Hajanaisia ja kummallisia huomioita

by Michael Tillman

Tulin eilen taas läpi lumisen Suomen VR-kyydillä. Eikä pahaa sanottavana oikeastaan mistään. Lipun sai tilattua netistä, penkin sai valittua netistä ja vaikka junat olivatkin täpö täynnä, matkustaminen oli mukavaa ja viihtyisää. Osaksi se saattoi johtua siitä, että tenttikin saattaa mennä läpi. Siinä tapauksessa voin ylvästellä, että länsimaisen kirjallisuuden historia on ainakin akateemisen mittapuun perusteella hanskassa. Mutta odotellaan rauhassa. Pitkän tenttitauon jälkeen on mukava kuitenkin saada uudelleen päälle ” tenttihiki” ja draivi.

Draivi tuntuu sen sijaan kadonneet poliitikoilta tyystin. Huomaan ilokseni, että ministeri Wallin, joku Haglund ja ministeri Hautala ovat poissa ollessani kastelleet poliittiset huopikkaansa pahemman kerran. Tämä puskista tullut Haglund auttoi kaveria mäessä ja vakuutti, että paljon ennen Wallinia varuskuntapäätökset tehtiin. Jo kesällä kaikki päätettiin. Rion humusta palannut pääministeri oli pahaksi onneksi ehtinyt jo edellisviikolla vakuuttamaan, että sotilaathan nämä päätökset ovat ihan omin päin tehneet.

Nyt Haglund on kiirehtänyt vannomaan, että ei vaiskaan, ei siellä kesäkuussa mitään päätetty, kyllä se varuskunta-asia on myöhemmin päätetty. Tästä taas luultavasti ei Wallin tykkää yhtään. Kohta voi Haglundilta itku pirahtaa ja hän joutuu juoksemaan edustaja Oinosen selän taakse piiloon.

Ministeri Hautalan kohdalla ongelmana on se, että hän ei ole päässyt kenenkään selän taakse piiloon. Hän on toistaiseksi käsitellyt ( omistajaohjannut) Finnairin asioita niin omituisesti, että on syytä toivoa, että pääsemme irti Finnairista mahdollisimman nopeasti. Kun pääsemme eroon omistajaohjattavista, omistajaohjauksesta huolehtivalle jää vähemmän mahdollisuuksia toimia. Se tuntuisi kansakunnan edun nimissä olevan parasta.

Näin netistä torstaina hassuja videoita, joiden perusteella on helppo uskoa se, että Kreikan poliisilla on erittäin läheiset välit muutamien mellakoitsijoiden kanssa. Näin pätkiä, joissa poliisi ja nämä ”thugs” – kaverit hengailivat yhdessä keskenään. Osalla hengailijoista oli saman kaltaisia varusteita kuin poliisilla. Kun sitten mellakoitsijat ryhtyivät työhön taas, kaverukset erosivat toisistaan ja nämä thugs – kaverit menivät vastapuolen porukoihin ja mielenosoittajien joukkoon. Sitä en oikein sitten päässyt näkemään, että ketä nämä thugs – porukat sitten pamputtavat. Luultavasti mielenosoittajia, toisiaan, kaikkea mikä liikkuu. Aineistosta saa sellaisen käsityksen, että tavalliset kreikkalaiset ovat kaiken tämän ulkopuolella. Heille tässä käy huonosti ja kaduilla leikitään nyt jotain sellaista peliä, joka tiedotusvälineissä näyttää aivan muulta kuin se todellisuudessa on.

Kuten lukija huomaa, en ole tänään vielä juonut aamukahviani ja muutenkin ajatuksistani puuttuu punainen lanka. Kaikkea kummallista vain tuntuu ympärilläni tapahtuvan.

Ehkä kuitenkin yksi transseksuaalinen kokemus tähän lopuksi, jotta sekaisuus kirjoitelmassa tulisi niin suureksi, ettette huomaisi sitä sammakkoa, jota yritin leipoa mukaan.

Tapasin junassa ihastuttavan nuoren naisen, jolla oli kirkkaan siniset hiihtohousut, keltainen anorakki, reppu, eloveena -tukka , ja upea kietaisukaulaliina, siis semmoinen lenkiksi kudottu juttu, jota somasti kieputetaan kaulan ympärille. Hän istui vastapäätä minua, hymyili itsekseen ja selaili ihastuttavaa pinkkia hipaisupuhelinta. Anorakin hupun alta pikisti ihana keltainen otsatukka.

Vähän ennen Jyväskylää matkatoverilleni tuli puhelu. Kaveri vastasi nimellään. Risto kuului olevan ja jutteli inttiin menosta puhelimessa kaverinsa kanssa.

Advertisements