Banaani-alueen pojat

by Michael Tillman

Puhuin tänään nuorisolle ”banaanialueesta”. Puhuin valikoitumisesta sosiologisessa mielessä, mutta hyvin äkkiä huomasimme, että se valikoituminen on saatu perintönä ja lahjana jo syntymässä. Banaanialueella nuoret miehet ovat kuoleman vaarassa. Jo 20 vuoden iässä osa heistä on menettänyt pelin.

Kutsuntalääkärit kertovat, että joissakin banaanialueen kunnissa kutsuntojen hylkäysprosentti on ollut jopa 40 %.

Tuo alue alkaa Kuusamon perukoilta ja jatkuu käyrän muotoisena aina Reisjärven rantaan, jos sallitaan pieni kevennyt tässä kuoleman vakavassa asiassa.

Alueen nuorilta miehiltä puuttuu usein tärkeät neljä A:ta ; ansio, akka, asunto ja auto. Ilman niitä on huono olla. Ilman niitä edessä on ikävä taival kohti riskiryhmien jäsenyyttä.

Yksi opiskelijani sanoi olevansa tuolta alueelta lähtöisin. Hän ei ole syrjäytymässä, siitä olen varma. Hänellä on jo nyt noista neljästä kolme hallussaan ja ansiota hän on metsästämässä. Olen surullinen tuon seudun puolesta. Nuoret miehet joutuvat tekemään kaksin verroin töitä elämänsä eteen, jotta pystyvät selviytymään siitä säädyllisesti. Usein se vaatii heiltä liikkeelle lähtöä ja kotikontujen jättämistä. Edessä voi olla tuntemattomia teitä.

Lauantaina seisoin paikalla, johon suomalaiset nuoretmiehet pysähtyivät vuonna 1648. Katoliset, uskonsa ja päänsä menettämistä pelkäävät Tsekinmaan kansalaiset saivat viimein rynnistävät hakkapeliitta-laumat pysäytettyä Prahassa Kaarlen sillalle. Siinä selvisi protestanttisille nuorille pellavapäille, että nyt tuli kotiinlähtö; paavinuskoiset eivät enää suostu peräytymään.

Nykyään Rantsilan nuoret miehet lähtevät Kärsämäelle juomaan kaljaa ja kauhistelemaan maahanmuuttajia, jotka vievät heiltä akat, ansiot ja asunnot. Pojille jäävät vain karvanoppa-corollat
Advertisements