Deux ex machina

Valtakunnassa on käyty jotkut vaalit, joissa hyvin ovat pärjänneet seuraava presidenttimme ja Timo Soini. Alaikäiset ovat saaneet sanoa oikeistolaisen mielipiteensä, kun eivät vielä oikeasti saa äänestää.

Päättäjien asemassa olisin vähän huolestunut. Nuorison idoleina ovat oikeistolainen mörökölli ja katolinen populisti. Varsinkin vasemmiston silmäätekevien on syytä olla asiasta vähän huolissaan. Vasemmiston yhteenlaskettu kannatus tulevina vuosina vaaleissa jäänee alle 20 prosentin, kukaties alle 10 prosentin

Minäkin olen vähän helkkaristi huolissani. Se tuleva yhteiskunta, jossa muutaman eläkevuoden saatan elää, tulee olemaan julma ja kova maailma köyhille, muunmaalaisille, kehitysvammaisille, vanhuksille ja kaikille niille, jotka ovat toisten jaloissa tarpeettoman pitkään.

No, nykynuoriso tulee tietysti järkiinsä. Minun nuoruuteni kommunistit ja sosialistitkin ovat tulleet järkiinsä. Melkein järkiään. Mutta silti minä kauhistelen ja mietin sitä, millainen on tulevaisuutemme tilanteessa, jossa nuorison radikalismi on pirstaloitunut populismiin ja vihreän liikkeen marginaaliryhmiin. Kansakunnan nuorison parhaimmisto miinoittaa sitten kokoomuksen oikean laidan.

Toivo onkin asetettava niihin jotka eivät äänestä. Toivomme olkoon salihousumiehissä, reinotossu – miehissä, pissistytöissä ja ABC-markettien ylipainoisissa lylleröissä. Toivomme asuvat vanhoissa bemareissa ja siwan kaljajonoissa.

Se, että tulevaisuudessa maasta puuttuu vasemmisto, voi pitkässä juoksussa olla valtakunnalle nk. paskajuttu. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että minä haikailen työväenluokan ja ammattiyhdistyksen perään. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että piru meidät nokkii, ellei maassa pystytä pitämään edes alkeellista vasemmistoa hengissä. Sellaisessa valtatyhjiössä käy aina niin kuin valtatyhjiöissä on tapana käydä. Joku muu tulee ja ottaa sen tilan itselleen.

Siitä taas seuraa se, että yhteiskunnassa lisääntyy sellainen meno, joka esimerkiksi Jyväskylän seudulla tällä hetkellä laittaa veren kiertämään ja valumaan. Joka toinen päivä joku laittaa toiselle puukkoa kylkeen.

Jos ihmisellä on työtä, asunto, alkeellinen toimeentulo, ja vähän ihmissuhteen kyrsää imeskeltävänä, niin ihminen kyllä osaa elellä ja olla ihmisiksi. Mutta jos tämä nykymeno yltyy, me ollaan hävitty tämä peli. Selviytymisen hintana olen valmis sietämään jonkun sorttista vasemmistoa ja ay- liikettä. Pitkässä juoksussa se on meille hyväksi. Sillä edellytyksellä, että ko. puolueet onnistuvat haalimaan eturiveihinsä enemmän sellaisia ihmisiä, joilla olisi alkeellista kykyä hieman esikarsia sitä, mitä suustaan päästävät ja julkisuudessa tekevät. Eikä vasemmiston nyt kannata ottaa mallia Kimmo Sasista. Eikä Jukka Vihriälästä.

Ps.

Neljä päivää aikaa varsinaiseen vaalipäivään. Aina ennen on osattu kaivaa joku oivalohtander komeroiden kätköistä. Odotan mielenkiinnolla, joko on ote herpaantunut ? Yleensä torstai on se päivä ollut, jolloin jotain kummallista vielä yritetään. Peukut pystyyn. Saadaan tästä vielä kunnollinen kreikkalainen näytelmä. Jumalat nostetaan näyttämölle deux ex machinalla.