Kuka minä oikein olen ?

by Michael Tillman

Koti on ihmiselle emotionaalinen paikka. Se on sitä, vaikka et olisi siellä koskaan käynytkään. Tunnesiteet syntyvät tarinoista ja kertomuksista, vähitellen ja lopulta kumulatiivisesti. Ainakin onnellisen kodin skema.

Kuvassa on mummolani Karjalan kannakselta vuonna 1943. Ihmiset näyttävät onnellisilta. Koko perhe on kokoontunut valokuvaa varten juuri valmistuneen rakennuksen kuistille. Samalla paikalla ollut koti oli palanut joulukuussa 1939. Tämäkin talo tuhoutui alle vuoden kuluttua kuvan ottamisesta.

En ole koskaan käynyt tällä paikalla. Silti se tuntuu minusta rakkaalta. Tunteet näyttävät syntyvän ihmisten ja tarinoiden välityksellä.

Asuin opiskeluaikanani kolmen vuoden aikana kahdessa asunnossa. Ensimmäisessä työpaikassani asuin kolme kuukautta. Olen käynyt sen rakennuksen yläkerran ikkunaa katsomassa kolmenkymmenen vuoden aikana kaksi kertaa. Sisälle on ole rohjennut mennä, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin. Toisessa työpaikassani asuin kolmen vuoden aikana kolmessa asunnossa. Yhdessä niistä kävin talvella.

Syksyllä kävin katsomassa syntymäkotini sitä huonetta ja sitä sänkyä, jossa olen syntynyt. Viikonloppuna kävin nukkumassa toisessa talossa, siinä huoneessa, jossa olen lapsuuteni viettänyt. Juuri nyt olen nykyisessä kodissani ja kirjoitan tätä.

Olen elämäni aikana syntynyt ja asunut 15 kodissa.

Olen tänään miettinyt sitä, missä minä olisin asunut ja elänyt, jos kuvassa olevat ihmiset olisivat saaneet jatkaa elämäänsä tuolla paikalla. Opettaisinko minä insinöörejä Viipurissa, Käkisalmessa vai Sortavalassa ? Miettisinkö minä siellä nyt sitä, millaista mahtaa olla muualla. Miettisinkö sitä, miten asiat olisivat voineet tapahtua.

No, nykyisistä ihmisistä ja rakkaista minun on kiittäminen sitä, että Josif Vissarionovitš Džugašvili potkittiin pois pappisseminaarista ja myöhemmin sitten kyseinen veikko muutti sukunimensä, innostui politiikasta, ryhtyi terroristiksi, ja loi uransa politiikassa. Lopulta, vuonna 1939 hän päätti yrittää stilisoida Suomi-neidon toista helmaa asevoimin. Ehkä hän jopa ajatteli niin, että sadoille tuhansille suomalaisille hän samalla antaa uuden mahdollisuuden luoda kertaheitolla itselleen toisen ja oudon identiteetin ja elämän.

Häntä minun on ehkä elämästäni kiitettävä. Ja niitä tamperelaisia ihmisiä, jotka suojelivat häntä vuonna 1905.

Mainokset