Hyvä ja halpa

by Michael Tillman

Perjantai ja kolmastoista päivä on onnellisesti takana päin. Tänään olen kiemurrellut jälkituskissani ja miettinyt sitä kuinka tästä taas päivä kerrallaan päästään eteenpäin. Tappioita tuli rankasti rahallisella puolella. Plussa-puolelle eilisestä jäi tosin jonkin verran aineettomia nautintoja, joiden muisteleminen on miellyttävää.

Perjantaina vaimo sairastui pahaan autokuumeeseen. Tänään hän luetteli tienpäällä pakkaslumipölyn seasta mersua, volvoa, kiiaa, letukkaa, astraa, omegaa ja muita merkkejä samalla varmuudella kuin tähtitieteilijä Valtaoja kertoo meille kalju kiiltäen taivaankaaren erikoisuuksista. Olin hämmästynyt ja peloissani. Tämä saattaa tietää arvaamatonta rahanmenoa. Tähän asti kriteerit kulkuneuvoissa ovat meillä olleet niitä, joita luonnehditaan sanoilla ; kiltti, pikkuinen, söpö, näppärä, kaunis, helppo. Eilen huomasin, että nyt kuumeen ja kiihkon saavat aikaan autot jotka ovat isoja, kalliita, komeita, mustia, tehokkaita, korkeita ja vaikka mitä. Tämä asia saattaa tehdä hikeä otsalle monta viikkoa vielä.

Ajattelin, että en kirjoita tänne mitään.

Olen seurannut ihmisiä kahdessa asiassa tarkasti nyt lähes kuusikymmentä vuotta. Kahdessa asiassa ihmiset yrittävät pitää salaisuutta yllä viimeiseen asti. Toinen on sukuun kuuluvan murhamiehen olemassaolo ja toinen on uuden auton osto.

Minua on sosiologina aina kiinnostanut kovasti se, mitä ihmeen häpeämistä ja salailua siinä on, että ranskalaishempukoiden synnyttämien poikien punaviinikännissä suunnittelemasta autosta aika kohta jättää. Ja että vaimokin sen lopulta huomaa.

Niin, se plussapuoli eilisessä….

No se oli se, että viime yönä melskasin unissani kahden hyvin tuntemani naisen kanssa ja hiki siinäkin tuli pintaan. Kumpikaan heistä ei ollut oma vaimo.

Auto on siis seksisymboli. Vaimo ahdisti minut seksuaaliseen fantasiaan vaatimalla uutta autoa. Minä turhauduin ja pelästyin asiasta niin totaalisesti, että pakenin yöllä vieraaseen syliin. Olen menettämässä sähkövikaisen, alapallovikaisen ja takavaloja polttavan rakastettuni. Yöllä freudilainen Idin alueeni purskahteli tiedostamattoman alueen epätoivoa tietoisuuteeni ja minä pakenin.

Mutta kivaa oli, voin vakuuttaa. Herääminen oli tuttuun tapaan epätoivoinen tapahtuma.

Mainokset