Ruotsin prinsessa ratsastaa O.K. Corrallin talleille

by Michael Tillman

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu ja Ruotsin kruununprinsessa pääsivät haistelemaan ulkoilmaa samana päivänä. Timo Soini taas sai ulos suustaan sammakon. Opetusministeri on onneksi ollut koko päivän hiljaa, joten hänen suustaan ei ole tullut mitään. Hän on ollut ilmeisesti hanttihommissa

Sammakon jälkeen Timo Soini on laskeutunut paaston aikaan, eikä suostu enää päästämään suustaan yhtään mitään. Soinin suustaan päästämä Bobrikov siis elää ja voi hyvin.

Nikolai Bobrikovia ammuttiin tunnetuin seurauksin Senaatin portaikossa Päivin nimipäivänä vuonna 1904. Tämä päivä, kesäkuun kuudestoista, on hyvin merkittävä päivä. Samasta kesäkuun päivästä nimittäin kertoo James Joycen mestariteos Odysseus.

Kyseinen päivä oli merkityksellinen Joycen elämässä. Muutamaa päivää aikaisemmin hän oli huomannut Dublinin kadulla viehättävän nuoren naisen, johon oli oitis heti silmittömästi ihastunut. Tämä nainen, Nora Barnacle, oli aluksi pitänyt kirjailijaa jonninjoutavana onnenonkijana, mutta jo kesäkuun 16 päivä tämä nuorikko oli viimein suostunut tapamaan kirjailija Joycen. James oli tapaamisen yhteydessä puhunut kuin Runeberg, sillä seurauksella, että hän oli heti tuona päivänä, ensitapaamisen yhteydessä nk. ”saanut pesää”. Tieto pohjautuu Wikipedian ilkeämielisiin huhuihin.

Päivä teki sen vuoksi suuren vaikutuksen Joyceen. Hän ei ollenkaan ollut kyseisenä päivänä kiinnostunut kaukaisesta Suomesta ja kenraalikuvernöörin ampumisesta. Joyce ilmeisesti laukoi itse aivan toisenlaiseen maalitauluun tuona päivänä. Ja siitä päivästä hän sitten päätti tehdä suuren mestariteoksensa.

Kirjassa myös mainitaan kaukainen murha.

Joyce lähti aikoinaan pakoon ahdasmielistä katolilaisuutta. Hän meni Sveitsiin ja kuoli sinne. Samalla hautausmaalla makaa myös Elias Canetti. Ja hänestä taas minä en saa aikaiseksi minkäänlaista aasinsiltaa Timo Soiniin, jääkarhunpentuun enkä myöskään ruotsalaiseen prinsessaan. Olen kadottanut otteeni kirjoittamiseen ja olen kadottanut blogin ulkoasun. Ja itsekunnioitukseni. Taidan muuttua tuntemattomaksi epähenkilöksi.

Tiistaina vaimo vaihtoi autonsa toisenlaiseksi. Minulla itsellänihän on vain polkupyörä ja Kawasaki, ei autoa ollenkaan. Meidän perheen autot ovat olleet ainakin 20 viimeistä vuotta vaimon nimissä. Nyt kun ajan oudolla autolla, joka on outoa väriä ja outoa merkkiä, olen muuttunut epähenkilöksi. Kukaan ei yhdistä minua ja outoa autoa toisiinsa. Tunne ulkopuolisuudesta on vahva ja vaikuttava. Tuntuu siltä, että kun ajan kadulla, olen ratsumies 1800 – luvun villissä lännessä ja ratsastan tuntemattomana Tombstonen kaupunkiin juuri kun O.K. Corralin taistelu on alkamassa. Kaikki muut ovat kiinnostuneita jostain muusta. Olen hetken nyt kaiken ulkopuolella.

Tai sitten skitsofrenia on viimein saapunut.

Mainokset