallisista riiteistä esittämään vastaparia kentällä luisteleville ”apostoleille”. Heidän tehtävänsä on osoittaa se, että sankarit voivat vastustaa suuria kiusauksia ja keskittyä itse pyhään toimitukseen.
Ja synnin palkka on  kauhea näissäkin menoissa. Rikkonut pelaaja eristetään, taikka poistetaan kokonaan. Hävinneen joukkueen katsoja saa ” kirkkomaalla” turpaansa.
Lopulta, vuosien  kuluttua  ikoni-pelaajan paita nostetaan hallin kattoon samaan tapaan kuin  vaakunoita on ripustettu kirkkojen seinille ikiajoista lähtien merkiksi siitä, että joku on  omalle joukkueelle  tuottanut kunniaa.
Mainokset