Liukas

by Michael Tillman

kohtalo sorvaa ihmisen särmät ja sielun pyöreäksi
levittää liukkaan liman pintaan
pyörittää, katselee, arvioi jälkeä

mahtuu uimaan
läpi murheista
läpi aukoista
kaikista
päivistä ja öistä

on liukas
kristallinen putkitaltta ratsastaa ihollasi
ranteet ohjaavat vapahdusta
viimein vapaana
kävelet
rannalla
meduusat heittäytyneet sinulle matoksi
voi valtameret !
voi !
kaikki rannan rakkaat hiekkasirut
lähteneet ilman sinua

Mainokset