Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: tammikuu, 2012

Poliisi




blues on sitä, että poliisi katselee sinua pitkään

syksyisellä asemalla, sininen

pikajunavaunu murjoo liukuovellaan naisen

ravintolavaunusta loppuu jaloviina

vaihtoyhteys ei odota

eikä elämäkään

Kieltoja

Tänään on sähköisen tiedonvälityksen kautta ihmisen lasta kohdannut kielto ja kieltoehdotus.

Ensiksikin työnantaja ilmoitti uutena kantanaan, että he kieltävät tupakan lisäksi tällä päivämäärällä myös sähkötupakat. Välittömästi heräsi kiinnostus, että mitähän ne sitten oikein ovat ? Niistä vissiin voi saada sähköiskun…… tai muuta vammaa ruumiilleen.

Päivi Räsänen taas on esittänyt toiveita siihen suuntaan, että viina pitäisi lentokoneesta hävittää kokonaan. Toivon, että asian suhteen ei tehtäisi kovin nopeita päätöksiä, sillä lähitulevaisuudessa sattuu olemaan allekirjoittaneella pari lentoreissua, enkä olen niitä tottunut juurikaan ilman GT –juomaa tekemään.

Ilmakiväärit ja jousipyssyt ehdittiin jo kieltämään eilen.

Uskon, että vain viikonloppu pelastaa meidät enemmiltä kielloilta.

Oppimisen virkistävä kokemus

Pääministeri Katainen on tänään todennut Talouselämä-lehdelle, että kuntia jää jäljelle noin 100. Toissapäivänä hän totesi, että kuntauudistus viedään loppuun ilman pakkoliitoksia, ministeri Urpilaisen kanssa yhteistyössä.

Viime viikolla Katainen kommentoi julkitullutta kuntakarttaa sanomalla, että hän ei tiedä koko kuntauudistuksesta mitään.

Me täällä periferiassa teemme aaltoja pääministerille. Hän on nopea poika oppimaan ja asioista selvää ottamaan. Ehkä nämä kuntakarttojen väritystehtävät ovatkin hänelle sopivia. Suuremmissa asioissa on ollut viime aikoina hänen kohdallaan havaittavissa hieman hitaampaa perehtymistä ja asioiden oivaltamista.

Jäämme pelolla odottelemaan, mihin kaikkeen hän vielä perehtyy tulevan viikonlopun ja viikon aikana.

Oletteko muuten huomanneet kaikissa Suomen poliittisissa puolueissa sellaisen asian, että kun nokkamiehet tempaistaan eläkkeelle, presidentiksi, Brysseliin taikka muualle pois parrasvaloista, jäljelle jää epämääräinen joukko kummallisia rivitoimijoita, joiden paimentamisessa organisaatioilla on suuri työ ja hätä. Sitä ongelmaa näyttää olevan kaikissa suurissa puolueissa.

Vuotuista ajantietoa

Heikin päivänä karhu kääntää kylkeään ja talven selkä taittuu. Niin sanoo Kustaa Vilkuna. No, me tiedämme, että tänään Sauli Niinistön kannatus taittui. Jos olisi kaiken lisäksi käynyt niin, että kovan suojasää olisi meitä hellinyt, kesällä olisi ollut edessä mukavaa ja lämpöistä aikaa sekä hurjasti satoa viljoista, perunoista, keräkaalista ja kannabiksesta.

Sen verran on viimaa ja pakkasta pitänyt, että siitä voidaan päätellä se, että kansaa palkitaan tulevana kesänä Sauli Niinistön avoimuudella ja aurinkoisuudella, jatkuvalla sateella ja ruton kalvamilla perunoilla. Luulen, että ainoa kasvi, joka tuottaa tulevana vuonna hyvää satoa, on sisällä kasvatettu hamppu. Semmoiselta näyttää tämä Heikin päivä. Tuulee ja on pakkasta. Ja karjanrehua pitäisi olla nyt puolet jäljellä. Kannattaa siis kaikkien kissan ja koiran sekä hamsterien omistajien käydä nyt marketista hakemaan varastoon lopputalven eväät lemmikeille.

Kotona on rauhatonta. Televisiossa Riikka Uosukainen matkii Tarmo Ropposta sillä antaumuksella, että jopa Paavo L. tuntuu hiljenevän. Olen tullut tänä vuonna allergiseksi politiikalle ja vaaliohjelmille. En ole edes yhtä minuuttia pystynyt katsomaan tuota ”jutustelua”. Liian hapokasta.

Keskityn siis ennustamaan ja vuotuista ajantietoa modifioimaan. Tuo karjanrehu-juttu on nykymaailmaan vähän sopimaton. Eikä se oikein moderniin työyhteisöönkään sovi. Vuotuinen ajantieto pitäisi uudistaa kokonaan, samalla tavalla kuin virsikirja ja raamattu uudistetaan tavan takaan. Niitähän sorvataan juuri sen verran, että vanhat ihmiset sanovat sanan menneen voimattomaksi ja pilalle, sekä virsien nuottien muuttuneen tuntemattomiksi ja rienaaviksi.

Pitäisi siis olla olemassa vuotuinen moderni ajantieto noin yleisesti valtakunnalle ja sitten erikseen vielä vaikkapa omalle työyhteisölle.

Modernissa vuotuisessa ajantiedossa olisi esimerkiksi semmoinen ennustus, että jos sydäntalvella on kovasti lämmintä ja lauhaa, niin että valtakunnassa sähkönkulutus alittaa 10 %:lla edellisvuoden kulutusmäärän, niin 40 päivän kuluttua siitä päivästä sähkönhinta nousee. Tai, että jos ilman lämpötila laskee syksyllä vuorokaudeksi alle nollan, niin siitä päivästä kolmen päivän kuluttua ensimmäistä pilkkijää naarataan. Tai, että jos sydäntalvella on kovasti kylmää, niin että edellisen vuoden sähkönkulutus ylitetään, niin siitä päivästä 40 päivän kuluttua sähkönhinta nousee.

Erittäin pätevä ja uskottava ennustus on myös se, että kun valtakuntaan saadaan aikaan tulopoliittinen kokonaisratkaisu, niin kolmen viikon päästä siitä päivästä AKT on sulkenut kaikki satamat.

Työyhteisön sisäistä vuotuista ajantieto- kirjaa vasta kehittelen. Tässä ei ole syytä siitä sen enempää kertoa, sillä ulkopuolisille se ei avaudu. Blogiani lukevat työtoverini taas olisivat epäilemättä kiitollisia, jos hanke kokonaan unohtuisi minulta.

Tervetuloa lukijaksi Paha Täti. Toivottavasti viihdyt täällä. Nyt talvella nämä jutut ovat olleet vähän mauttomia , kun on ollut kiireitä. Yritetään parantaa substanssia.

Maanviljelijäviha

Vaalien lähestyessä on aistittavissa jälleen kytevää maanviljelijävihaa. Pisa-menestyksestä huolimatta kansakunta on siinä vankassa älyllisessä uskossa, että väestöstä on kymmeniä prosentteja sellaisia ihmisiä, jotka kylvävät ja kyntävät itselleen suunnattomia rikkauksia kesäaikana ja talvella pilaavat kunnollisten ihmisten elämän äänestämällä sitä itsevarmaa Paavoa, joka on lukenut Dostojevskin tuotannon yhdessä viikonlopussa.

Maanviljelijöiden määrä tuntuu monelle olevan salattu tieto. Monessa suvussa näytetään elävän edelleen neljäkymmentä – ja viisikymmentälukua. Tällaisia ovat empiiristen havaintojeni mukaan etenkin nk. kulttuurisuvut, joiden piirissä edelleen elää synkeä maaseutuviha. Mitä kuuluisampi suku, sen katkerampi sävy. Elää semmoinen käsitys, että maanviljelijä ei joudu koskaan kaupassa käymään, eikä ostoruokaa syömään. Navetasta kannetaan maidot, iltasella auvoinen emäntä kirnuaa voita ja omasta pellosta ilmaisia perunoitsyödään. Vaatteet kehrätää

Vaalien lähestyessä on aistittavissa jälleen kytevää maanviljelijävihaa. Pisa-menestyksestä huolimatta kansakunta on siinä vankassa älyllisessä uskossa, että väestöstä on kymmeniä prosentteja sellaisia ihmisiä, jotka kylvävät ja kyntävät itselleen suunnattomia rikkauksia kesäaikana ja talvella pilaavat kunnollisten ihmisten elämän äänestämällä sitä itsevarmaa Paavoa, joka on lukenut Dostojevskin tuotannon yhdessä viikonlopussa.

Maanviljelijöiden määrä tuntuu monelle olevan salattu tieto. Monessa suvussa näytetään elävän edelleen neljäkymmentä – ja viisikymmentälukua. Tällaisia ovat empiiristen havaintojeni mukaan etenkin nk. kulttuurisuvut, joiden piirissä edelleen elää synkeä maaseutuviha. Mitä kuuluisampi suku, sen katkerampi sävy. Elää semmoinen käsitys, että maanviljelijä ei joudu koskaan kaupassa käymään, eikä ostoruokaa syömään. Navetasta kannetaan maidot, iltasella auvoinen emäntä kirnuaa voita ja omasta pellosta ilmaisia perunoita syödään. Vaatteet kehrätään karitsan villasta.

Kun tarkemmin kyselee ja tutkii herraskaisten sukujen maa-vihaa, huomaa yllättävän laadullisen havaintolöydöksen kertomuksissa. Katkeruutta kannetaan sukupolvesta toiseen mm. siitä syystä, että sota-aikana maanviljelijät saivat olla maalla suojassa ja kaupunkeja pommitettiin. Vielä useammin kertomuksissa esiintyy sellainen asia, että sota-aikana ja sodan jälkeen herrasväki ei omasta mielestään ollut saanut tarpeeksi luvallista korttivoita eikä muutakaan elintarviketta, jota runsaasti kertomusten mukaan liikkui, mutta vain maalaisten omien kaupungissa asuneiden sukulaisten suihin. Maalaisten serkuilla ja juutalaisilla meni hyvin. Juutalaisten ansioksi kuitenkin laskettiin hyvä liikemiestaito ja kansainvälisyys. Maanviljelijät taas olivat ahneita kotikutoisia pettäjiä.

Tähän herrojen vihaan verrattuna työväestön karsastus maata viljelevää omistavaa luokkaa kohtaan on aina ollut mietoa ja tyylikästä. Nykyään se on käytännössä jo kadonnut. Tehtaan lattiatason duunareita ja maanviljelijöitä taitaa olla kohta molempia 4 % väestöstä. Mikäli on uskominen toisen Paavon vaalimenestykseen.

Ihailtavaa on se, että omat vanhempani eivät ole vuosikymmenten kuluessa sen suurempaa vammaan sielulleen ammattinsa vuoksi saaneen. He ovat käsittäneet asian taakkana, kohtalona, asiana, jolle ei nyt vain mitään voi. Jokaisen on oma osansa yhteiskunnan eteen tehtävä. Joiden kuiden osa on erilainen, toisten vielä erilaisempi.

No, en ole tänäänkään viitsinyt nälviä niitä, jotka ovat herkeämättä nälvineet. Minä olen juuristani ylpeä. Olen siitä ylpeä, että umpimetsästä on raivattu jotain konkreettista, jonka avulla kansakunta on saanut evästä ja jaksanut tauluja maalata, kirjoja kirjoitella ja filosofioita kehitellä. Nekin ovat tärkeitä juttuja. Meillä maallakin useimmissa taloissa on tauluja seinillä ja aika moni maalainen lukee sentään kirjojakin.

Ps.

minä olen törmännyt näihin asioihin omassa elämässäni, en täällä blogistaniassa



Deux ex machina

Valtakunnassa on käyty jotkut vaalit, joissa hyvin ovat pärjänneet seuraava presidenttimme ja Timo Soini. Alaikäiset ovat saaneet sanoa oikeistolaisen mielipiteensä, kun eivät vielä oikeasti saa äänestää.

Päättäjien asemassa olisin vähän huolestunut. Nuorison idoleina ovat oikeistolainen mörökölli ja katolinen populisti. Varsinkin vasemmiston silmäätekevien on syytä olla asiasta vähän huolissaan. Vasemmiston yhteenlaskettu kannatus tulevina vuosina vaaleissa jäänee alle 20 prosentin, kukaties alle 10 prosentin

Minäkin olen vähän helkkaristi huolissani. Se tuleva yhteiskunta, jossa muutaman eläkevuoden saatan elää, tulee olemaan julma ja kova maailma köyhille, muunmaalaisille, kehitysvammaisille, vanhuksille ja kaikille niille, jotka ovat toisten jaloissa tarpeettoman pitkään.

No, nykynuoriso tulee tietysti järkiinsä. Minun nuoruuteni kommunistit ja sosialistitkin ovat tulleet järkiinsä. Melkein järkiään. Mutta silti minä kauhistelen ja mietin sitä, millainen on tulevaisuutemme tilanteessa, jossa nuorison radikalismi on pirstaloitunut populismiin ja vihreän liikkeen marginaaliryhmiin. Kansakunnan nuorison parhaimmisto miinoittaa sitten kokoomuksen oikean laidan.

Toivo onkin asetettava niihin jotka eivät äänestä. Toivomme olkoon salihousumiehissä, reinotossu – miehissä, pissistytöissä ja ABC-markettien ylipainoisissa lylleröissä. Toivomme asuvat vanhoissa bemareissa ja siwan kaljajonoissa.

Se, että tulevaisuudessa maasta puuttuu vasemmisto, voi pitkässä juoksussa olla valtakunnalle nk. paskajuttu. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että minä haikailen työväenluokan ja ammattiyhdistyksen perään. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että piru meidät nokkii, ellei maassa pystytä pitämään edes alkeellista vasemmistoa hengissä. Sellaisessa valtatyhjiössä käy aina niin kuin valtatyhjiöissä on tapana käydä. Joku muu tulee ja ottaa sen tilan itselleen.

Siitä taas seuraa se, että yhteiskunnassa lisääntyy sellainen meno, joka esimerkiksi Jyväskylän seudulla tällä hetkellä laittaa veren kiertämään ja valumaan. Joka toinen päivä joku laittaa toiselle puukkoa kylkeen.

Jos ihmisellä on työtä, asunto, alkeellinen toimeentulo, ja vähän ihmissuhteen kyrsää imeskeltävänä, niin ihminen kyllä osaa elellä ja olla ihmisiksi. Mutta jos tämä nykymeno yltyy, me ollaan hävitty tämä peli. Selviytymisen hintana olen valmis sietämään jonkun sorttista vasemmistoa ja ay- liikettä. Pitkässä juoksussa se on meille hyväksi. Sillä edellytyksellä, että ko. puolueet onnistuvat haalimaan eturiveihinsä enemmän sellaisia ihmisiä, joilla olisi alkeellista kykyä hieman esikarsia sitä, mitä suustaan päästävät ja julkisuudessa tekevät. Eikä vasemmiston nyt kannata ottaa mallia Kimmo Sasista. Eikä Jukka Vihriälästä.

Ps.

Neljä päivää aikaa varsinaiseen vaalipäivään. Aina ennen on osattu kaivaa joku oivalohtander komeroiden kätköistä. Odotan mielenkiinnolla, joko on ote herpaantunut ? Yleensä torstai on se päivä ollut, jolloin jotain kummallista vielä yritetään. Peukut pystyyn. Saadaan tästä vielä kunnollinen kreikkalainen näytelmä. Jumalat nostetaan näyttämölle deux ex machinalla.

Captain Schettino näyttää Antonello Tievolille, miten paattia ajetaan

Viime päivinä olemme saaneet seurata italialaisen merimiestaidon kukkeimpia esityksiä. Parituhatta miljoonaa euroa on istahtanut saaren rantaan jämäkästi. Uutta painolastia on otettu, mutta sen ahtaaminen on mennyt vähän reisille. Merivesi velloo alakerran diskossa ja savukone on hyytynyt. Loppui sinjoriittoilta katkarapucoktailin napostelu.

Kapu tuo purkin 50 metrin päähän rannasta, jotta kyläläiset näkevät miten paattia ohjataan. Näyttäisi siltä, että komentosillalla on miehiä, jotka ovat saaneet pätevyyskirjansa muropaketista. Ja kun sitten pikkuisen haukkaa ja kallistuu, kaverit evakuoivat itsensä ensimmäisten joukossa rannan tavernaan. Italialaiset ovat aina osanneet livistää ja aiheuttaa sekasortoa omiensa keskuudessa. Kaiken kohelluksen syynä kuulemma lopulta oli se, että kapu oli halunnut näyttää hovimestari Antonello Tievolille tämän kotisaarta. Hovi oli ilmeisesti kutsuttu sillalle katselemaa.

Italian laivasto on sitten vielä asia erikseen. Heidän huippuhetkensä lienevät olleet silloin, kun italialaiset moottoritorpedoveneet partioivat Laatokalla jatkosodan aikaan. Maaliskuussa 1941 Matapanin meritaistelussa Kreikan edustalla italian laivasto osoitti siinä määrin häviämiskykyään, että laivastolta kiellettiin operointi ilman ilmasuojaa. Maailman merisotakirjallisuudessakin on paljon kuvauksia italialaisten meri- ja sotataidoista. Paljolti ne lukeutuvat halvempaan viihdekirjallisuuteen ja paljolti kirjoittajat ovat niitä, jotka italialaisia seurasivat turvallisen välimatkan päästä.

Melkoisia veijareita.

Tervetuloa uudeksi lukijaksi, PJT. Toivottavasti viihdyt täällä. Näin kylmänä pakkaspäivänä täällä vain ärhennellään ja halveksitaan italialaisia merimiestaitoja. Välillä tulee kirjoitettua ihan siististikin. On mukava saada uusia lukijoita !


ps. kuva on lainattu täältä

ps.2 Kuva saattaa klikkaamalla suurentua vähän

Missä kunnassa asut ensi vuonna ?

Joulukuussa oli maa musta. Kauhisteltiin liukkautta ja pimeyttä ja kelejä. Mietittiin sitä, pääseekö pukki ollenkaan tulemaan, kun rekikelit olivat mitä nyt sattuu. Nyt ensimmäiset puhujat ovat ryhtyneet noitumaan lunta ja kelejä ja pakkasia ja tuiskua ja vaikka mitä. Kaikki on Kepun syytä. Nais – ja raha-asiat sekaisin, – kuinka sitten sellaisella puolueella voisi muutkaan asiat olla kunnossa ja hyvällä tolalla.

Sitten saadaan julkisuuteen sopivasti vaalien alla Moka – Virkkusen uusin hengentuote: väritetty kartta siitä millaista olisi, jos maassa olisi vain 70 kuntaa. Virkkusen ajatusten takana ei ole oikein kukaan. Pääministerikin väitti kirkkain naamoin, että hän ei asiasta tiedä mitään.

Nyt sitten kaikkialla huudetaan kurkku suorana kuihtunutta puoluetta apuun. Paavo hymyilee viisaasti ja ilkikurisesti. Hänen kampanjansa jyrää eteenpäin vääjäämättä. Hän tähtää tosissaan seuraavaksi puolueen puheenjohtajaksi.

Kukaan ei kai usko unelmissaankaan , eikä edes humalapäissään, että Paavosta tulisi presidentti. Sen tietää Paavokin oikein hyvin. Hyvä vaalitulos ja reilu kakkostila aiheuttaisivat kuitenkin sen, että seuraavassa puoluekokouksessa Paavo kävelisi kaikkien yli mennen tullen ja kaikista nöyryytyksistä kostona ryhtyisi vielä kerran puheenjohtajaksi. Semmoinen on Paavon tapaista ja semmoinen on muutenkin ollut maan tapa. Tulossa oleva Virkkunen – sotku takaa Paavolle ilmaisen vaalikampanjan. Hiljaa ovat olleet viime aikoina Kiviniemi, Lehtomäki ja kumppanit.

Demarit ovat pesemässä kasvojaan tässä kuntakömmähdyksessä. Virkkuselle ei ole voitu mitään, joten nyt puhutaan sitten deamrien puheenjohtajan suulla, että kuntien velvollisuuksia otettaisi pois valtiolle ja kolmas sektori hoitaisi osan kuntien palvelutuotannosta.

Sekö, SPR:n kolmoskurssilaiset sitten hoitaisivat maksullisena palvelutoimintana terveyskeskusta ? Niinkö ? Välivuotta pitävät ylioppilaat Opetustointa ? Partiolaiset retkeily- ja latuverkostoa ? VPK sairaankuljetuksia ? Dogsitterit eläinlääkäritointa ?

Sen verran läheltä olen seurannut tätä keskustelua esim. ammattikorkeakoulujen siirrosta takaisin valtiolle, että voin sanoa sen olevan yhtä mukavaa hommaa kuin käärmeen ujuttaminen pyssynpiipusta sisään. Ammattikorkeakoulujen osakeyhtiö- kaavailutkin ovat tällä hetkellä jäissä.

Valtio on persaukinen sälli joka huutelee kaljabaarien tietämissä tyhjää mölinää. Palvelujen tuottajina kuntarakenne on ainoa , joka säädyllisesti siitä selviää, edes suurella rahalla. Kysymyshän ei nyt ole siitä, että kuntaliitoksia ei tarvittaisi. Niitä tarvitaan ja niitä tulee paljon. Totuus lienee kuitenkin se, että Virkkusella ja virkamiehillä ei ole muuta terävää ja tehokasta välinettä kaavailuittensa valmistelussa ollut mukana kuin värikynät.

Paikallisen itsehallinnon pohjana on ollut muinaisgermaaninen ja –pohjoismainen käsitys, jonka mukaan vapailla miehillä on aina ollut oikeus ja velvollisuus kokoontua päättämään yhteisistä asioista ja ettei heitä koskevia päätöksiä voitu tehdä ilman heidän hyväksyntäänsä. Myöhemmin on otettu mukaan sitten myös ministeri Virkkunen ja muut naiset.

Kunnallisen itsehallinnon juuret ovat vuodelta 1865. Silloin annettiin ensimmäinen kunnallisasetus. Nyt sata viisikymmentä vuotta toiminut järjestelmä aiotaan romuttaa sumeilematta. Tai muuttaa sen luonnetta oleellisesti. Minulle asia henkilökohtaisesti on aivan sama. Pelkoni liittyykin siihen asiaan, että kaikki kaavailtu maksaa älyttömästi, aiheuttaa ihmisille ongelmia ja tuskaa ja lopulta johtaa johonkin lehmänkäännökseen.

Hyvä ja halpa

Perjantai ja kolmastoista päivä on onnellisesti takana päin. Tänään olen kiemurrellut jälkituskissani ja miettinyt sitä kuinka tästä taas päivä kerrallaan päästään eteenpäin. Tappioita tuli rankasti rahallisella puolella. Plussa-puolelle eilisestä jäi tosin jonkin verran aineettomia nautintoja, joiden muisteleminen on miellyttävää.

Perjantaina vaimo sairastui pahaan autokuumeeseen. Tänään hän luetteli tienpäällä pakkaslumipölyn seasta mersua, volvoa, kiiaa, letukkaa, astraa, omegaa ja muita merkkejä samalla varmuudella kuin tähtitieteilijä Valtaoja kertoo meille kalju kiiltäen taivaankaaren erikoisuuksista. Olin hämmästynyt ja peloissani. Tämä saattaa tietää arvaamatonta rahanmenoa. Tähän asti kriteerit kulkuneuvoissa ovat meillä olleet niitä, joita luonnehditaan sanoilla ; kiltti, pikkuinen, söpö, näppärä, kaunis, helppo. Eilen huomasin, että nyt kuumeen ja kiihkon saavat aikaan autot jotka ovat isoja, kalliita, komeita, mustia, tehokkaita, korkeita ja vaikka mitä. Tämä asia saattaa tehdä hikeä otsalle monta viikkoa vielä.

Ajattelin, että en kirjoita tänne mitään.

Olen seurannut ihmisiä kahdessa asiassa tarkasti nyt lähes kuusikymmentä vuotta. Kahdessa asiassa ihmiset yrittävät pitää salaisuutta yllä viimeiseen asti. Toinen on sukuun kuuluvan murhamiehen olemassaolo ja toinen on uuden auton osto.

Minua on sosiologina aina kiinnostanut kovasti se, mitä ihmeen häpeämistä ja salailua siinä on, että ranskalaishempukoiden synnyttämien poikien punaviinikännissä suunnittelemasta autosta aika kohta jättää. Ja että vaimokin sen lopulta huomaa.

Niin, se plussapuoli eilisessä….

No se oli se, että viime yönä melskasin unissani kahden hyvin tuntemani naisen kanssa ja hiki siinäkin tuli pintaan. Kumpikaan heistä ei ollut oma vaimo.

Auto on siis seksisymboli. Vaimo ahdisti minut seksuaaliseen fantasiaan vaatimalla uutta autoa. Minä turhauduin ja pelästyin asiasta niin totaalisesti, että pakenin yöllä vieraaseen syliin. Olen menettämässä sähkövikaisen, alapallovikaisen ja takavaloja polttavan rakastettuni. Yöllä freudilainen Idin alueeni purskahteli tiedostamattoman alueen epätoivoa tietoisuuteeni ja minä pakenin.

Mutta kivaa oli, voin vakuuttaa. Herääminen oli tuttuun tapaan epätoivoinen tapahtuma.

Lupaus



leipäjonossa jääkiekkonuoren isä huutaa kannustushuutoja

lupaa voittoa nälkäisille

oman pelin kautta

koko omaisuus autotallin pahvilaatikoissa

nuorisokirjojen kertomukset huokailevat paremmasta

vaihtoa ei kuulu,

makaronit loppuvat, ollaan elämän b-pisteessä

pulut sekoavat siipiinsä, tekevät katsomossa aaltoja

maalivahdin ottaa pois, vielä on maitoja jäljellä

lupaa pastorille

kyllä lenkit kestää !