Ei oppi ojaan kaada

by Michael Tillman

Hallitus on säikähtänyt arvostelua ja elämän realiteetteja niin paljon, että se ei uskaltanut leikata pienten lasten kodinhoitotukea. Seurauksena olisi ollut säästöjä huomattavasti suuremmat menot ja ongelmat päivähoidon järjestämisessä. Järki siis voitti ja yhteiskunnan menoja ei tässä asiassa lisätty.

Sitä vastoin hallitus aikoo leikata koulutusmenoja. Pienenevien ikäluokkien suomalla syyllä tullaan leikkaamaan opiskelupaikkoja runsaasti tulevina vuosina. Osa leikkauksista näyttää hyvin loogisilta ja ymmärrettäviltä. Toisaalta taas koulutusjärjestelmän jotkut leikkaukset voivat haavoittaa yhteiskuntaa peruuttamattomasti.

Kun presidentin suulla ja hallituksen suulla ja demokraattisten voimien suulla on jatkuvasti toitotettu nuorten syrjäytymisen ehkäisyä, kuulijat ovat tuudittautuneet siihen uskoon, että asialle ryhdytään jotain tekemään. Se, mihin ryhdytään, voi olla kuitenkin nurinkurista.

Nuorten koulutusjärjestelmä on viimeiset vuodet hoitanut sosiaalityölle kuuluvia tehtäviä epäpätevällä henkilöstöllä ja olemattomin resurssein. Oppilaitokset ovat ottaneet huomaansa suurin joukoin opiskelijoita, joiden mahdollisuudet selvitä yhteiskunnassa ovat heikot, taikka puutteelliset. Koulutuspaikan kustannus on ollut kuitenkin yleensä huomattavasti pienempi kuin ne kustannukset, joita olisi syntynyt, jos nuori olisi kriittisessä vaiheessa nuoruuttaan viettänyt 5 vuotta kadulla .

Silti huostaan otettujen nuorten määrä on kohonnut 16 000 avun tarvitsijaan. Jokaisen huostaan otetun nuoren kustannukset ovat yhteiskunnalle noin miljoona euroa.

Jos koulutuksella ja opiskeluympäristön tarjoamisella on osa tästä hoivatarpeesta tyydytetty tähän asti, tulevaisuudessa tilanne saattaa olla lohduttomampi. Koulutusjärjestelmän ” järkeistämisen” kautta voi edessä olla tilanne, jossa yhä suurempi osa nuorista syrjäytyy jo peruskoulun jälkeen. Tällöin yhteiskunnan kokonaiskustannukset nousevat heti suuriksi ja pitkällä tähtäimellä sietämättömiksi.

Yhteiskunnan kannattaisi pohtia tätä asiaa tarkasti ja rauhassa. Koulutus- ja sivistysjärjestelmät on helppo rapauttaa, mutta erittäin vaikea uudelleen käynnistää. Jos osa nuorisoa hylätään, seuraavien sukupolvien ja ikäluokkien muodostuminen on mielenkiintoinen prosessi, josta riittää tutkittavaa yhteiskuntatieteilijöille pitkäksi aikaa, ellei sitten katsota semmoinenkin tutkimus kasvua ja talouden lainalaisuuksia haittaavaksi.

Jos taas päättäjät päättävät jatkaa valitsemallaan tiellä, he saavat varautua siihen, että yhteiskunnallinen epävakaus lisääntyy, mielipiteen kärjistyvät ja huoltosuhteen kriteereitä on uudistettava. Se huoltosuhde nimittäin tulee ennen pitkää näyttämään entisillä kriteereillä sangen kauhistuttavalta.

Advertisements