Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Valkea kaulaliina ja absintti

Hautajaisten jälkeen elävien kirjoihin kömpiminen on lähes samankaltainen toimenpide kuin se, että kadulla tulee vastaan nuoruudenrakastettu, joka sekoaa askelissaan, jää seisomaan eteesi ja laukaiseen jonkin kuolemattoman yhteisen lauseen.

Tuo sama nahkatakki edelleen ?

Varmaan kuuntelet edelleen Einiä ?

Ja huomaat, että kaikki on ohi. Haudattu makaa jäisessä maakuopassa peitettynä. Nuoruuden vuodet ovat menneet.

Tai eivät ehkä sittenkään. Vaimo oli löytänyt taas kirpputorilta Arabian Ruska-sarjaa. Minä olin ilahtunut, ja sanoin, että hienoa; kiva että nyt on taas uusia astioita. Muistutin häntä siitä, että Ruska-innostus on perheeseen iskostunut jo kauan sitten, paljon ennen kuin Arabia päätti lopettaa sarjan tuotannon.

Muistutin, että se olen minä, joka olen ensimmäiset Ruska- kupit talouteen tuonut. Muistutin, että se oli eräs cocker-spanielin silmät omaava hurmaava brunetti, joka vuonna kivi ja kilpi suostui lopulta tulemaan vierailulle opiskelija residenssiin. Tuomisina hänellä oli Ruska-sarjan teekuppi ja aluslautanen.

Residenssissä on nyt ollut haudanhiljaista. Vaimo meni nukkumaan jo klo 21. Pelkään, että Ruska-sarjamme putoaa huomenissa vahingossa keittiön kivilattialle. Pelkään, että edessä on kirjoitustyöläiselle epätoivon päiviä.

Niinpä otin hiljaa kaapista esiin Sveitsistä vuosia sitten roudaamani Absintti- pullon. Grape – limonadin kera pirtun veroinen alkolijuomaa saa miehen kirjoitusherkäksi. Sivuvaikutuksena on se huono puoli, että taas on kohta edessä se hetki, jolloin tekee mieli soittaa ” Mitä kuuluu Marja-Leena – puheluita”

Onneksi on tämä blogi ja 92 lukijaa. Näin on helppo purkaa taiteelliset ja nuorisohistorialliset angstit siististi ja sovinnaisesti.

Jotain perin profetiaalista siinä on, että ensimmäisellä tyttökaverilla oli Cocker-spaniel ja ruskeat silmät. Toisella tyttökaverilla oli vain Cocker-spanielin silmät ja nyt, vaimo on kokonaan eläimille allerginen.

Taidan vielä tehdä yhden absint-crape juoman. Nostalgismi, kommunismi, kubismi ja alkoholismi omaavat yhden yhteisen ominaisuuden: Ne kaikki saavat nykyhetken näyttämään kirkkaalta ja ihanalta, menneisyyden vieläkin uljaamalta ja tulevaisuuden pelottavalta.

Edelleen …..

Tämä bloggerin alusta tökkii. Kun kirjoitan tekstiä Word-muodossa MS- ohjelmistoperheen alaisuudessa ja tuon sen tänne sen jälkeen, kappaleiden välit ovat mitä sattuu ja fontit päin seiniä. En ole oikein koskaan oppinut kirjoitamaan tähän suoraa. Minä pidän siitä, että teksti jää jonnekin kovalevyn uumeniin talteen, eikä ainoa versio siitä ole jossain hemmetin palvelinsalissa. En oikein luota siihen, että tämä alustakaan on ikuinen.

Lähden kohta saattamaan tuttavarouvaa haudan lepoon. Tänään siis konkreettisesti koen muutenkin sen, että elämä ei ole ikuista. Siirtymäriitissä kuitenkin jälkeen jäävät panevat uskonsa siihen että taivaallinen käyttöjärjestelmä pitää omaisesta huolta tästä eteenpäin. Sellainen on ollut tapana kansojen ja heimojen kohdalla tuhansia vuosia.

Ilmeisesti vasta tähän uuteen aikaan on ensimmäisen kerran laajasti pesiytynyt sellainen ajatus, että ihminen on luuta ja nahkaa, korkeintaan hiilestä tehty ahven.

Pakkasta on alakylällä 29 ja kirkonmäelläkin 26 astetta. Tälläkään kertaa hautajaiset eivät ole erityisen lämmin tilaisuus. Tosin, tällä kertaa ei tarvitse erityisesti miettiä sitä, minkälaiset vaatteet laittaa päälleen. Musta villaulsteri, turkiskarvahattu ja valkoinen kauliina osuvat taatusti kohdalleen.

Nukuin kymmenen tuntia kahden pysähdyksen taktiikalla. Olen virkeä ja pirteä. Koko viikon nukkumattomuus on kuitattu kertaheitolla pois. On uskomattoman hieno olo.

Raportoin iltapäivällä uusista olotiloista. Hautajaisten jälkeen saattaa olla hiljaisuuttakin. Ei ihminen jaksa aina kirjoitta ja aina omia asioitaa selitellä puolelle maailmalle. Hautajaisten jälkeen usein käy niin, että koko eletty elämä hetken näyttää kirpputoriroinalta ja mieli on vähän ahdistunut.