Kaipaan ehkä jo leipätyötäni ….

by Michael Tillman

Näin viime yönä unta mansikanpoimijasta. Hänen kotimaansa oli muu maa mustikka ja verotuskuntansa jossain Viipurin takana. En ymmärrä, miten hän joutui uniini.

Muistan nimittäin nähneeni ihan säädyllistä unta satakuntalaisen jokilaakson savipeltojen kevätkynnöistä, keväisistä piisaminpesistä ja Eurajoen yhteiskoulun laadukkaasta yliopistoon johtavasta opetuksesta. Ja sitten, äkkiä, loppukuviin ilmestyy mansikanpoimija punapilkullisessa mekossaan.

Eikä tässä vielä kaikki.

Mansikanpoimijalla oli kuvakauniit kasvot, täydellinen ylävartalo, tumma tukka ja ihana ääni, mutta hänen jalkansa olivat kääpiöityneet lyhyiksi pätkiksi ja aivan unen päätteeksi hän näytti minulle pieniä käsiään, jotka olivat yksivuotiaan vauvan kädet. Ne kädet ja sormet olivat mansikassa, vaikka hän oli pessyt niitä poimintapäivän päätteeksi kovasti. Punaista mansikkaa oli vauvankäsissä vielä jäljellä. Hän sanoi minulle….

”Näillä käsillä minä kaiken maailmasta kerään…”

Advertisements