Pääsiäinen on sitten ohi. Seppo Taalasmaakin on kokenut ylösnousemuksen ihmeen televisiosarjassa. Näin paskalehdistö toitottaa ensimmäisenä aamuna pääsiäisen jälkeen. On siis todettava, että 2000 vuotta vanha tarina on edelleen täyttä asiaa, koska sitä niin innolla on kopioitu.
Toinenkin kopiointi sai pääsiäisen aikana mieleni mietteliääksi. Se asia minulle selvisi ja kirkastui kirkon penkissä, kun mietin tavallista kuivemman ja onnettomamman saarna aikana maallisia asioita, eli istumajärjestystä kirkossa.
Tavallistahan oli takavuosina, että aatelisilla ja silmäätekevillä oli omat penkit ja aitiot kirkossa. Myös talollisilla oli omat penkkinsä, joihin tavallisella kansalla ei ollut menemistä. Jopa torppareilla oli oma penkinpäänsä. Minäkin osaisin edelleen mennä kotipitäjäni kirkossa siihen penkkiin, missä meidän väki on aina istunut.
Sama tarkka istumajärjestys näyttää periytyneen jäähalleihin, näihin uudenajan pyhättöihin, joiden kirkkovuosi on nyt kohta lopuillaan.
Halleissa näyttää olevan rikkailla ja silmäätekevillä oman aitionsa, joihin köyhällä kansalla ei juuri ole mitään asiaa. Itse hallin puolella taas monella on oma vakiopaikkansa, jossa on tottunut kunniaa idoleilleen karjumaan. Usein käy vielä niin, että turvallisuuden vuoksi eri joukkueiden kannattajat eristetään toisistaan pyhätön eripuolille. Sieltä he voivat sitten vuoroveisuuna ylistää omaa joukkuettaan sen mukaan, kuinka erotuomari ja liturgia ohjaavat menoja. Riittiin ja rituaaliin on pukeuduttu huolellisesti. Rituaalin menot tapahtuvat täsmällisen ohjelman mukaisesti ja tapahtumaan liittyy musiikkia.
Huiskuja heiluttavat tyttäret ovat minulle arvoitus. En usko heidän merkkaavan niitä 10 neitsyttä, joiden lampussa pitäisi olla öljyä. En usko edes heidän neitsyyteensä. Luulen, että heidät on poimittu pakanallisista riiteistä esittämään vastaparia kentällä luisteleville ”apostoleille”. Heidän tehtävänsä on osoittaa se, että sankarit voivat vastustaa suuria kiusauksia ja keskittyä itse pyhään toimitukseen.
Ja synnin palkka on kauhea näissäkin menoissa. Rikkonut pelaaja eristetään, taikka poistetaan kokonaan. Hävinneen joukkueen katsoja saa ” kirkkomaalla” turpaansa.
Lopulta, vuosien kuluttua ikoni-pelaajan paita nostetaan hallin kattoon samaan tapaan kuin vaakunoita on ripustettu kirkkojen seinille ikiajoista lähtien merkiksi siitä, että joku on omalle joukkueelle tuottanut kunniaa.
Tillman 